Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Valo ja Pimeys ovat maailmaan kuuluvia muutosvoimia. Kiinalainen filosofia tuntee käsitteet jin ja jang.

Miten maailma luotiin? Ja muutakin pohdintaa..



19.3.2022, teksti pohjautuu Nag Hammadin kirjoitukselle The Paraphrase of Shem.




Miksi haluan kertoa teille maailman luomisesta? Sehän lukee jo Raamatussa. Kirjoitan Nag Hammadin kirjoitusten pohjalta. Siitä kerrotaan eri yhteyksissä ja hieman eri tavoin.

Once upon a time… In the beginning there was Light and Darkness and Spirit between them.

Luen parhaillaan The Paraphrase of Shemiä ja se tuntuu olevan yksi vaikeimpia kirjoituksia. Miten sitä oikein pitäisi lukea? Se on totisesti haaste. Yritän selvittää sitä itselleni ja myös teille. Yritän myös sanoittaa sitä, mitä se oikeasti tarkoittaa eilen, tänään ja huomenna. Kuka oli Seem (Shem)? Hän oli Nooan esikoispoika. Hän sai jumalallista tietoa.

Prologi:

Aina on olemassa alku. Raamattu antaa ymmärtää, että ensin oli Jahve ja Pyhä Henki. Mistä Pimeys tuli? Nag Hammadin kirjoitukset sanovat: In the beginning there was Light and Darkness and Spirit between them. Nämä kolme voimaa elivät kukin tahollaan omissa valtakunnissaan. Pimeys ei tiennyt, että muuta olikaan, kuin hän itse. Hän oli tuuli vesissä, syvissä, mustissa vesissä. Hän ei toiminut itsensä ulkopuolella. Sitten tapahtui järisyttävä muutos. Herra Maailmankaikkeus halusi muutoksen tilanteeseen. Silloin Pimeys alkoi liikkua omassa valtakunnassaan. Seurasi kohtaaminen ylemmän valtakunnan kanssa. Pimeys huomasi äärettömästi loistavan Valon. Herraa kutsutaan The Paraphrase of Shemissä Valoksi.

Pimeys on Jahven arkkivihollinen. Molemmilla on Mieli. Tekstissä se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Mielet toimivat eri tavalla johtuen niiden alkuperästä. Valo on ajattelua korkeimmalla tasolla. Sen lähde on rakkaus – se on puhdas ja vanhurskas. Pimeyden mielen alkulähde on sen sijaan pahuus. Toisin sanoen turmelus, petos, valhe ja kaikki siihen liittyvä.

Miksi puhun mielestä? Ihmiselläkin on mieli. Se on voimatekijä. Sinusta tulee omanlaisesi sen johdosta. Mieli johtaa aina ihmisen eroon Jahvesta. Ihminen ei oikeasti tiedä kuka Jahve on. Se on Raamatussa kerrottu, mutta sinä et miellä sitä oikein. Se johtuu siitä, että mielesi on kehittynyt tietynlaiseksi valintojesi, ajatustesi ja kokemuksillesi antamiesi selitysten vuoksi. Tieto oikeasta ja väärästä on hämärtynyt. Olet kuin oma valtakuntasi, jonka sisälle ei pääse kukaan, et edes sinä itse. Et tunne tarpeeksi itseäsi, etkä etenkään lähimmäisiäsi. Ydinitsesi on lukittuna sisimmässäsi, mutta avaimet on jollakulla muulla. Sisimpäsi avaimet on Herralla. Se johtuu tietenkin siitä, että Hän on luonut sinut. Sinä elät kaksoiselämää. Sinä maailmassa ja sielusi taivaassa. Näillä kahdella on aivan erilaiset tarinat, jota he elävät parhaillaankin.

Palataan alkuun. The Paraphrase of Shem kertoo, että Pimeyden Mieli levitti pahuuden siemenensä maailmaan. Hän sai tehdä sen vain kerran. Sitten Jahve puuttui asiaan. Kaikki, mikä on maailmassa, saastui tämän johdosta. Myös ihmisen mieli. Maailmassa on vain kaksi voimaa. Jos et valitse Jahvea, niin olet valinnut Pimeyden Mielen ja muutut väistämättä sen kaltaiseksi.

Once upon a time…the story of Shem begins..
Aloitan kertomalla Pimeydestä.

Pimeys oli tuuli syvissä vesissä ja hänellä oli Mieli, joka oli rauhaton. Pimeys hallitsi yksinään omassa valtakunnassaan, ja hän oli piilossa Valolta ja Hengeltä. Samaa sanotaan myös Valosta ja Hengestä. Heillä kaikilla oli oma valtakuntansa. Pimeys oli pimeyttä, koska sen alkuperä ei ollut puhdas. Pimeys luuli, että hänen yläpuolellaan ei ole mitään. Hän luuli olevansa ainoa jumala. Niin kauan kuin hän pystyi käsittelemään pahuuttansa, hän pysyi veden peittämänä.

Puhutaan sitten tuulesta. Pimeyttä kutsutaan tässä tuuleksi vesissä. ”Pimeys oli syvyyksien päällä” sanoo Raamattu.

Ps. 1:4 4 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

Tästä lauseesta tulee mieleeni pahan valtaan joutuneet. He ovat akanoita, joita tuuli eli paholainen ajaa sinne tänne edestakaisin, johtuen tietenkin siitä, että Pimeys on rauhaton, hän toimii kaiken aikaa. Hän ei osaa olla paikoillaan. Hän on kuin vuorovesi, joka menee edestakaisin. Rauhattomuus tekee tätä. Pimeys ei voi käsittää, että on olemassa rauha ja lepo. Ne ovat Herran ominaisuuksia, ei pahuuden. Pahuus ei voi edes unelmoida niistä. Hän haluaa säpinää ja jatkuvaa hyörimistä, tunteakseen olevansa elossa, koska hän on kuollut. Tämä sama ongelma ilmenee jossakin muodossa myös syntiinlangenneessa ihmisessä. Ihminen ei osaa pysähtyä.

Elämä itse asiassa alkaa, kun maailma pysähtyy. Se pysähtyy sijoilleen. Näin huomaan kirjoittavani. Tarkoitan niin syvää läsnäolon hetkeä, jossa maailma pysähtyy ja ihminen siirtyy johonkin toiseen ulottuvuuteen, taivaaseenko? Kun tähdet putoavat taivaalta, niin mitä se tarkoittaa (Ilmestyskirja)?   

”Without wind and star nothing happens on the earth.”

Tämä tulee tapahtumaan vielä. Tuuli eli paha henkivalta sammuu pois, ja tähdetkin putoavat taivaalta. Jokaisella ihmisellä on tähti, mikä tarkoittaa suojelusenkeliä tai suojelusenkelijoukkoa, joka johtaa jokaisen Herran tuntemukseen.

Tarkoitan, että siinä vaiheessa, kun mieleni vapautuu tästä ruumiistani ja saavutan gnosiksen, tiedon maailman alkuperästä, niin siinä prosessissa, käy väistämättä niin, että maailma pysähtyy. Ja Ralf K. astuu estradille. Maailma pysähtyy niille sijoilleen. Se on kuin alkusoitto. Vallan vaihto. Olemme vielä maailmassa, mutta pahalta henkivallalta riistetään loputkin voimat, se on sammunut pois. Se käy helposti. Kun aika on, niin kaikki tapahtuu. Mikään ei voi sitä estää, ei enää.

Mitä Herra itse asiassa tarkoitti tällä lauseella Ilman tuulta ja tähteä mitään ei tapahdu maapallolla? Hän halusi tehdä meille tiettäväksi, että Ilman pahaa henkivaltaa ja suojelusenkeliäsi mitään ei tapahdu. Sinä et muutu. Maailma on rakentunut vastakohtaisuuksille, kuten pahuudelle ja hyvyydelle. Ne saavat aikaan kehitystä. Ne tyrkkivät toisiaan liikkeelle. Paha henkivalta tyrkkii sinua sinne tänne, mutta sinä valitset. Sinulla on apunasi Herra, Raamatun sana ja suojelusenkelit. Vastakkaiset voimat kirittävät sinua tulemaan omaksi itseksesi. Se on Herran tahto. Jahve teki sinut kaltaisekseen, mutta ei identtiseksi, vaan sinun on määrä olla sinä. Olkoon valintasi oikein tai väärin, sinusta tulee silti sinä.

Mitä sinä tekisit, jos olisit Jahve? Kertaanko vähän? Hän loi sinut. Olet Hänen lapsensa. Sinun kotisi on taivaassa. Olet pakolaisena maailmassa. Hän haluaisi sinut jo kotiin. Jos se on Hänelle niin tärkeää, niin miksi olet edelleen maailmassa? Maailmallinen sinä laittaa hanttiin. Sielusi sen sijaan haluaa jo yhdistyä kanssasi, jotta oppisit tuntemaan todellisen itsesi. Maailmallinen sinä ei tunne Herraa yhtään. Sisimpäsi tuntee Hänet sen sijaan erittäin hyvin. Sielusi pitää alkaa puhumaan sinulle. Minun sieluni puhuu jo nykyisin minulle. Se tarkoittaa, että myös sinun sielusi voi puhua sinulle. Siihen vaadittiin se, että egokuoreni piti kuolla. Siihen ei tarvittu sotaa, ei nälkää, ei toimeentulo-ongelmia, ei mitään sellaista. Siihen tarvittiin vain ja ainoastaan pahan henkivallan toiminta. Jahve otti lisäksi vielä siunaavan kätensäkin pois päältäni ja sillä oli hyvä tarkoitus. Mikä se sitten oli? Sielu voitiin nostattaa ylös. Minusta tuli minä. Totisesti tuli ja iloitsen siitä joka ikinen päivä! Paholaisen egokuori eli ”lifeless vessel” tai ”the garment of soul” sai kuoliniskunsa. Se oli aivan välttämätöntä, koska sielu on niin taakoitettu paholaisen toimesta, että sen vapautuminen tulee vasta siinä, kun egokuori on täysin hävitetty.

Hyvä asia on, että tänä päivänä se käy jo helposti. Jahven ei tarvitse nykyisin kuin nostaa egokuori pois ihmisen päältä. Kärsimys ja vaikea elämä on ollut aikaisemmin välttämätöntä, jotta egokuoremme kuolee pois, tai vähintään pienenee pienenemistään, mutta nykyisin alkaa olla sellainen tilanne, että se on tarpeetonta. Sota Ukrainassa on täysin turha. Sodat ovat aina olleet täysin ihmisen aiheuttamaa, eikä Jahven tahto ollenkaan. Ihmisellehän annettiin valta hallita maata. Sota runnoo kaiken alleen. Sodalla on rumat kasvot. Ihmisten hätä, kärsimykset ja kuolemat lisääntyvät. Talous sakkaa globaalisti, pakolaisten määrä lisääntyy, kaikenlainen hätä lisääntyy myös muualla, puolustusmenot kasvavat, asevarustelu kiihtyy, paniikki kasvaa, pankkeja kaatuu, kansat joutuvat vastaamaan ylimmän johtonsa vääristä valinnoista (Venäjä). Mikä tämän on aiheuttanut? Ihmisen valinnat.

Tiedän, tiedän blogini kertoo maailman synnystä, miksi kirjoitan silti tästä? Siksi, että tunne Jahve! Hänellä on tarkoitusperänsä. Minun on ollut siinä mielessä helppo elää Herran yhteydessä, että luottamukseni Häneen on hyvin vahva. Kävi aina, miten kävi, niin uskoin Häneen. Menetin luottamuksen ihmisiin ja itseeni, mutta en koskaan Häneen. Meidän välillämme on ihmeellinen, taivaallinen yhteys. Se oli jo ennen yhteisyyskumppanuutta. Sanon vain, että sieluni hypähtää aina ilosta, kun Ralf sanoo minulle jotakin tai kuulen hänen äänensä. Kaikki asiat ovat lopulta selvinneet jotenkin. Asioilla on taipumus järjestyä, sanoi oma isänikin. Voi kunpa sinäkin voisit irrottaa otteesi vihasta, katkeruudesta ja pelosta ja suunnata katseesi näkymättömiin! Vielä tulee päivä, jolloin kaikki on toisin. Voi miten tärkeää on se, että ihmisellä on toivo paremmasta huomisesta.

The Paraphrase of Shem sanoo, että alussa oli Valo ja Pimeys ja Henki niiden välissä. Puhutaan seuraavaksi Valosta eli Jahvesta.

Light was thought full of hearing and word united in one form.
Valo oli ajattelua; täynnä kuulemista ja sanaa (logos) yhdessä muodossa.

Kuulemisesta tulee mieleeni Jukka Norvannon Ilmestyskirjan opetus, josta hän sanoi, että sana kuulla tai ”kuulevat korvat” on sukua sanalle kuuliaisuus. Kuuliaisuus viittaa Jahveen ja kymmeneen käskyyn. Kuuleminen näkyy siis teoissa.

Miksi tässä lauseessa puhutaan kuulemisesta ja sanasta, jonka Nag Hammadin kirjoituksen the Paraphrase of Shemissä on käytetty sanaa logos?

Joh. 1:1-5 Sana tuli ihmiseksi

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Valo voittaa pimeyden. Näyttää, miltä näyttää, niin on tapahtuva. Pimeys on Herran Jeshuan vastakohta. Kun yo. lauseessa puhutaan yhdestä muodosta, niin Pimeys itse sen sijaan on hajautunut, hajautuva. Ja kun puhutaan ajattelusta, joka on valoa, niin se on taivaallista alkuperää. Sellaisen ajattelun perusprinsiippi on ensinnäkin usko Herraan Jeshuaan. Hän on Logos. Ajattelu pohjautuu kymmenelle käskylle, mutta se tapahtuu helposti, ikään kuin automaattisesti. Siinä ei ole mitään ulkoa opettelemista, eikä lakihenkisyyttä, vaan se käy luonnostaan. Sen peruslähtökohta on Rakkaus, koska Herra oli, on ja on oleva jatkossakin kaiken perusta. Jokainen meistä saavuttaa tämän ajattelun tason. Se vaatii ainoastaan Pimeyden kitkemisen pois juurineen. Maailmankaikkeudessa ei voi olla kahta näin suurta vastakkaista voimaa. Toisen on väistyttävä. Se, joka väistyy on Pimeys. Niin sanoo Raamattu.

Alun perin Pimeys oli toimeton. Sitten Pimeys alkoi liikehtiä. Jos se alkoi liikehtiä, niin sen aiheutti jokin. Mikä se oli? Kaikki tapahtui Maailmankaikkeuden Luojan tahdosta. Henki, joka oli Valon ja Pimeyden välissä pelästyi Pimeyden liikehtimistä. Henki oli toiminut itsenäisesti omassa voimassaan valtakunnassaan. Nyt Hän kohosi niin korkealle kuin pystyi ja näki Pimeyden valtavan laajuuden alapuolellaan. Se näki uhan, mikä iljetti puhdasta, hiljaista ja nöyrää Henkeä.

Samaan aikaan Valon Henki katsoi omasta valtakunnastaan alas. Hänen Valonsa heijastui alas asti, koska se on ääretöntä valoa. Valon tahdosta pimeä vesi erottui, ja katala Pimeys tuli esiin vesistä. Pimeys oli tietämätön tilanteesta missä oli, kaiken olevaisuudesta ja siitä että sen yläpuolella oli jokin toinen suuri voima. Pimeys oli ylpeillyt itsestään Mielessään. Vasta nyt hän havaitsi valon. Hän alkoi verrata omaa pimeyttään ja valoa toisiinsa ja oli surun vallassa. Surun valtaamana hän kohotti Mielensä ylös niin korkealle kuin pystyi. Sen Mieli oli the eye of bitterness of the Spirit eli ”Hengen vihamielisyyden silmä”. Tässä puhutaan pahasta hengestä. Sitten Pimeys sai Mielensä muotoutumaan osittain Hengen mukaiseksi ajatellen, että tutkimalla pahuuttaan hän pystyisi olemaan yhtä suuri kuin Valon Henki itse. Se oli kuitenkin mahdotonta, niin ei käynyt.



... jatkuu seuraavalle sivulle