Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Oletko jumissa viettämässä aina sitä samaa murmelin päivää? Olosuhteissasi ei ole vikaa. Sinä itse olet avainasemassa. Sinä olet se, joka muutut. Sen jälkeen maailmankaikkeus myös sinun myötäsi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajatusvirtaa 30.4.2021

#tässäjanyt #aikaaeiole #päiväni murmelina



Miksi olet huolestunut sydämeni?
Koen siis jotakin, jota ei ole edes olemassa.
Olemassa on vain se, minkä Jahve loi.
Jahve ei luonut tätä valheen ja huolen periferiaa.

Taivas on elävä organismi.
Tässä ja nyt on sen periaate.
Opetelkaamme elämää sen mukaisesti.
Menneisyys ja tulevaisuus ei mieleen muistu.  

Kun näen mitä hyvänsä,
näen siinä aina menneisyyden.
Näen lampun – muistan samalla sen historian.
Menneisyys sekoittuu ikävästi nykyisyyteen.

Menneisyys pitää purkaa
mielettömistä ajatusvyyhdeistään.
Mieleni on täynnä merkityksettömiä yksityiskohtia.
Mieleni on kuitenkin silloin tyhjä todellisista ajatuksista.

Totuus estyy tulemasta valkeuteen,
kun mieli peittyy merkityksettömään hölyn pölyyn.
Mieleni askartelee vanhojen jo monta kertaa kaluttujen asioiden parissa.
Stop. Mayday. Mayday. Stop.

Jos katselen menneisyyttä,
nykyisyys estyy sarastamasta mielessäni.
Menneisyydestä on luovuttava, jotta
todellinen näkökyky saa tilaa.

Mieli on peitetty kuonalla.
Mikä sen räjäyttäisi pois?
Vähitellen askel askeleelta
kuona poistuu ja ymmärryksen valo syttyy.

Jos sydämeni on huolestunut,
niin olen itse sepittämässäni harhamaailmassa.
Olen erehtynyt tekemään harhakuvista todellisuutta.
Todellisuus ei ole pelottava.
Todellisuutta on rauha, lepo ja rakkaus.

Todellisuus on taivas ja
se on jo tässä hetkessä.
Menneisyydessä se ei ole.
Valitse läsnäolo – tässä ja nyt elämä.


Aikaa ei ole – Herra elää elämäsi sinussa

Lähde siitä, että aikaa ei ole, sanotaan minulle.
Jos aikaa ei ole, niin aikahan on pysähtynyt ja
kaikki on tässä ja NYT.

Me, jotka luulemme elävämme maailmassa,
olemmekin olleet koko ajan taivaassa,
elämässä tässä ja nyt elämää.

Herra Jeshua sen sijaan
muutti muotonsa jälkeläistensä kaltaiseksi.
Sinun ja minun kaltaiseksemme.
Hänellä on egonaamarisi päällään.
Etkö tiedä, että et enää elä sinä,
vaan Kristus elää sinussa?

Sydämesi kuitenkin pimenee, jos teet väärin.
Sielusi kärsii sinussa, jos valitset väärin.
Silti Herra toimii maailmassa sinuna.
Hän huiputtaa paholaista.
Paholainen näkee egonaamarisi.
Se riittää sille käärmeelle.


Päiväni murmelina
 

Päivät soljuvat ohitse niin nopeaan.
Mitä ehdin tänään tehdä?
Tuntuu kuin jokainen päivä olisi
sama päivä kuin eilinen.

Jos aikaa ei ole, niin
me siis harhaluomme ajan,
menneisyyden ja tulevaisuuden?

Jos lakkaan harhaluomasta,
olenko taivaassa jo nyt
onnellisena perheeni kanssa?
Ja tämä maailman aika vain
käpertyy pois silmieni edestä
kuin vanha kirjakäärö?

Opitko sinä täällä maailmassa jotakin siitä, kun
joka päivä aurinko nousee,
heräät, syöt aamupalan, lähdet töihin,
käyt harrastuksissasi?

Jokainen päivä soljuu eteenpäin.
Teet samoja asioita yhä uudelleen.
Elät saman päivän yhä uudelleen.
Se on kuin päivä murmelina.

Vähitellen muutut, joskus nopeammin,
joskus hitaammin.
Vain omat reaktiosi muuttuvat.
Mielesi muuttuu erilaiseksi.
Opit valitsemaan erilaisia ratkaisuja, jotta
pääset vihdoin eteenpäin.
Sinne, missä on näkymätön.

Ole joustava. Näe tänään toisin kuin eilen.
Ja ylihuomenna eri tavalla kuin tänään.
Muutos tapahtuu mielessäsi, ei päivissäsi.
Päivistä tuleekin sitä myötä erilaisia.

Onko niin, että lopulta me antaudumme?
Nostamme kätemme ylös ja
tajuamme, että Jahve on.
Herra armahda: en halua tätä oravan pyörää!

Loukkuun jäämisen tunne.
Raastaa.
Aina tämä sama päivä.
En näe vieläkään näkymätöntä.
Tänään näen vielä vähemmän kuin eilen.
Elän tässä ja nyt.
Se on vakaa päätökseni.
Muuten toivo hiipuu ja
hukun ikävään.
Sitä en salli, sitä en valitse.

En voi valittaa olosuhteita, koska
elän tässä ja nyt.
Minä pysyn itsenäni,
vaikka olen jo taivaassa.
Toisaalta olen jumissa täällä maailmassa.
Kokemassa jotakin, jota ei voi olla,
koska olen taivaassa ja
Herra on minä maailmassa.

Näyttää siis siltä, että
tässä odotellaan vain yhtä asiaa:
Ainoa mikä muuttuu, on minä itse.
Pikku hiljaa lakkaan tappelemasta
tuulimyllyjä vastaan ja
odotan, mitä tuleman pitää.

Se vihon viimeinen murmelipäivä tulee vielä, jolloin
minä olen muuttunut niin paljon, että
olosuhteet ja hulabaloot eivät enää hetkauta.
Se on ilon ja rakkauden päivä.
Päivä, jolloin paljastuu elämän syvin olemus ja
alkuperäni, juureni taivaassa.

Löydän tieni takaisin alkuun.
Nyt olen lopussa.
Minä olen alku ja loppu, sanoi Jeshua.
Kerran näin näyn, jossa olin kuin kohdussa.
Kohtu oli pimeä kuin maailma.
Pimeys oli tiheä – en nähnyt siellä mitään.
Sitten näin valon kohdun suulla.
Kuin synnytystuskissa huomasin työntyväni valoa kohti.
Pääsin vapauteen, ulos vihreille niityille.
Olo oli autuas.

On siis löydettävä oman itsensä loppu, jotta
alkuun on mahdollista päästä?
On löydettävä Elämän Äidin, Viisauden kohtu, jotta
pääsen takaisin alkuun – Isän luo perille?


Lähde: Ihmeiden Oppikirjaa apuna käyttäen on tehty I osio eli Miksi olet huolestunut sydämeni.