Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Mooses ja Ralf 2(2)




...Jatkuu edelliseltä sivulta



Ajattele, jos Jeshuaa ristiinnaulittaessa joku ihminen olisi huutanut omasta hengestään välittämättä: ”Nyt seis! Mitä te oikein teette tälle syyttömälle ja viattomalle pyhälle miehelle!” Ja hän olisi huutanut sen henkensä hädässä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ansion sai sen sijaan taivaassa oleva henki. Hän toimi, vaikka hänen ympärillään taisteli näkymättömän maailman hurja taisto.

Lähtisitkö itse moiseen lopun aikana? Oikea sydämen tila on kaiken perusta, niin kuin 1. Kor. 13:3 sanoittaa:

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Lopun aikana ihmiselle selviää totuus. Totuus itsestä Jahven luotuna, mutta jos haet omaa etuasi taivasta varten ja sydämen tilasi ei ole kohdallaan, niin mitä sinua hyödyttää polttaa itsesi tulessa? Mitä luulet, onko marttyyri aina marttyyri? Lakihenkisyys tai ajautuminen muiden mukana haastavaan tilanteeseen ei ole rakkautta. Se, mikä hyödyttää, on oman egon ristiinnaulitseminen. Pyydä sitä Herralta.

Sieluni Liljan ominaisuuksiin kuului siis jo tuossa vaiheessa syvä rakkaus Jeshuaan. Paholainen oli hävinnyt jo pelin tässä vaiheessa. Sieluni oli jo valinnut puolensa. Maalliselle Sirkalle on aina ollut kristallinselvää uskollisuus Jahvelle ja kun uudestisynnyin v. 2012, myös syvä rakkaus Jeshuaan. Sitä ei mikään paholaisten toiminta voinut muuttaa, se oli mahdotonta.

Lilja meni siis sekaantumaan tilanteeseen, jota näkymätön maailma ei hyväksynyt. En olisi saanut olla paikalla auttamassa, siitä tuli revanssi. Sitten tuli se pahan henkivallan isku eli miekanisku Jeshuaan, johon hän kuoli.

Mietin taas lisää. Mistä johtuu se, että minut ristiinnaulittiin v. 2016 pää alaspäin? Joku pienistä profeetoista oli nähnyt sellaisen näyn minusta. Ja sielun halkaisu ei myöskään ollut kevyimmästä päästä. Herra oli aivan hiljaa, suorastaan haudan hiljaa. Tunsin, että Hän vihasi tilannetta. Johtuiko minulle tapahtuneet Liljan puuttumisesta asiaan? Revansseista? Lilja ajatteli, että hän haluaa hoitaa asian, mutta minä kannoin sen seuraukset maailmassa? Jeshua rakkaani, kalleimpani, sanoi sieluni Lilja Myriam. Maailmankaikkeuden hallinto hoiti sen näin. Minun oli maksettava sellaisesta toiminnasta, joka soti paholaisen kanssa sovittua suurta suunnitelmaa vastaan. Nyt tiedän myös, että Maailmankaikkeus, joka on Persoona, kielsi Ralf K:ta puuttumasta asiaan, sillä Maailmankaikkeus halusi varata minulle jotakin paljon parempaa. Maailmankaikkeus näki myös, että selviän tapahtuneesta. Niin on sinunkin kohdallasi. Maailmankaikkeuden periaate on: ”Ei ole pahaa, ei hyvää.” Herralla Jeshualla on palkka kädessään sinulle, niin kuin minullekin, kun Hän tulee noutamaan sinut pilvissä luokseen taivaan kotiin.

Detaljina mainitsen vielä: minun sieluni Lilja oli halunnut, että siunaukset alkavat tulla minulle vasta, kun kohtaamme Ralf K:n kanssa. Ihmettelin silti, koska oloni on kuitenkin mitä mainioin: peloton, rauhallinen, iloinen, tasapainoinen. Ne tulevat kuitenkin omien toimieni kautta vihdoin viimein siitä Alkulähteestä, jota ohjailee Maailmankaikkeus. Ne eivät ole varsinaisesti siunauksia. Lilja on sanonut minulle, että hän haluaa kaiken, kuten Ralf K:kin. Me emme kerää katoavaista aarretta maailmassa, vaan katoamatonta taivaassa. Siitäkin tulee jokin suuri palkkio, kun pistää itsensä lujille maailmassa. Huomaa sydämen tila tässäkin! Lilja sanoi aikanaan: ”Haluan näyttää paholaiselle, mikä on ihminen!”

Lilja toki tiesi tilanteen ja silti toimi Jahven alias Ralf K:n hyväksi. Sielut ovat rohkeita, mutta ihmiset eivät, sanoo Ralf. Vaikka se ei ole Jahven toimintaperiaate, niin Hän suostui Liljan ehdotukseen väliintulosta, koska Lilja halusi tehdä korjausliikkeen Ralf K:n vuoksi. Tämä oli pienempi paha. Minun käteni on siinä näyssä Jeshuan käden päällä, kun hänet on jo ristiinnaulittu. Näky on siinä vaiheessa, kun puu on pystyssä maassa ja Jeshuan kädet ovat apposen auki naulattuna. Muistelen silti, että minun käteni läpi menisi naula, mikä viittaa Ralf K:hon. Jahve näki ennalta, mitä? Kaksi ristiinnaulitsemista. Miten Lilja, yhteisyyskumppani, voisi auttaa siinä? Ralf K. oli taivaan kansalainen, mutta lisäksi vaadittiin sielun ylösnostattaminen, että kipu ei tunnu. Nyt sitten Ralf K. kuitenkin sanoi minulle, että hänellä ei ollut kipua tilanteessa (hirtettäessä). Ensimmäinen ristiinnaulitseminen oli niin aikaisessa vaiheessa, että Ralf K:n sielu ei ollut vielä ylösnostettu ja Jahve tiesi ja näki tämän ennalta. Lilja kärsi sen kivun, koska Jahve oli lähellä ja samalla helpotus kipuun oli saatavilla ihan eri tavalla kuin maailmassa olevalla Ralf K:lla. Toisella kertaa sitten oli jo eri tilanne ja kipua ei ollut silloinkaan. Sielu oli silloin jo ylösnostettu.

Kumpi on pahempaa fyysinen vai henkinen kipu? Henkinen kipu voi jatkua pitkään ja olla niin kova isku, että siitä on vaikea päästä yli. Miksi nämä ristiinnaulitsemiset olivat henkisesti niin kovia iskuja Ralf K:lle? Pahimpia iskuja meille antavat ne ihmiset, jotka ovat läheisempiä – ne, joita eniten rakastamme. Ja Ralf K. rakasti heitä kaikkia enemmän kuin itseään.

Tilannetta helpottaa kuitenkin se syvä ymmärrys ajan kuluessa, että sinä rakastat, mutta maailmassa oleva ihminen on kuin akana, jota tuuli kuljettaa. Syntiinlangenneeseen ihmiseen ei voi luottaa ja jos luottaa, joutuu aina pettymään. Kun tämän tietää, niin voi kevyin mielin jatkaa matkaansa. Ihmiseltä ei voi vaatia enempää kuin mihin hän kykenee.

Ralf K. jatkaa: ”Sirkka miettii sitä, miltä minusta on mahtanut tuntua. Hän peilaa omia kokemuksiaan minun kokemuksiini. Hän unohtaa sopivasti, että minä olen alusta alkaen tiennyt, mitä ihmisessä on. Ja rakastan teitä kaikkia silti. Ihmeellistä on Liljan alias Sirkan rakkaus minuun. Se ei epäile, ei kysele, se tietää.