Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Tikkailla - askelma kerrallaan kohti Herraa.

Runoja 11-2020 - 03-2021, osa 2(2)





Nuori Jeshua puhuu


”Haluan tehdä hyvää toisille,
opetan ihmisille Jahven lakia, niin kauan kuin elän,
Opetan opetuslapsia, jotta he evankelioisivat muut kansat,
Opetan heille, mitä on koinonia.
Opetan kunnes kuolen, en lepää, enkä torku.

Minulla on tehtävä, välillä kauhistun.
Välillä itken – muiden kohtaloa.
Tietämällä tiedän, että Isäni haluaa, että kuolen syntisten ihmisten puolesta.
Joku sen tekee. Joku, joka on synnitön.
On tasan yksi koko maailman historiassa, joka sellainen on: minä.

Haluan Isä, että kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen.
Tiedän, mitä se maksaa. En mieti palkkaa, mitä saan. En kultakruunuja moninaisia. En valtaa, kultaa, kunniaa.
Ajattelen ihmistä. He tarvitsevat yhden.

Tarvitsiko mennä ihan ristiinnaulitsemiseen asti minun kanssani?
No käytin sen hyödyksi. Minun piti tulla aikana, jolloin ristiinnaulitseminen keksittiin. Siten autoin myös muita kohtalotovereita”.

Hän putsasi pöydän: ”Kaikki, ihan kaikki on täytetty!”
Se on ilmainen lahja, kaunis paketti.
Ilo, nauru, ylösnousemus, ikuinen elämä, huikaiseva taivas löytyy sen sisältä.
Tunnistaako, haluaako mutainen, ryvettynyt maailma sen avata?


Vapauden haave

Haave vapaudesta on vasta ummussaan.
Joskus vielä:
huikaisevan kirkas taivas
tavoittaa minut
Kaikki kahleet, painavat
irrottavat otteensa.
Maailman melskeet
jäävät taakse,
lopullisesti.

Ristiriita: pitää olla täällä,
mutta mieli on jo toisaalle.
Jahve kyllä tekee aina työtä,
Hän ei lopeta.
Hän tekee työtänsä meissä ja maailmassa.

Välillä sulkeudun kuin simpukka kuoreeni.
Alankin rustaan runoja,
piirrän,
heittäydyn oloneuvokseksi.
Etsin ilon itsestäni.
En päästä ketään lähelle,
karkotan nekin, jotka haluaisivat jo
päästä vihdoin taivaan valtakuntaan?

Heitän hanskat tiskiin.
Minussa on jotakin, joka
vaatii päästä näkyväksi.
Ja näkyvä näkymättömäksi?
Sisin huutaa: ”Vapaaksi jo!”
Yläpuolesta tulee alapuoli,
taivas maan päälle?

Eikö olisi hyvä,
jos olisit monta sinää?
Yksi hoitaisi Jahven lapsia taivaan kamaralle.
Toinen maailman vaateet, elannon
Ja kolmas hoitaisi sisimmän tarpeet.
Sisin on kuin ehtymätön kaivo,
kun sen antaa virrata vuolaasti,
Vapaus on sen nimi.
Se vaikuttaa vain helppoudessa,
kun aivot on narikassa,
Pyhän Hengen ykseydessä.

Maailma rikkoo rajojasi yhä uudelleen
Se kolkuttaa oveen ja lähdet siihen mukaan.
Pitää sanoa: ”Ei!”
Nyt on sisimpäni vuoro,
Minun pitää hengittää myös sisimmässäni.
On kuin sisin haukkoisi henkeä.
Ellet saa ilmaa, miten sinun käy?

Kipeys sisimmässäni.
Niin monta avun tarvitsijaa,
mutta niin vähän ammennettavaa,
Sisin pyrkii aina eheytymään.
Niin kauan se huutaa ääntään kuuluville, että eheytyy kokonaiseksi.

Elämän ristiriitaisuus:
paksu betonikuori, väkivahva,
nukuin läpi elämäni.
Tein työtä sellaisen parissa,
joka ei ole minä.
Pidin maailmasta kiinni kaksin käsin.
Lopulta luovutin.
Tee minulle mitäs tahdot, sanoin minä.
Se oli tässä, en jaksa tällaista elämää.
Sillä ei ole minulle mitään annettavaa.

Jätä kaikki, sanoo Herra,
ja luettelee ne vielä.
Se tie on kapea, kaita.
Laske kustannukset, koska et voi jättää kesken.
Jos sydän pehmenee Herran haltuun,
Hän kiittää ja vie sinut läpi maailman toiselle puolelle.
Sitä kutsutaan taivaaksi.
Pääset sinne jo elinaikanasi.
Tässä on matkani ja
keskeneräinen se on vieläkin.
Mikä pidättää?

Sielu koputtaa sisimmässäni ovea,
”Tulisin sinne – päästäisitkö?
Tule sinä tänne – laitan oven säppiin ja
Sisäinen muuttuu ulkoiseksi.
Ainoastaan sen hyvät ominaisuudet kasvattavat taivasvarantoa.
Muu on tomua, tuhkaa, akanoita, jotka ensimmäisessä tuulen vireessä katoavat olemattomiin.

Sisimmästä tuli ulkoinen.
Miten Herra sen teki?
Ihmeelliset ovat Herran tiet.
Haluan olla hengellisesti niin vahva,
että kaikki aseet kilpistyvät pintaani.
Ettei mikään osa niistä osu ja uppoa.


Matkalla taivaaseen

Taustaa: herään yhtäkkiä yöllä. On joulukuu 2020 ja on kuuma. Olen täysin tietoinen ja valveilla koko ajan. Kyseessä oli kokemus, ei niinkään näky.

Kaipuu päästä taivaaseen.
Nousen mielessäni pilvien tasalle.
Ja siitä ylöspäin.
Taas pilvien tasalle.
Näen tikkaat.
Kuten Jaakob aikoinaan unessa.
Minä valveilla.
Nousen tikkaille ja
ylös niitä askelma kerrallaan.
Valkeat tikkaat.

Herra on vanhurskauden vaatteessa ja
pitää tikkaista kiinni, tikkaiden yläpäästä.
Olen jo kohdalla.
Hän sanoo:”Tule, tyttäreni, tule!”
Vitkastelen, mutta menen sitten sisälle Häneen.

En koe mitään, vaikka olen Hänessä.
Kuin etsisin Häntä,
silmien näkemättä mitään, sokeana ja
pään liikkuessa edestakaisin.

Hän sanoo hetken päästä:
”Mene alas samaa tietä, nyt ei ole aika!”
Laitan mielessäni hanttiin,
mutta lähden sitten alaspäin.
Tikasaskelma kerrallaan.

Pysähdyn pilvien tasalle.
Menen kellimään pilven päälle selälleni.
Istun ja katson alas maailmaan.
Miltä se näytti?
Pimeyttä ja sähkövaloja.
Ei kiinnosta mennä takaisin.
Mikä minua siellä pidättelisi?
Tajuan, että kuumuus vartalossani on poissa.
Tulen loppumatkan alas noin vain.
Loppu.


Palapeli (laulu)

Taustaa: heräsin 9.11.2020 ja näin näyn, että olin esiintymässä jossakin tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Yleisö pyytää laulamaan. Ehdotan laulua nimeltä Palapeli. Näky loppuu nousen sängystä ja kirjoitan sanat ylös. En mieti mitään, ne vain tulevat ulos sana toisensa jälkeen. Sanojen jälkeen Herra sanoo: ”Nyt sitten se sävel.”

Halusin olla kristitty
Nyt sen tunnen, nyt sen tunnen!
Auvoisa on olo
kuin palapeli on tää
Ensin ei täyty mikään
Sitten yksi kohta tuolta
ja toinen täältä
Siinä se seisoo
olohuoneen pöydällä
reikiä siellä täällä
Koska loppuu tää
epävarmuus kaikkoaa ja
varmuus jää
Jeesus on, Jeesus on
Hän sutkin pelastaa
Oot se ryöväri ristinpuul
ja Maria Magdaleena
hurja mimmi tuo
Mikä sun hahmos on?
Palapeli se, palapelihän se
Jeesus on, Jeesus on