Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Runoja 11-2020 - 03-2021, osa 1(2)





Kristus sinussa


Kuinka vaikea onkaan sisäistää,
että olet kuollut täällä maailmassa,
kun tunnet hengittäväsi ja toimivasi.

Oikeasti istut pilven lonkalla ja
elät tälläkin hetkellä taivaassa
täyttä elämää.
Ja katsot kummeksuen kaikkea tätä,
mitä maailmassa on.

Herra ei antanut sinua Kuolemalle,
vaan tuli itse maailmaan
sinun sijastasi.

Kristus elää sinussa puolestasi ja
tekee kaikki, aivan kaikki,
mitä sinä sanoisit ja tekisit.


Oma kuvajainen

Iloinen, hymysuu
lapsena, pienenä
Jeshua vierellä.

Sitten yksin yksinäinen
Murhemieli
Aukko suuri rinnassa
Hätä ja häpeä.

Kevät tuli myöhään.
Aamu sarasti taivaanrannassa
Aurinko alkoi paistaa,
Haavat kuroutuivat umpeen,
Hypin kuin vasikat
kevätlaitumella ja
nauran.

Nauran enemmän kuin
elämäni aikana yhteensä.
On autuasta
herätä aamulla
omaan nauruunsa.


Punainen matto

Mikä tuo punainen matto on?
Se kattaa lattian,
metsän alustan,
parvekkeen ikkunat.

Se on päävoitto.
Näen näkymättömään,
mutta en tiedä päävoitosta mitään.
Minun pitää se tietää.
”Sulla on tiedon armolahja.”

Minun pitää olla läsnäolossa,
olla hipihiljaa,
kuulostella sydänääniä,
Maailmankaikkeuden sisintä.

Jossakin aallonpituuksilla tieto on,
Ei tarvitse miettiä päätä puhki, 
kaikki tieto on sisimmässä,
ei aivoissa.
Keskity.


Herään aamulla nauraen

Herään aamulla nauraen
Näen näyn, jossa
Minulla on kaksi kruunua
päälletysten.
Nokka viistossa
yläilmoja kohti.
Ralf osoittaa minulle
saman tien,
tietä yläportaita kohti –
kohti norsunluutornin
ullakkohuoneeseen.

Ovella Ralf ojentaa kätensä
”Jäikös jotakin antamatta?”
Toinen kruununi palautuu
rakkaalleni,
Ihmeellisyydelleni.


Jumalallinen väliintulo

Pitkästä aikaa otan rennosti,
en tee mitään,
lähden matkalle
ystäviä tapaamaan.

Luovuus puhkeaa esiin kuin virta.
Näen värejä: valkoista kumpua,
kultaista elämän väriä, pulppuavaa,
punaista reunaa kapeaa ja
vino, kumpuileva viiva alas.

Mitä se sitten on?

Olen puhdistettavana,
Tarvitaan karmiininpunaista villaa,
iisopin oksa,
setripuuta ja
Ralf K.

Minut on saatava
taivaskuntoon.

Olen hänen kättensä alapuolella,
kasvot ylöspäin,
kasvoilleni
tippuvaa kultaista kumpua.
Se tarkoittaa puhdistumista,
Ralfin kunniaa ja
kirkkautta.

Pääsin taivaaseen,
läpi harmaan verhon,
minulle avattiin tie.

Sain tulla jumalalliseksi väliintuloksi
ihmisille, ja annoin
uskon Herraan Jeshuaan.


Piirros

En tiedä,
mitä piirrän,
piirrän näkyä.
Onko tarkoitus vain
jatkaa ja antaa
käden viedä?

Käsi tekee sen, minkä sielu,
sisin ydinminä,
antaa tehtäväksi.

Mitä tämä sitten oikein on?
Oliko se luovuuden pyrähdys?
Lyhyt kuin kanan lento?

Tiedä se, että luovuus on
sisimmän tulemista näkyväksi.
Mikä kaunis asia tässä maailmassa!

Luovuus on kellimistä
Pyhän Hengen tuudittamana
kuin suojaisan pilven päällä,
hiljaisuudessa, ykseydessa.
Hän ja minä.
Minun käteni,
Sinun Henkesi.


Rakkaus

Luen runoa,
toisen kirjoittamaa, kaunista.
Rakkaus selittää hän,
on ympärilläsi,
mihin vain katsot,
siellä se on.

Jumala loi maailman,
ihmeellisen, ihanan.
Tykästyn luontodokkareihin:
eläimiin, puihin, kasveihin.
Erityisiä kaikki tyynni.

Miten voi olla olemassa mitään
niin kaunista?
Jumala loi ne
äärettömällä rakkaudellaan
niitä -
ja ihmisiä kohtaan.

”Osaatko sinä oi ihminen,
antaa arvon luomilleni eläville? 
Näetkö rakkauden niissä?
Varotko astumasta tarpeettomasti muurahaisen päälle?
Onko sillä eläinarvo?
Ymmärrätkö halata puuta?
Siinä se könöttää
odottaen malttamattomana
taivaan laskeutumista vihdoin maan päälle.”

”Näetkö sinä oi ihminen rakkauteni juuri sinua kohtaan?
Annoin Poikanikin Jeshuan, kallisarvoiseni, sinun vuoksesi
Katoin sinulle valmiin pöydän.
Se on herkkuja täynnä.
Luonnon monimuotoisuutta.
Käveletkö vain sen ohi
vai näetkö rakkauteni kaikessa, mihin katsot?”


Saviruukku

Sinä olet saviruukku.
Sinussa on valtavasti hyviä ominaisuuksia,
luonteen piirteitä, kykyjä, taikaa.
Olet kuin labyrintti.
Kestää ikuisuuksien ikuisuus oppia tuntemaan sinut.

Olen saviruukku.
Olen kuin sinä.

Meitä erottaa – sinua ja minua -
vain yksi juttu.
Se yksi juttu on ratkaisevan tärkeä.
Minussa on aarteena Pyhä Henki.
Entä sinussa?

Jos et ole valinnut Herraa Jeshuaa
sovittajaksesi ja vapauttajaksesi,
niin sinussa ei ole aarteen hippustakaan.
Sinussa on Kuoleman henki.
Sinä et elä,
sinä olet kuollut,
sinä kuin nukut elämäsi läpi.

Saviruukku ei itsessään ole mitään,
Se tarvitsee aarteen,
jotta se heräisi henkiin.
Yhtäkkiä sen ominaisuudet,
kyvyt, luovuus, kaikki
alkavat pursuta ruukusta ulos.
Pyhä Henki herättää uinuilevan ruukun
loistokkaaseen elämään.


Aluevaltaus

On ihmeellistä olla työtön!
Aikaa olla,
Aikaa tehdä, mitä huvittaa.
Olla hyödyksi ihmisille,
Vallata uusia alueita.

Sapattivuosi, Ah ihanaa!
Tee kaikkea,
mitä ennen et tehnyt:
Rustaa runoja,
Opettele piirtämään,
Kirjoita satuja,
Laulaa lurita,
Toteuta uusia ruokareseptejä,

Maistele, haistele elämää,
Rakasta joka päivä sitä, mitä näet ja koet,
Hymyile joka päivä,
Ilosta remahda!
Innostu tutkimaan asioita, kaivelemaan tietoa
Kokoa Ikean kalusteita ihan itse,
Lue sellaista, mitä et ennen kuvitellutkaan,
Mieti, pohdi ja kyseenalaista kaikki
Kulje sateessa, kasvot kohti synkkenevää taivasta, hymyile!
Anna sadepisaroiden kastella kasvosi,
Ilon pisaroita nekin kaikki tyynni.
Saviruukku loistaa valoa taivaallista.


Tunne itsesi

Tunne itsesi.
Et ole Murhemieli, Alakulo,
Kurja, Roisto, Synkeys.
Olet Ainutlaatuinen, Iloinen, Nauravainen,
Uskomaton, Hyvä.

Olet Jahven Luoma.
Liha Hänen lihastaan.
Samanlaiseksi luotu.

Kun Jahve luo
Se ei ole sekundaa, väärää,
Se on aivan muuta.

Katso eteesi.
Et ole ajatuksesi, mielesi,
sydämesi vääryys.
Et ole tunteesi, mielihalusi,
et himosi.

Usko ainoastaan:
Olet Lahja
Taivaasta tullut Enkeli.
Sadepisaran kevyt,
Kaunis,
Hymyilyä pursuva
Säkenöivä
Kirkas
Valkoinen kuin lumi.

Ja Jeshua, Messiaan,
Sisar tai veli.


Maailmasta valoon

Maailma on Väärä,
Kallellaan, Valhe.
Peilissä vääristynyt sinä.
Hoipertelet.
Etsi.

Löydä sen Ovi
Tartu kahvaan, lähde
viheriäisille niityille,
Sen elämää kuhiseville kujille
Auringon valaisimille taivaan saleille
Soliseville lähteille

Kaikki elää:
ei mitään kuollutta,
ei pahaa minkäänlaista.
Hymyileviä kasvoja, nauravat suut,
Siipiä monenlaista,
käyskentele puutarhan varjoissa
Jeshuan käsi olkapäälläsi
Tutkitte yhdessä luonnon monimuotoisuutta,
Lepäilet suurien, suorarunkoisten puiden varjoissa,
Nappaat omenoita puusta.

Pulahdat vesiin syviin,
Kalastat käsin kaloja,
Uit selkää järvellä aavalla,
Katse Valkeudessa, pilvien haituvissa,
Lummeseppele päässä.

Istut peitteelle rannalle
Ystävät kerääntyvät kanssasi iloa pitämään.
Kirahvi työntää kaulansa taputeltavaksi,
koirasi karva silitettäväksi
villiaasi kirkaisee taustalla.

Olemassaolon keveys ja suruttomuus.
Täynnä paistetta ihmeellistä,
Kukat ojentelevat kaulojaan,
sirkuttelevat kuulumisiaan.
Puut halaavat ohi mennessäsi,
Kivet antavat myötä istuessasi,
pehmeä on niiden pinta!

Eläimet kertovat päivän ilot
Täynnä olemassaolon ihanuutta!
Pöytä katettu kaikella Jahven hyvyydellä,
Siunattu taivas.
Taivaallinen ilo –
Sinne on halu päästä.


Turva Jeshuassa

Jos vene karkaisi
Kävelisit vetten päällä ja
Jos meri myrskyäisi
Se vaikenisi Hänen käskystään.
Jos apua huutaisit
Aavalla merellä

Tuhannet ja kymmenet tuhannet
enkelit
rientäisivät avuksesi

Jos tulen läpi kuljet,
ei se sinua polttaisi.
Jos vedet saartaisivat
Sielläkin Sinä olisit
niiden pyörteissä suurissa
Jos tuonelaan joutuisit
Sielläkään et pulaan jättäisi
Käsilläsi ohjaisit turvan satamaan.


Valo


Mitä kukka tekee, kun se kohtaa auringon paisteen?
Se kääntää kasvonsa sitä kohti.
Mitä teet, kun ääretön Rakkaus kohtaa sinut?
Kylmä sydämesi kääntyy heti kohtaamaan sen lämmön.
Jäätynyt sisin alkaa sulaa.
Ikiroudan alta paljastuu pieni, hentoinen taimi.
Taimenesta alkaa kasvaa iso puu, jonka siimeksessä pesivät linnut.

Kaikki elämä maapallolla tarvitsee valoa.
Sen Aurinko, Valkeus on Herra Jeshua.
Pyyteettömyys, altruismi, avunanto– ja yhteistyösopimus on valoa.


Sielun vahinko

Se sielu, jolle halajat pahaa,
haluaisi lentää kotkan lailla,
turvassa, korkealla,
Isän ilmavirrassa,
vapaana liitää,
ilman huolen häivää.
Vapauteen luotu,
Niin sinäkin.


Iloöljyä

Jeshua oli altruistinen
oman tiensä kulkija.
Herrassa oli iloöljyä.
Hän käveli ryteikköjen ja rotkojen yläpuolella.

Hän ei päästänyt ketään ihonsa alle.
Selkärankansa pysyi suorassa,
käärmeistä huolimatta.
Hän ei antanut helmiä sioille.
Hän antoi kullekin sen,
mitä toinen pystyi vastaanottamaan.

Hän puhui aina vertauksin,
Hän oli salattu,
tahtomattaan,
tahtoen,
ihmeellinen ilon tuoja.

Iankaikkinen Valkeus edessämme,
sanoi serkku Johannes,
jota monin sanoin puhuttelimme,
käsin koskettelimme,
ihastuimme suuresti,
aloimme kulkea hänen jalanjäljissään.
Tuli, mitä tuli.
Kaikki käy, sanoimme me, opetuslapset.

Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut meille,
koska hän tunsi meidät kaikki.
Hän oli seuraisa, mutta
samalla yksin ja
Jahven kanssa kaksin.