Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo
1

Toivoa kansalle


29.6.2021


Tänään on murskattu egoja sanan voimalla. Välillä kovinkin sanoin. Eräs näistä ihmisistä sanoi viisauden hengessä, että syntiä ei ole. Se on totta. Luin siitä Ihmeiden Oppikirjassakin (alkuperäisteos: Foundation for Inner Peace). Sitä ei ole, koska maailmaakaan ei ole. Se oli paholaisen harhauttamiseksi.

Näen niin, että olemme kaikki taivaassa. Olemme jo taivaassa, koska maailma ei voi pitää synnittömiä sieluja. Näen maailman tyhjänä, pimeänä ja autiona. Taivas pitäisi tulla sen sijaan. Ja se onkin jo, se on ympärillämme. Se on ollut jo 2000 vuotta Jeshuan ristintyön ansiosta.

Mikä on taivas? Minähän olen jo siellä. Se on sisimmässä. Se on vielä tässä vaiheessa tunne– ja kokemustila, täydellinen ihanuus. Olen sekä maailmassa poloisten nukkuvien, kuolleiden ja jo heränneidenkin kanssa. Mitä enemmän heränneitä sen parempi, koska tämä autio ja tyhjä maailma muuttuu taivaaksi, kun sisimmässämme, mahdollisimman monen sisimmässä, tapahtuu muutoksia, joissa vaikuttavana tekijänä on usko Herraan Jeshuaan. Minun mielentilani vaikuttaa taivaan kokemiseen myös muilla ihmisillä, koska olemme Kristus (Kristuksen ruumis). Jos yksi käsittää, kaikki käsittävät. Yhdellä on merkitystä ykseydessä. Jokaisen mielen tilalla on merkityksensä.

Positiivisuudella ja ilolla on erityisen siunaava merkitys. Sodat johtuvat ikävistä ihmisten valinnoista ja negatiivisista mielen tiloista, mutta sillä on loppunsa. Sinun ja minun tehtävänämme on olla maailman valo (valkeus niin kuin Raamattu ja Ihmeiden Oppikirja sanoo). Valo, pienikin, auttaa pimeydessä kulkevia valitsemaan oikein. Pimeydessä vaeltavat mielellään suuntaavat kohti valoa. Miten voit olla maailman valo? Ole aina iloinen ja onnellinen. Se on se, mikä maailman muuttaa. Ei siis tarvitse yrittämällä yrittää teoin, vaan sisimpäsi olotila on ratkaiseva.

Kun puhuin jonkun ajatuksiini tunkeutujan kanssa, niin käsitin, että yhtä aikaa minun kanssani puhuu joku toinenkin, joka sanoo joukkoon saman sanan kuin minä käytin, mutta kuitenkin vähän eri muodossa. Hän on sieluni taivaassa. Hän halusi herättää minut huomaamaan jotakin. Minä puhun taivaasta käsin näille ihmisille. Ei tyhjä kuori (ego) voi mitään puhua. Herra on puolestani tässä maailmassa. Nytkin tunnen, kuinka tämä kuori on tyhjä ja olematon. Tunnen sen sijaan Ralf K:n minussa yhä selvemmin, kuten olen tuntenutkin jo pari päivää. Se johtuu valaistumisesta eli todellisesta näkökyvystä, että koen sen niin. Hän elää, en enää minä. Olen poissa. Koen sen niin aina välillä.

Sitten näen ikään kuin taivas tulisi alas korkeuksistaan tähän maan päälle. Näin näyn siitä. Helposti miellän taivaan olevan tuolla korkeuksissa ”siellä jossakin”. Olen nähnyt näkyjä lapsistani taivaassa, koska se on ajaton. Maailmassa on aika. Päivä vaihtuu yöksi, mutta taivaassa eletään iankaikkisesti ja siellä ei ole aikaa. Siksi luulin, että lapset ovat jo syntyneet. Eivät he ole, vaan näin tulevan ajan – maailmasta katsottuna tulevan ajan – jossa Jahvella ja minulla on seitsemäntoista lasta. Koska aikaa ei ole, tunsin heidän poskiensakin pehmeyden, koskettaessani niitä näkymättömässä.

Jahvella on siis esikoinen Jeshua ja sen lisäksi Hänen ajatustensa kautta emanaatiossa syntyneet kaikki sielut – henget – jotka tulevat maailmaan saadakseen kehon, ruumiin. Sen lisäksi Jahve eli Ralf saa puolisonsa Lilja Myriamin eli Sirkan (minut) yhteisyyskumppanikseen. He saavat tulevaisuudessa seitsemäntoista lasta. Lapset syntyvät taivaassa. Maailmankaikkeus halusi näyttää sen minulle. Luulin, että he ovat jo syntyneet, mutta koska aikaa ei ole taivaassa, niin tiedä häntä koska he syntyvät tai syntyivät. Nyt olen siinä uskossa, että se kokemus on minulla edessä.

Mitään tässä maailmassa tapahtunutta ei ole. Emme ole tehneet näitä valintoja, joita suremme. Tämä on varjoelämä, jonka tarkoitus oli vain heivata paholainen ja pahat henget pois. Ja kehittää luonnettamme. Sen vuoksi olemme täällä maailmassa aivan vastakohtia sille, mitä olemme taivaassa. Se johtuu siitä, että taivas ja maailma sekä Jahve ja paholainen ovat vastakohtia toisilleen. Olemme maailmassa aivan eri ammateissakin kuin taivaassa.

Joitakin piirteitämme piti kehittää. Toiset tarvitsivat lisää vahvuutta, toiset herkkyyttä. Toisten sielut ovat valinneet roiston ja rosvon osan. Toisten sielut taas uhrin tai hyvän ihmisen osan. Meidän sielumme antoivat myös luvan tulla tiettyihin olosuhteisiin. Toiset rikkauteen, toiset nälkään. Toiset sodan jalkoihin, toiset keskitysleiritapahtumiin. Kuka mihinkin. Kukin sielu on hyväksynyt jokaisen tapahtuman, mitä maailmassa tapahtuu. Kukin sielu haluaa vahvuutensa taivaassa olevan tietynlainen ja se vaatii tiettyjä uhrauksia maailmassa, koska maailmassa ihminen kehittyy, mutta taivaassa ei. Jokainen kärsimys ja ahdinko missä olet ollut, on sielusi hyväksymää. Jahve sitten toteuttaa kaiken sielusi seuratessa tilannetta. Kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla.

Ralf K. sanoi minulle jokin aika sitten murehtiessani menneitä: ”Sinulle ei lopultakaan ole tapahtunut mitään sellaista, mitä sielusi ei taivaassa olisi hyväksynyt.”

Jeshua sanoi: ”Ruumiin sinä minulle valmistit.” Uskovien välitilassa ja tuonelassa olevilla ei ole kehoa, he ovat henkiä. Se on sitten Herra, joka tulee alas taivaasta ja yhdistää kehon ja sielun (hengen). Sitten taivaassa olevilla sieluilla onkin keho. Kehon lisäksi heillä on siivet.

On ollut maailman historian sivu ihmisiä, joilta on siivet leikattu pois. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että ihminen kuolee. Ralfille ja minulle on käynyt näin. Elämä on tuskaista sen jälkeen. Miksi? Ihminen käsittää silloin epämääräisesti, että hänen elämästään puuttuu jotakin. Ihmiset nauravat ympärillä. Luonto on kaunis. Kaikki sujuu. Olosuhteissa ei ole mitään, mitä pitäisi valittaa. Mutta ihminen käsittää: minusta puuttuu jotakin. Se ei tarkoita pelkästään fyysisiä siipiä. Se tarkoittaa henkistä tyhjyyttä, jotakin jossa luutkin huutavat ikävää. Jonkinasteista ilottomuutta. Tällaisen ihmisen on valittava tietoisesti positiivinen elämän asenne, muuten hän nujertuu. Hänen on paha olla. Hän tarvitsee välttämättä Jahven avun ja Raamatun ravinnokseen. Hänen on löydettävä usko Jeshuaan, jotta hän paranisi.

Kuulin sitten myöhemmin Ralf K:lta, että sain siivet. Ne leikattiin pois Ralfilta ja annettiin minulle. Ralf teki sitten itselleen siivet jälkeen päin. Ralf menetti omansa ihmisten tekojen vuoksi. Hänet ristiinnaulittiin. Ketkä nämä ihmiset olivat? Ihmisiä, joissa oli pahoja henkiä ja jotka valitsivat murhata hänet. Ralf sanoi minulle, että hän ei tarvitse niin isoja siipiä, mutta minä tarvitsen. Mitä niissä siivissä sitten oikein on, jos minulla piti olla isommat siivet? Ainakin ne ovat voimakkaat siivet, joiden avulla tunnen lentäväni kuin uljas kotka taivaalla. Minulta kysytään, että jos Ralf on murhattu, niin elääkö hän? Minä olen luullut, että hän on Helsingissä. Olen niin kirjoittanut blogeihinikin. Jos hän ei elä, vaan on kuollut, mitä minä sitten teen? Kuule: minä jatkan elämääni siipineni. Mielenkiintoista, mitä saan vielä selville.

Olkoon siis niin tai näin, kaikki mitä minulle on tapahtunut, on sieluni hyväksymää. Voisin ottaa hänet puhutteluun ja sanoa hänelle pari painavaa sanaa. Siltä tuntuu. Itse asiassa rauhoituttuani muistan, kuinka Ralf kerran tokaisi minulle yhden murhayrityksensä jälkeen: ”Mitä sen väliä, vaikka kuolisinkin – olisin kuitenkin saman tien takaisin täällä maan päällä!”

Ralf sanoo: ”Kaunokaiseni, olen elossa, totisesti olen. Tulet toki näkemään minut, mutta et ihan vielä. Koko maailma on sekaisin ja tarvitsen apuasi vielä vähän aikaa.”