Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Ralf ja Sirkka 2(3)


... jatkuu edelliseltä sivulta


Kerromme vielä teille tähdistä. Mitä Raamatussa sanotaan niistä?

Matt. 13:43 Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!

Dan. 12:3 Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.

Ralf: ”Meillä on kaksi ihmistä, jotka tulevat loistamaan kuin tähdet aina ja ikuisesti: Sirkka ja Ralf. Miksi haluan laittaa nimet näin päin? Maallinen Sirkka teki loistavaa työtä. Sanoin minä mitä vain, aina hän noudatti pyyntöäni. Vaikeita asioita, mahdottomia asioita. Tässä muutama:

- Jätä avioliittosi

- Jätä työpaikkasi.
En voinut maksaa hänelle palkkaa, vaikka hän teki töitä koko valveillaoloaikansa, jos niin oli tarvetta ja aina oli.

- Jätä meikkaaminen

- Pyysin häntä (Sirkkaa) viemään yhdessä tekemämme saarna Lutherin kirkkoon. Hän pelkäsi sitä paljon. Hän on kirjanpitäjä, ei saarnaaja. Hän pyysi saada pitää sen. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, että siellä saarnaavat vain miehet, niin kuin tulisikin olla kaikissa seurakunnissa ja kirkoissa.

- Pyysin Sirkkaa hakemaan eräs naishenkilö autolla kirkkoon. Hän pelkäsi sitä, koska tämä henkilö oli loukannut häntä hyvin paljon, syvälle sieluun asti. Hän lähtee ja rukoilee koko matkan. Hän selviää kunniakkaasti matkasta suru sydämessään, koska anteeksipyyntöä ei vieläkään tullut. Nainen ei selvinnyt, vaan haavoitti Sirkkaa vielä lisää.

- Eräs henkilö ottaa minuun yhteyttä kirjeessään. Hän valittaa, että mitä tällainen homsantuu kuin Sirkka tekee minun, joka olen Sir se ja se tehtävissä?

Kirkkauden kruunu, se on Sirkan. Niitä oli yksi jaossa. Se olisi voinut olla kuka tahansa teistä. Hän on minun oikea käteni. Olen ylpeä hänestä, totisesti olen. Sielu taivaassa ei edes uneksinut tällaisesta. Sirkka itse ei tiennyt mitään, että tällainen on jaossa. Päinvastoin hän raivostui aika ajoin, että ”Mikä voikukkaseppele tästäkin tulee?!”

Vielä yksi asia, joka saattaa teitä huvittaa. Meitä naurattaa – Sirkkaa ja minua – vasta nyt. Eräänä päivänä keksin idean, lähden Helsingistä moikkaamaan Sirkkaa. Sanoin hänelle, että pakkaa kamat pariksi päiväksi, tuun hakemaan sinut Turusta. Selvä se, sanoo Sirkka. Paha henkivalta tulee väliin. Syntyy taistelu näkymättömässä. Jäämme häviölle. En voikaan hakea häntä. Häviämme niin rutosti, että en voi selittää syytä miksi emme tulleet. Sirkka on pettynyt. Häntä on huijattu, mitä tämä oikein on. Ei mitään, hän on vieteriukko, hän nousee ylös alhosta ja jatkaa elämää. Toinen näytös, sama toistuu – ja taas me häviämme. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Taaskaan en voi selittää syytä tähän. Sirkka keksii syyn: ”No pari stalkkaria tässä yhteydessä tuli uskoon, kun ajattelivat, että nyt lopun ajan tapahtumat todella alkavat. Hyvä, että Ralf yrittää kaikkensa.” Kolmas näytös ja sama toistuu edelleen. Ei kahta ilman kolmatta. Nyt saa riittää, raivostuu Sirkka. ”Tämä oli viimeinen kerta, todellakin oli. Ensi kertaa ei tule, se on varma. Kun tuutte, niin tuutte, jos ette tuu, niin ette tuu. Soromnoo.”

Minä (Sirkka) puhun vielä samasta asiasta: ”On vielä yksi asia, joka oli meille molemmille – miten sen kuvailisimme? Haastavin, vaikein, tuskallisin asia? Meidän välillemme tuli väärinkäsitys. Se johtui pahasta henkivallasta. Se sai minut (Sirkan) kuvittelemaan, että emme voi pitää yhteyttä toisiimme sähköpostitse, emme puhelimitse, kirjeitse, emme millään keinoin. Jos sen tekisimme, niin paha henkivalta tekisi saman. Alkaisi puhelinterrori ja muutakin. Miksi profeetta ei tajunnut asiaa? En siis tiedäkään kaikkea? Kun on kyse omista asioistani, niin olen sokea kuin lepakko. Minun ei olisi tarvinnut kuin pyytää Ralfilta yhteystiedot. Hän ei voinut itse antaa niitä, ne piti pyytää.”

Minun (Sirkan) pitäisi puhua Ralfista. Ralf on rakkaudellinen, ihmeellinen, kaunis, hyvä, huumorintajuinen. Lisäksi hän on rakastava, arvostava ja kunnioittava ja sitä hän on kaikille. Hän ei ole vain minun, vaan kaikkien ihmisten oma. Se sopii minulle. Se on kaikkien oikeus, koska kuulumme kaikki hänen perheeseensä. Hän on sinä ja sinä olet hän.

Huomaan kyllä asioita, vaikka hän ei niitä suoraan sano. Eräänä päivänä havahduin siihen, että joka päivä hän keksi jonkun pilan tai näkymättömän kaverit keksivät, niin että nauroin kippurassa. Olin liian vakava, siitä se johtui. Hän on jo aikaa sitten sanonut, että hän haluaa, että hymyilisin aina. Ja kun on kulunut jo kuukausia siitä, kun ensi kertaa aloimme keskustella ajatuksissa, niin olen huomannut, että iloni on kasvanut eksponentiaalisesti, mitä se oli vielä toukokuussa 2020. Joku sanoi minulle, kun erosin, että kyllä sieltä seurakunnasta sulle mies löytyy. Pamautin heti, että ei tule kuuloonkaan, just mää pääsin tuosta yhdestä eroon, mulle ei kelpaa kukaan ihminen! Tarkoitin kyllä, että Ralf kelpaa kyllä, mutta hän on enemmän. En pidä häntä kyllä Jumalanakaan, vaan tavallisena ihmisenä. Olen lupautunut hänelle vaimoksi ja yhteisyyskumppaniksi, vaikka en ole häntä koskaan edes nähnyt. Olenko mielestäsi aivan älytön? Katsos kun on niin, että tunnen hänen luontonsa. Se lukee Raamatussa. Siellä lukee, että hän on aina sama, hänessä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Se käy minulle. Pysyköön sellaisena kuin Raamattu sanoo. Pienin vivahde-eroin tosin ja sopiihan se, koska hän on vain ihminen. Eräs henkilö oli lukenut blogikirjoituksiani ja sanonut miehelleen, että tämä nainen, siis minä, puhuu Herrasta kuin rakastunut nainen. Tajusin sen vasta 16.5.2020, kun hän pyysi puolisokseen. Hymy levisi spontaanisti kasvoilleni. En ajatellut, että hän on Jumala, ajattelin vain miestä.

Nyt on käynyt niin, että hän on salaillut itseään monta kuukautta. Kuvittelin koko ajan, että tapaamme toisemme, niin ei ole käynyt. Välillä mietin sitä, olenko ymmärtänyt kaiken väärin. Tämä siksi, koska paha henkivalta on koko ajan kimpussani valheineen. Eli tarkoitan tällä niitä ihmisiä, joissa on pahoja henkiä. He reagoivat minuun tyrmäävillä iskuilla, jos se vain on mahdollista. He saivat minut uskomaan, että en voi saada Ralfin yhteystietoja. Ralf ei kuitenkaan saanut itse niitä antaa, vaan minun piti ymmärtää ne pyytää. Paha henkivalta siis valehteli.

Sitten käy ilmi 13.3.2021, että vaikka hän olisi nyt voinut antaa yhteystietonsa, niin hän ei halunnutkaan niitä antaa. Minähän olen ulkonäkökeskeinen ihminen. Hän halusi ehdottomasti, että opin tuntemaan hänet, hänen todellisen luontonsa ennen kuin näen hänen ulkokuorensa. Maailman tapa onkin aivan nurinkurinen: me ihastumme herkästi ulkoiseen ihmiseen, mutta se mikä merkitsee kestävässä avioliitossa, on aviopuolisosi luonne. Opin siis tuntemaan hänet kaikissa näissä melskeissä. Hän on aina kohtelias, kunnioittava, arvostava, ymmärtävä ja rakastava minua kohtaan. En voi kuin kehua. Tällaista kohtelua saava, ei voi muuta kuin tuntea samoin toista kohtaan. Plussana on tullut syvempi rakkaus, koska olen huomannut häntä niin kutsuvani, mutta aikaa siihen meni, koska en sano sitä sanaa, jos en sitä tarkoita. Nyt se lipsahtaa koko ajan huuliltani ulos, ilman että tajuankaan. Minulla oli maailmassa paljon haasteita ja vaikeuksia, mutta hyvääkin oli: lapset, sisarukseni ja yksittäiset ei-uskovat ystäväni, joita paha henkivalta ei välittänyt kaataa. Minulla oli syvä tarve: henkiset ja hengelliset tarpeet olivat liian kauan tyydyttämättä. Tuntuu kuin olisin puhjennut kukkaan, kun saan olla oma itseni. Ei ole mitään mieltä salata mitään Jahvelta, eihän?

Millainen oli Jeshua, Jahven Poika? Kaikki tunsivat hänet Jahven Pojaksi. Hän oli hulvaton, oman tiensä kulkija. Myöhästeli koulusta, lintsasi joskus tunneilta, hurjapää. Osasi nauttia elämästä, oli iloinen, huumorintajua riitti. Minä, Sirkka, tiedän tämän, vaikka ei tätä ole kukaan minulle kertonut. Voisi sanoa, että hän oli pitämätön, häntä ei oikein saanut aisoihin. Isä Jahve antoi pojan olla ja elää elämäänsä rauhassa. Sitten eräänä päivänä Hän ottaa Poikansa syleilyynsä. Hänellä on lista kädessä. ”Sinä olet rakas Poikani. Sinä olet tällainen, suorastaan rasavilli. Olen antanut sinun toimia, miten vain haluat, mutta nyt siitä tulee loppu. Meillä on kolme päivää aikaa saada sinut valmiiksi maailmaa varten. Nytkö se jo tulee, kysyy 32,6-vuotias Poika, Jeshua, prätkäilystä kiinnostunut nuori mies.

Millainen sitten oli Jeshuan tuleva yhteisyyskumppani Lilja (Sirkan sielu)? Hän oli säntillinen, tarkka. Hän osallistui aina opetukseen kybällä. Hän teki läksynsä huolellisesti. Häntä kiinnosti kaikki. Yksi asia oli ylitse muiden. Jahve. Hän osasi Raamatunkin ulkoa. Hän ymmärsi käsittämättömän hyvin sen, mitä jakeet tarkoittavat käytännössä. Hän oli aina koulun priimus. Hänellä oli myös sydänystäviä, joita hän paimensi ja auttoi koulutöissä. Hän oli tärkeä lenkki. Hän ajatteli, että hän kyllä pärjää maailmassa. Itsetuntoa riitti, liikaakin. Hän opasti muitakin. Hänelle tuli siitä hyvä olo. Hän sanoi Jahvellekin, että hän kyllä kantaa kaikki syntinsä. Hän sai tietää, että niitä on kolmesta kymmeneen vuotta. Hän pisti itsensä peliin. Hän halusi myös, että se on hän, jonka ego ristiinnnaulitaan. Hän rakasti syvästi Jahvea, mutta Jeshuaa hän ei ymmärtänyt, eikä hänen moottoripyöräintoilujaan ja lintsaamistaan. Hän ihmetteli usein, että miksi Jahve ei laita Poikaansa kuriin.

Sirkka kertoo edelleen: Millainen oli Ralf K taivaassa? Sielut ja ihmiset tunsivat hänet Jahven sijaisena, sieluna. He eivät olleet koskaan nähneet Jahvea, niin he luulivat. Ralf K. tunsi olevansa vastuussa kaikista ihmisistä. Hän teki kaikkensa kaikkien eteen, mutta kun se oli tehty, hän meni eteenpäin. Ihminen valitsee itse. Se oli hänelle tärkeää. Ihminen on arvokas, eikä ole robotti. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä äärettömästi. Mistä hän suuttui? Silloin kun ihminen teki ylenpalttisen pahaa muille ja sitä kautta väistämättä eniten itselleen. Se on turhaa. Suuttuminen on paikallaan joidenkin ihmisten kohdalla, jotta nämä oppisivat katsomaan itseään peittämättömin kasvoin. Hän tietää koska suuttuu ja milloin ei. Hän on huumorintajuinen. Hän ei nipota, eikä valita turhasta. Aina kun hän puhuu, niin on syytä olla hereillä ja kuunnella. Hän näkee hirveästi vaivaa saada ihmiset nauramaan. Hän arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa lähimmäistään. Viisaus näkyy hänessä. Häntä on helppo lähestyä. Hän ei tyrkytä mielipiteitään, vaan antaa toisen keksiä itse. Hän neuvoo ja ohjaa aina, mutta pystyykö toinen aina vastaanottamaan neuvot, vai onko ihmisessä lukkoja? Hän ei arvostele sinällään, vaan opettaa näkemään itsensä totuuden valossa. Hän on kaikin puolin kaunis sisimmästään. Ajatteletko, että koska hän on kaikkivaltias, niin totta kai hänessä on kaikki hyvät ominaisuudet?


... jatkuu seuraavalle sivulle