Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo
1

Ilja (Ilya) Repin, (1844-1930, Venäjä)


... jatkoa edelliseltä sivulta


Volgan lautturit kertoo maattomista maatyöläisistä, jotka vetävät lihasvoimalla laivaa ylävirtaan helteisellä Volgalla. Repin oli seurannut lauttureiden työtä matkoillaan ja tehnyt paljon luonnoksia aiheesta. Taulu on maalattu v. 1870-1873.

Taulussa on kaksi ihmistä, joille taiteilija on maalannut valkeat (vanhurskauden) paidat – ikään kuin sanoen katsojalle: ”Kiinnitä huomiosi näihin kahteen puhtaaseen, Jahven siunaamaan, joissa on valoa.” Toinen heistä hymyilee leveästi itsekseen silmät melkein kiinni, toinen käsi rinnan päällä. Toinen, puhtoinen nuori poika risti rinnassaan seisoo melkein suorassa taakkansa alla. Hikinauha otsalla päivän kuumuudessa, hikikarpalot otsalla. Hän katsoo ylöspäin, otsa hieman kurtussa, silmiään siristellen. Hän katsoo kuin apua tarvitseva käsi sydämellä. Hän ponnistelee raskaan taakkansa alla. Huomaatko kuinka selkä ei taivu? Sitä kannattelee Jahven rakkaus, pojan luottamus. Miten hän tuohon porukkaan on mahtanut joutua, sitä ei tiedä. Muut lautturit vaikuttavat toivottomilta, kädet roikkuvat sivulla, jalat tuskin jaksaen liikkua eteenpäin. Yksi polttelee piippua, lieneekö ollut porukan lintsari: antaa muiden tehdä työt? Yksi miehistä katsoo vihaisena taakseen, kuin komentaen viimeistä miestä pysymään jaloillaan. Viimeinen mies näyttää siltä kuin hänen toivonsa olisi sammunut ja hän olisi valmis lysähtämään maahan lopullisesti.

Tiedän, että Herralla on ihmeelliset tiet. Kaikissa elämän kohtaloissamme voimme olla varmoja siitä, että aina suurien vaikeuksienkin kohdatessamme ja tapahtumissa, joissa osallisina on paljon pahoja voimia, niin siellä näkyy myös Jahven hyvyys. Herran kansa ja pahuuden voimat kohtaavat kaikkialla. Taulussa näkyy, kuka on voittaja. Voittaja taulussa ja elämässä on Herran kansa. Se voittaa, koska sillä on toivo. Se pystyy hymyilemään rankoissakin olosuhteissa. Vaikka lukumääräisesti lauttureiden joukossa on suurin osa pahuuden voimien tuivertamina, niin vähemmistö kohottaa tämän joukon olosuhteitakin ylemmäksi. Parhaimmillaan nämä kaksi ihmistä puhuvat uskostaan, toivostaan ja rakkaudestaan Herraan ja saavat saman kipinän herätettyä myös näihin muihin ihmisiin.

Ilja Repin haluaa sanoa sanasen: ”Kun maalasin tauluja, se oli minulle hyvin vaikeaa, haastavaa. Halusin sanoa jotakin, mutta en tiennyt, mitä se oli. Vasta nyt, kun Sirkka selittää tauluja, alan ymmärtää sen paineen, minkä vallassa olin. Minun työlläni oli siis merkitystä. Aina on varmasti ollut ihmisiä, jotka ymmärtävät, niin kuin Sirkka, miksi päädyin tällaisiin kuvakulmiin, väreihin, taiteen suuntiin. Nyt sen ymmärrän. Herra tahtoi näillä piirustuksillani ja maalauksillani sanoa teille ihmiset jotakin. Mikä se sanoma on? kysyy Sirkka. Se, että ihminen on aina sama, hän ei muutu. Se on lahjaa Isältä, taivaalliselta Isältä. Meidät tullaan pelastamaan kyllä. Odotatte sitä vain ihan rauhassa. Sirkka myös.”

Kirjoittaessani tauluista, tunsin, että Ilja Repin on paikalla näkymättömissä. En nähnyt häntä, enkä kuullut mitään, mutta minä tiesin, että hän on siinä. Hän ei sanonut koko aikana mitään, enkä minä kysynyt. Vasta lopetellessani, hän sanoi yllä olevan viestin. Se on kirjoitettu suoraan saneluna, kokonaisuudessaan.