Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Maailmankaikkeus on lahjomaton. Se tietää kaiken. Kaikki, minkä kohtaat lopun aikanakin, on seurausta siitä, mitä valintoja olet tehnyt.

Mooses ja Ralf 1(2)





Pohdin tässä blogissani Mooseksen teon seurauksia, joista Ralf K. joutui vastaamaan. Olen kirjoittanut ylös koko ajatusprosessini alusta loppuun. Siksi jotkut asiat voivat olla pariinkin kertaan, mutta päätin sitten antaa asian olla tällaisenaan. Saat tästä samalla sen lisäymmärryksen, että asiat eivät vain tupsahda mieleeni, vaan joudun totisesti miettimään asioita pitkäänkin, ennen kuin löydän ratkaisun. Kun löydän ratkaisun, niin tiedän, että tässä se on! Näin se totisesti on!

Mooses, jossa oli Jahven sielu, iskee sauvallaan kallioon, joka on pre-eksistentiaalinen Jeshua. Se tarkoitti Jahven sielulle vaikeutta tulevassa elämässä. Sinun on hyvä lukea blogini Sielunvaellus, jotta tämä osa kirjoituksestani avautuu sinulle kunnolla.

Tiedäthän, että jos sielu vaeltaa, niin se vaikuttaa myös sen seuraaviin elämiin. Mooseksen ja Jeshuan elämä vaikutti siis Ralf K:n elämään maailmassa. Ihmisen väärät teot ja ääneen lausutut sanat vaikuttavat seuraavassakin elämässä, jos sielu vaeltaa. Se on jotakin sellaista, jonka ihminen joutuu suorittamaan tehdäkseen ”tilit selväksi.” Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että sekä Jeshuan että Ralf K:n piti olla synnittömiä. Kuvittele itse: mitä hyvänsä pahaa heidän eteensä tuli, ne oli kohdattava rakkaudella ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Tämä ei tosin ollut ongelma Jeshualle, eikä Ralf K:lle heidän luonteensa vuoksi.

Miksi kirjoitan tästä nyt? Mieltäni oli jäänyt vaivaamaan blogissani Mooses ja Aaron se, kuinka Jahve suhtautuu Mooseksen ja Aaronin niskoitteluun Hänen käskylleen puhua kalliolle. Se vaivasi minua niin paljon, että minun oli aivan välttämätöntä tutkia ja miettiä tämä asia uudelleen. Aina, kun minulle tulee tällainen tunne, niin tiedän jo, etten saa rauhaa, ennen kuin se on selvitetty.

C. H. MacIntosh saattoi minut oikeille jäljille. Hän on selittänyt Mooseksen kirjojen selitysoppaassa tästä Raamatun kohdasta niin, että Jeshua uhrattiin vain kerran (ristillä), ei kahdesti tai monta kertaa. Siten kaksi lyöntiä kallioon, joka oli Kristus, oli liikaa. Lyönti kallioon edelsi ristiinnaulitsemista. Jahve pyysi puhua kalliolle, ei lyödä. Tiedän myös sen, että Ralf K. on ristiinnaulittu kaksi kertaa. Se johtui Mooseksen tästä teosta.

Jeshua otti päälleen sen, mikä oli määrätty. Kyseessä oli Mooseksen ensimmäinen lyönti kallioon (2. Moos. 17:6). Se oli Jahven tahdon mukaista, koska muiden ihmisten synnit oli sovitettava. Jeshua oli se ainoa mahdollinen puhdas ja synnitön uhrikaritsa. Niin oli käyvä, mutta Mooseksen seuraavat kaksi lyöntiä (4. Moos. 20:11) tarkoitti sielunvaelluksen näkökohdasta katsottuna sitä, että Ralf K. tiesi jo ennalta, että hänet tullaan maailmassa ristiinnaulitsemaan kaksi kertaa.

Tiedän, että jokainen sielu pelkää maailmaan tuloa. Mitä luulet, miltä Ralf K:sta tuntui? Se lyötiin lukkoon tässä tapahtumassa. Se oli väistämätöntä. MacIntosh sanoo tästä kohdasta lisäksi: ”Jumalan armo antaa anteeksi ja siunaa, mutta hallinto tekee tehtävänsä.” Mitä ihminen siis kylvää, sitä hän niittää. Mooses oli jo vanha tehdessään tekonsa, se siirtyi Ralf K:n päälle. Jeshuan päälle siis Jahven tahdosta yksi ristiinnaulitseminen ja Ralf K:n päälle loput kaksi.

Maailmankaikkeus toimii näin tänäkin päivänä. Ralf K. on sanonut, että se toimii siten kuin Jahve sen alun perin ohjelmoi. Sitä ei voi enää hevin muuttaa. Maailmankaikkeus on Persoona, jossa on Jahven suuri Viisaus takanaan. Kaikki elämä on pyhää. Riippumatta siitä, kuka häpäisee elämää ja tässä tapauksessa pre-eksistentiaalista Jeshuaa, joutuu Pyhän eteen ja vastaamaan teoistaan. Pyhän Hengen pilkka kuuluu tähän samaan kategoriaan, josta en puhu enempää tässä yhteydessä, mutta jonkun piti sekin kantaa. Ihminen Ralf K. kantoi sen puolestanne. Ei siis Jahve, vaan ihminen. Ei ole olemassa halpaa armoa. Aina joku maksaa siitä kalliisti. Voi sitä, joka kevyin perustein tekee pahaa yhä uudelleen. Jahve sanoo 4. Mooses 20:12 ”Ette ole pitäneet minua pyhänä..” Jahven luoma ihminen on totisesti alentanut itsensä maailmassa ollessaan. Pyhyys on vain sana, jonka merkitystä ihminen ei ymmärrä alkuunkaan.

Miten Maailmankaikkeus siis toimii? Ihmiset, joissa on pahoja henkiä sanovat minulle jatkuvasti: ”Mitä sen on väliä, vaikka teen syntiä, koska Jeshua kantaa lopulta synnit puolestani. Nyt pidän hauskaa ja teen oman pääni mukaan!” Tiedän, että kaikki, aivan kaikki olosuhteet ja ihmiset, jotka tulevat eteemme, on Maailmankaikkeuden aiheuttamaa. Meillä kaikilla on oma tähtemme, joka johdattaa meidät perille taivaaseen, mutta me itse valitsemme syrjäpolkumme ja suorastaan ryteikkömme. Nyt on lopun aikojen loppuhetki käsillä ja Maailmankaikkeus tietää kaiken, mitä tulee tapahtumaan. Näen ikään kuin hidastettuna, kuinka kunkin ahdinkoon joutuvan joka askel on mitattu. Maailmankaikkeus ei erehdy kenenkään kohdalla. Sinulle tapahtuu juuri se, mitä on tarkoituskin tapahtua. Maailmankaikkeus huomioi kaikki tekosi ja sanasi: sekä hyvät että pahat. Nämä ihmiset, joissa on pahoja henkiä tai on ollut niitä, joutuvat kaikkein kovimmalle. Olisi helppoa, jos he menehtyisivät heti, mutta niin ei käy. He joutuvat kasvotusten Pyhän Maailmankaikkeuden kanssa. Jeshua kantoi kyllä syntimme, mutta sinä, jossa on yksikin paha henki, olet valinnut kantaa syntisi itse. Sen lisäksi Maailmankaikkeus, jonka johdossa ovat Ralf K. ja minä yhteisyyskumppanina, haluamme oikeutta. Mikä on oikein kunkin ihmisen kohdalla? Jos et edes kadu syntejäsi, niin Maailmankaikkeus kyllä reagoi tilanteeseesi. Marttyyrit eivät turhaan rukoile tuomiota surmaajilleen (Ilm. 6:10), jotta paha saisi palkkansa. Maailmankaikkeus on lahjomaton. Se toimii loppuun asti oikeuden, vanhurskauden ja pyhyyden puolella. Minun kesti kauan käsittää tämä. Ja tiedoksi vain: taivaassa Maailmankaikkeus toimii samoilla periaatteilla. Kuinka ihanalta tämä kuulostaakaan!

Jos Ralf K:n sielu olisi nostatettu ylös ennen ristiinnaulitsemista, niin hän olisi selvinnyt asiasta henkisellä tuskalla, mutta näin ei ollut, koska hän oli silloin ensimmäisellä kerralla niin nuori mies. Jeshuan ristiinnaulitseminen toki teki kuitenkin sen, että se ei ole niin kivulias tapahtuma kenelläkään kuin voisi muuten olla. Mikä oli Ralf K:lla tämä ensimmäinen ristiinnaulitseminen? Ralf K. hirtettiin Iranissa. Toinen ristiinnaulitseminen tapahtui Irakissa, enkä tiedä, mikä oli kuolinsyy. Käsitän myös, että sielunvaelluksen viimeinen osapuoli kantaa aikaisempien elämien aiheuttamaa painolastia, mutta onneksi ei sentään syntejä.

Jeshuan ja Ralf K:n kohdalla otettiin varman päälle eli he olivat koko ajan myös taivaan kansalaisia. Niin ei alun perin ollut. Sielunvaellus aiheutti muutoksen toimintatapaan. Näin oli toimittava. Se aiheutti muutakin. Minun roolini kasvoi. Minun roolini yhteisyyskumppanina ei ollut alun perin niin merkittävä kuin siitä tuli. Jahve halusi, että minä saan sen kunnian, mikä minulle kuuluu, jos onnistun Hänen tehtävänannossaan. Ralf K. on sanonut, että taivaaseen pääsy olisi kyllä tapahtunut ilman minun vaikutustakin, mutta hän halusi, että minä teen sen. Niin tapahtukoon. Se on kunniatehtävä, mutta tämä on jotakin muuta, mitä? Tämä liittyy jotenkin syntien kantamiseen.

Sitten minulle selviää, että koska Jeshualla ja Ralf K:lla oli se etu puolellaan, että heillä oli maailmassa ollessaan koko ajan tieto totuudesta ja taivaan kansalaisuudestaan, niin Maailmankaikkeus reagoi siihen siten, että he joutuivat totisesti tuleen. Tällä hetkellä käsitän, että Jeshuan syntien kantaminen oli tällainen yksi erityinen tapahtuma ja Ralf K:lla Pyhän Hengen pilkan kantaminen. He toki lupautuivat siihenkin vapaaehtoisesti. Jeshuasta vielä sen verran, että hänen sielunsa nostattaminen ylös, oli hyvin kipeä kokemus. Se oli sitä aina kaikille muillekin ihmisille, jotka kokivat sen ennen Jeshuan ristiinnaulitsemista. Vasta ristiinnaulitseminen toi siihen valtavasti helpotusta.

Jeshua kantoi jo kaikkien ihmisten kaikki synnit. Miksi tämä asia vaivaa mieltäni jatkuvasti? Näin näyn, että silloin kun Jeshua ristiinnaulittiin, niin minä olin henkiolentona, enkelinä, paikalla ja laitoin käteni hänen kätensä päälle, kun naula iskettiin hänen kätensä läpi. Myöhemmin ymmärsin ja The Nag Hammadi Scriptures vahvisti asian: Herra ei tuntenut lainkaan kipua, koska Hänen sijaisensa kuoli Hänen sijastaan. Sielu sen sijaan oli ristin yläpuolella ja iloitsi. Mitä näky sitten tarkoitti, kun Jeshua ei todellakaan tarvinnut minua tuossa tilanteessa? Hän kantoi synnit, sen henkisen ja hengellisen taakan sekä taivaallisen Isän hylkäämisen, joka poistui hänestä tietyksi ajaksi. Sieluni ja Jeshuan yhteisyyskumppani Lilja ei osallistunut siihen kipuun. Vaan mihin? Tiedän, että sotamiesten iskut ristiin naulatessa tuntuvat näkymättömissä olevaan olentoon.

Ja sitten käsitän näkyni merkityksen: rakkaus on väkevä kuin kuolema (Laul. l. 8:6). Liljan epäitsekäs ja rakkaudellinen toiminta oli aivan ihmeellistä. Tiedän, että hän oli sanonut, että Jeshua ei kyllä hänen syntejään ristille vie. Hän halusi kantaa ne itse ja minä tein sen ilomielin. Mutta tässä henkiolento Lilja menee tieten tahtoen, omasta vapaasta tahdostaan, väliin auttaakseen perimmältään Ralf K:ta. Se oli Liljan uskollisuuden osoitus. Lilja ei tiennyt tässä vaiheessa vielä olevansa Jeshuan kylkiluu. Kylkiluu otettiin ristin tapahtumien seurauksena. Jeshua halusi kuolla meidän puolestamme sovittaen syntimme ja Lilja sitten? Jahve ei pyydä hengiltään mitään tämän kaltaista. Se ei ole Hänen toimintatapansa. Hänen toimintatapansa on tehdä niin hyvä suunnitelma, että se riittää. Jeshuan ristintyö oli riittävä ja Jeshuan sielukin oli nostatettu ylös. Oli varmaa, että hän ei kärsi enää ristillä fyysisistä kivuista, mutta tiesikö sieluni sen? Mutta tästä Liljan ihmeellisestä teosta johtuu, että taivaaseen mennään minun kauttani. Minä olen siinä osallinen. Itse asiassa muistan näyn niin, että käteni on Jeshuan käden päällä, mutta hetkinen nyt, eikö ristiinnaulitseminen tapahtunut jo maassa? Näky oli mielestäni siitä vaiheesta, kun ristin puu oli jo pystyssä.

Ja miksi paholainen halusi sotamiehen iskevän keihään juuri Jeshuan kylkeen, siis luuhun? Se on todella outoa. Lilja oli siis tehnyt jotakin, mistä paholainen suuttui. Liljan rakkaus oli väkevä kuin kuolema. Se aiheutti jotakin, mitä? Jeshua oli aivan rauhallinen ristillä, jos lukee hänen sanojaan ristillä ristinryövärille, Marialle, äidilleen ja opetuslapselleen Johannekselle. Kun Lilja seurasi Jeshuan uskomatonta toimintaa ja sanoja maailmassa, hänen tunteensa Jeshuaa kohtaan syveni. Tiedätkö, siinä kävi niin, että Liljan rakkaus Jeshuaan, Jahven ainosyntyiseen Poikaan ja Jahveen itseensä, voitti kuoleman vallat. Se mitätöi ensiksikin erään kohdan Jahven suuressa suunnitelmassa. Paholaisen aseet tippuivat maahan ihmisen ja luomakunnan osalta.

Mikä oli tämä kohta Jahven suunnitelmassa? Jos tulee ihminen tai enkeli, henki, joka rakastaa Herraa enemmän kuin itseään, niin se voittaa paholaisen eli kuoleman. Paholainen tuhoutuu alkulähteeseensä ja pahat henget sammuvat pois. Ajatella: Lilja ei ollut tuossa vaiheessa edes tietoinen siitä, että hän on yhteisyyskumppani Jeshuan alias Jahven kanssa. Silti hän teki tuon päätöksen. Jahven suuressa suunnitelmassa lukee tässä kohtaa ehdollinen lause. Siinä sanotaan, että maallisen Sirkan on ymmärrettävä, mistä on kysymys ja kun hän ymmärtää, niin pahat henget sammuvat kaikki pois Ralf K:n ja Sirkan myötävaikutuksella tarkkaan määriteltynä ajanjaksona.

Kyllä Jahve tiesi kaiken ennalta ja Hänellä oli varasuunnitelma, jos Lilja ei olisi toiminut Jeshuan ja sitä kautta Ralf K:n hyväksi. Tiedätkö, että Jahve halusi yhteisyyskumppanin, joka ensiksikin rakastaa häntä todella. Muu ei Hänelle kelvannut, eikä siten Ralf K:llekaan. Hän halusi myös, että olemme yhdenvertaiset ja voin katsoa häntä silmästä silmään. Tarkoitan: samalta tasolta eli ei alhaalta ylöspäin, vaan yhdenvertaisena toimijana hänen kanssaan. Moni asia Jahven suunnitelmassa on sellainen, että kuka tahansa muukin olisi voinut sen tehdä, mutta väkevä rakkaus puuttui ja sen myötä pelko otti ihmisestä yliotteen, vaikka tahtoa olisi ollutkin. Jahve loi sielut ja Hänen harras halunsa oli, että jo maailmassa on ihmisiä ja taivaassa enkeleitä, sieluja, jotka rakastavat Häntä samalla tavalla kuin Hän heitä. Ei se toki välttämätöntä ollut, mutta toivottavaa kyllä.



...Jatkuu seuraavalle sivulle