Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jeshua, Jaakob ja minä temppelin muurin harjalla



Minulle esittäytyy henkilö, joka on saanut rabbiiniseen kirjallisuuteen nimimerkkinsä. Nimeä en saa selville. Hän kertoo näin: ”Itseni vuoksi sanon teille, että valehtelin tarkoituksella, että Jeshua on äpärä. Kaikki uskoivat sen. Se on helpompaa uskoa kuin se, että on syntynyt neitsyestä ja Pyhän Hengen kautta. Minulle on selvinnyt, että Jeshua totisesti on Jumalan Poika. Hän on itse sen kertonut minulle ja näyttänyt siihen liittyvät merkit. Se on totisesti totta. Miksikö valehtelin alun perin? Sain siitä rahaa 30 denaaria. Ostin itselleni talon. Vasta tuonelassa onneni kääntyi, siksi haluan pois tuonelasta, Sirkka. Pääsisinkö jo pois? Haluan uskovien välitilaan.” Hän pääsi sinne. Minä kysyin vielä: ”Mitkä olivat merkit?” En saanut enää vastausta. Palaan siihen mahdollisesti myöhemmin toisessa kirjoituksessani.

Mietitäänpä uudestaan kohtausta temppelin harjalla. Minä tulen henkiolentona paikalle. Se ei ollut hyväksyttävää, paholaiselle tuli revanssin mahdollisuus. Henkivallat taistelevat keskenään näkymättömissä taivaan ja maailman herruudesta. Heillä on sääntönsä. Paha henkivalta taistelee asein ja hyvä henkivalta sanan voimalla. Aina on olemassa revanssin mahdollisuus, jos toinen osapuoli menee yli sovitun. Jahve halusi jumalallisen suojakerroksen Jeshuan ja Jaakobin ylle. Samalla paholainen sai revanssin. Miksi paholainen ei odottanut saadakseen tehdä sitä minulle? He eivät malttaneet odottaa, vaan mielellään halusivat kiusata myös muita kristittyjä. Herra salli sen, jotta egokuori putoisi heiltä pois. Eniten kiusataan kristittyjä, jotka ovat hengellisesti korkeammalla tasolla. Heidän sielunsa antavat siihen luvan. Paha henkivalta meni liian pitkälle Jaakobin kanssa, koska he löivät vielä nuijallakin kaiken päätteeksi niin, että hän kuoli. Kaikki tällainen huomioidaan näkymättömässä taistelussa.

Jaakobilla, Jeshuan veljellä, on vahva pesti. Häntä tarvitaan alkuseurakunnassa. Siellä on vaikeita tilanteita ja yhteenottoja lainopettajien kanssa. Paholaiset eli ihmiset, joissa on pahoja henkiä, eivät pystyneet hillitsemään itseään vihassaan, vaikka he tiesivät, mitä Jaakob ja ylösnoussut Jeshua päättivät. Molemmilla oli aivoväkivaltaa, jolloin paholainen sai tietoonsa kaikki heidän ajatuksensa ja suunnitelmansa. Oli kyse siitä, että Jaakob ei saanut rauhaa sisimmässään. Jeshuan perhe oli sanonut pahoja sanoja Jeshualle sokeudessaan. He eivät olleet myöskään opetuslasten joukossa, vaan luulivat, että Jeshua on mennyt päästään sekaisin, kun hän lähti evankelioimaan. Kun Jeshua ristiinnaulittiin, niin totuus tuli ilmi ja Jeshua myös ilmestyi Jaakobille kuolemansa jälkeen. Kun ihminen vapautuu tuollaisesta paholaisen sokeudesta, niin se on kova isku. Jaakobin rakkaus veljeään Jeshuaa kohtaan syveni. Hän oli valmis mihin hyvänsä. Rakkauteen vastataan rakkaudella. Näin kävi myös Jaakobille.

Kuulen korvissani, että suuri sanhedrin on koolla ja mies sanoo muille: ”Nyt on sitten Jeshuan veli Jaakob Vanhurskas tullut kaupunkiin. Mitä me teemme hänelle? Tapetaan se, ei tässä muutakaan voi! vastaa toinen. Muistathan, että Jeshua löi jo paholaisen polvilleen ristinkuolemallaan. Sen jälkeen paholaisena on ollut myös ihminen. Pahojen henkien riivaamana ihminen toimii kuin paholainen itse. Sanhedrinin jäsenet vievät Jaakobin temppelin harjalle, josta pudottavat hänet alas. Jaakobin kerrotaan ennen alas syöksemistään sanoneen: ”Näen Ihmisen Pojan tulevan kunniassaan.”

Hänen olisi pitänyt heittää henkensä, mutta hän on elossa, täysin elossa. Hän on saanut ennen pudotustaan suojakerroksen enkeliltä kuten Jeshuakin sai. Hän nousee istumaan ja havahtuu olevansa elossa. Hän nousee ja kävelee kaupunkiin täynnä hurjaa voitonriemua. Mitä se Herra onkaan tehnyt! Hän loistaa ihmeellistä valoa. Häntä vastaan tulee joukko lainopettajia. Heillä on kivet käsissään. Hän ei välitä, hän tietää kuolevansa. Hän pääsee taivaaseen päässeiden rakkaidensa joukkoon. Sitä hän haluaakin.

Hänellä on ollut kauhea paine seurakunnassa, mutta nyt hänen työnsä on lopussa. Hän on kouluttanut seuraajiaan tätä hetkeä varten, koska Jeshua on varoittanut häntä, että se on tulossa. Jaakob haluaa näin käyvänkin. Hetki on nyt käsillä. Hän ei pelkää kuolemaa, nyt hän saa näyttää veljelleen, mihin hän pystyy. Hän kuulee Jeshuan sanat korvissaan: ”He eivät voi sinun ruumistasi ja sieluasi heittää tuonelan turmion suuhun, vaan olet saava kultaseppeleen. Sinä teit hyvin, sinä teit minulle hyvin. Autat Sirkkaa, että hänen ei tarvitse kohdata paholaisen revanssia. Kaikki hyvin. Sinä olet rakas, älä pelkää, he eivät voi tehdä sinulle mitään pahaa sillä minä olen sinun kanssasi. ”

Miehet piirittävät hänet ja kivitys alkaa. Siellä on myös muuta porukkaa, jotka tulevat ihmettelemään, että mitä siellä oikein tapahtuu. Heidät on kutsutut todistamaan lainopettajien väärää tekoa. He näkevät Jaakobin olemuksessa suurta valoa. He tietävät, että Herra on hänen kanssaan. Vaikka he kivittävät Jaakobia, niin hän ei kuole, mutta sitten joku miesporukasta ottaa nuijan ja iskee sillä häntä päähän. Jeshua kuiskaa: ”Katso heitä silmiin ja hymyile. Älä sano mitään” Jaakobiin ei heitetyt kivet vaikuta mitään. Tietenkin hänestä juoksee verta ja muu väkivalta näkyy, mutta häneen ei satu. Jeshua jatkaa rauhoittavia sanojaan loppuun asti, viimeiseen hengenvetoon asti.

Näen, kuinka Jaakobin sielu irrottautuu ja nousee hyvin nopeasti taivaalle ja Jeshua ja Jaakob halaavat toisiaan ja nauravat ja iloitsevat. Jaakobin koettelemus ei ollut turha. Hänen tehtävänsä onnistui, hän pystyi auttamaan minua. Sen lisäksi meillä kristityillä sekä Ralfilla ja minulla on vielä revansseja pahan henkivallan suhteen. Ne on tarkoituksella säästetty lopun aikoihin, näin sanoo minulle taivaallinen sotajoukko.

Jaakob oli hyvin korkealle arvostettu mies. Suuri sanhedrin arvosti häntä kovasti, mutta sokeus oli vallannut sen jäsenet. Tässä tulee esiin myös ryhmäkoheesio. Se voi olla voima, mutta myös suuri heikkous. Viaton tapetaan. Tämän tapauksen jälkeen näiden miesten sokeus loppui yhtäkkiä. Se johtui siitä, että paholainen irrotti otteensa heistä. Paholainen näki nyt edessään kärsivät, syyllisyyden tuntoiset miehet. Se nautti tilanteesta. Miehet joutuivat kantamaan syyllisyyttään hautaan asti ja senkin jälkeen. Oli myös yleisesti tiedossa, että Jeshua on Messias, kyllä he sen tiesivät. He halusivat, että ihminen hallitsee, ei Jahve.

Minulle on myös selvinnyt, että jokaisen ihmisen sisäpuolella, ulkopuolella ja ympärillä, siis kaikkialla on Ralf K. Hän suojelee meitä kaikkia paholaisen hyökkäyksiltä. Meissä on kuin hohde, kirkas hohde. Jos meissä ei olisi sitä, niin putoaisimme paholaisen haaviin yksi kerrallaan. Vaikka olisit ei-uskova, niin Ralf K. suojelee sinua silti ja pitää sinusta kiinni kaikin keinoin. Hänellä on hallintavalta.

Tänään taivaan enkeli sanoi minulle: ”Ei ole hyvää, eikä pahaa!” Mitä hän mahtoi tällä tarkoittaa? Hän tarkoitti, että kaikki, mitä meille tapahtuu, on Herran kädessä. Miten suhtaudut vastoinkäymisiin ja koettelemuksiin? Näetkö niissä silti aina Herran kosketuksen? Pysytkö rauhallisena, tyynenä, jopa iloisena? Aurinko nousee silti joka päivä, kevätlinnut sirkuttavat ja puut humisevat entisellä tavalla. Huomaatko sen? Voitko ajatella, että juuri tämä päivä on ihka ensimmäinen päivä elämässäsi, joka kestää iäisyyden? Murhemieli pois, riemu sen tilalle. Kaikella on tarkoituksensa sittenkin ja kaikki salattu tulee ilmi.

Ei ole hyvää, eikä pahaa. Aina on syytä hymyillä.