Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen. Se on leijonan osa.

Tuomaan evankeliumi, jae 7.



Ralf K. pyysi minua avaamaan Tuomaan evankeliumin 114 jaetta. Työ on ollut haastavaa ja niin mielenkiintoista, että olen tosi innostunut työskentelemään sen parissa. En muista, mistä olisin niin paljon innostunut kuin tästä Tuomaan evankeliumin selitysosasta. Välillä tulee sellaisia esteitä, että työ ei etene. Joudun odottamaan, että maailmankaikkeus avaa mieleni ymmärtämään. Jakeet osoittavat Jeshuan viisautta, tilannetajua, huumorintajua ja leikillisyyttäkin. Hän halusi, että kyseenalaistamme kaiken, pohdimme ja mietimme. Niissä on aina syvällinen sanoma. Ensimmäiseksi halusimme avata teille jakeen 7.

Jeesus sanoi, ”Onnekas on se leijona, jonka ihminen syö, niin että leijonasta tulee ihminen. Ja tyhmä on se ihminen, jonka leijona syö, ja silti leijonasta tulee ihminen.”

C. S. Lewisin Narnia-sarjan keskeinen hahmo Aslan on leijona. Se on nähty sekä Jumalan että Jeesuksen vertauskuvana (lähde: Wikipedia). Leijona kuvastaa tässä 7. jakeessa Herraa Jeshuaa. Aloin miettimään tätä jaetta ensin siltä pohjalta, että mehän syömme Kristusta ehtoollispöydässä. Öylätti on Kristuksen ruumis. Olemme osallisia Hänen ruumiistaan. Raamattuhan sanoo, että me kaikki uskovat olemme Hänen ruumiinsa jäseniä ja Herra on pää. 7. jae avautuu minulle kuitenkin Gal. 2:20 kautta.

Gal. 2:20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Näen asian niin, että syntiinlangennut egoni on kuollut ja olen kuollut pois synnistä. Tämä koskee myös sinua. Näen myös, että nyt elää taivaallinen sieluni täällä maailmassa, koska se on nostatettu ylös. Sielu kuin kattaa minut päästä varpaisiin asti. Sen lisäksi näen, että, koska olen antanut täyden hallintavallan Kristukselle ja luopunut kaikesta, mikä estää, niin myös Kristus täyttää minut päästä varpaisiin asti. Siitä johtuu myös se valtava sana, minkä Herra Jeshua sanoi: ”Minä olen kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Jahve sanoo myös: ”Sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa, sillä Minä olen sinun kanssasi.” Pyhä kolmiyhteinen Jahve ei ole vain ulkopuolellamme, vaan Hän on totisesti meissä. Pahan voimat eivät voi vahingoittaa minua enää mitenkään.

Raamatun jakeet avautuvat mietiskelemällä ja maistelemalla sanaa. Sitä mietitään yksin. Kunkin on löydettävä se tapa, miten näkymätön alkaa avautua. Se ei ole salatiede siinä mielessä, että sehän haluaa tulla ilmi, koska se on totuus. Kyllä on niinkin, että voit odottaa, kunnes Herra armosta sen avaa. Mutta katsos, kun on niin, että minähän en odota. Minä haluan nähdä näkymättömän. Ralf K. sanoi minulle kerran: ”Jokainen uskova voi uskoessaan Herraan halutessaan nähdä näkymättömän!”

Sanon vielä: sydämen tilalla on ratkaiseva merkitys sille, että ymmärrät Raamatun sanaa. Jos sinulla ei ole sitä, niin Sana ei uppoa sinuun samalla tavalla kuin kuuma veitsi voihin, vaan Sana kohtaa egosi vastustuksen. Herra toimii siinä, että uskot, että egosi on kuollut, silloin Sana alkaa elää elämäänsä sinussa. Tarkoitan selkokielellä sanottuna, että Sana eli Kristus alkaa elää elämäänsä sinussa.

Näen, että Herra ikään kuin on se kilpi, mikä on edessäni. Hän estää kaikki pahan palavat nuolet. Hän tekee sen, kun sinä antaudut Hänelle kokonaan. Se pitää tehdä kokonaan. Ei ole puolitietä. On vain yksi Herran tie ja se tie on kapea. Se on niin kapea, että sitä kävellään yhdessä: sinä olet Hän ja Hän on sinä. Se tie vie totuuteen. Siksi Jeshua sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” Olen jo hyvän matkan kulkenut tätä tietä kohti iankaikkista elämää. Aamen.

”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa” tarkoittaa sitä, että leijonasta eli Kristuksesta tulee ihminen sinussa, kun Herra saa hallintavallan sinussa. Tässä on kyse siis Herran hallintavallasta, muu ei riitä. Ihminen haluaa silloin vapaaehtoisesti ja mielihyvin antaa Herralle päätäntävallan. Herra voi, ja haluaakin, tällaisen ihmisen kautta vaikuttaa maailman tapahtumiin. Enää en kulje Herra edelläni, vaan Hän on minussa. Hänen ei tarvitse edes puhua, koska Hän suuntaa sisimmässäni askeleensa ja minä liikun Hänessä. Tähän liittyy myös se, että ensin pitää egon kuolla, ts. pikemminkin, että sinä uskot siihen (kaikki perustuu uskolle), jotta Herra saa hallintavallan sinussa. Vähempi ei riitä.

Uskotko sattumiin? Ralf K. sanoo, että sattumia ei ole. Kun olin kirjoittanut tämän tekstini, niin luen sattumalta Galatalaiskirjeen selitystä (Martti Luther). Hän puhuu tästä samasta asiasta Gal. 2:20 toisin sanoin kuin minä, mutta sain lisävahvistusta sille tiedolle, mikä minussa jo on. Kerron lyhyesti Martti Lutherin päätelmät, jos siitä olisi sinulle apua. Hän sanoo, että Kristus on ja pysyy sinussa, sinuun liimautuneena, ja elää sinussa elämääsi. Kristus ja sinä olette yhtä. Kristus on ja pysyy meissä niin likeisesti ja intiimisti kuin valo tai valkoinen väri seinässä. Vanha luonto on Kristuksesta erossa oleva persoona. Kun Kristus pysyy ja elää sinussa, hän ottaa pois ja imee itseensä kaiken pahan, mikä sinua piinaa ja ahdistaa. Kun elät hänessä, niin mikään paha ei voi vahingoittaa sinua. Usko tekee sinusta ja hänestä kuin yhden ruumiin eli yhden persoonan, jota ei voi jakaa. Kristus sinussa puhuu, toimii ja saa aikaan kaikenlaista. Sinä itse olet kuollut.

Mennään sitten uudestaan Tuomaan ev. 7. jakeeseen. Entä jakeen loppuosa? "Ja tyhmä on se ihminen, jonka leijona syö, ja silti leijonasta tulee ihminen.” Tyhmä tarkoittaa Raamatun kielellä ei-uskovaa, jolle Herran sovitus ei kelpaa. Niin tässäkin jakeessa. Siitä huolimatta Herra on voittaja, eikä ihmisen vastaan sanominen ole lopulta mikään este. Ei-uskova ihminen nukkuu elämänsä läpi. Hän ei havahdu elämään, hän on kuollut. Jos ihminen ei syö leijonaa, niin käy päinvastoin: leijona syö ihmisen. Milloin ihmisen voi syödä? Silloin kun se on kuollut.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ei-uskova joutuu taipumaan suuremman voiman alla. Ihminen kaatuu tämän voiman alle ja viimeistään silloin hän selviää sokeudestaan. Hänen egonsa murtuu, koska hänen viheliäisyytensä näytetään hänelle. Hän ei voi paeta, hän joutuu kohtaamaan sen silmästä silmään. Nyt kun mietin tätä loppujaetta, niin mieleeni tulee vielä toinenkin näkökohta: tämä tarkoittaa myös uskovaa, joka ei näe totuutta, vaikka Herra yrittää siitä hänelle puhua useampaan kertaan. Uskovastakin voi siis tulla tyhmä, jos haluaa käyttää tätä Jeshuan jakeen ilmaisua. Omasta egosta pidetään kaksin käsin kiinni. Tällainen ihminen pitää kiinni viimeiseen asti omasta arvostaan, tietävyydestään, hyvyydestään.. ja omavanhurskaudestaan.

Se, että kaikissa tapauksissa leijonasta tulee ihminen, johtuu ykseydestä. Me kaikki olemme yksi ykseydessä. Ykseyden ylläpitäjä on pyhä kolmiyhteinen Jahve. Jahve on luonut sinut ja minut. Meidät on luotu pre-eksistentiaalisen Jeshuan kautta, häneen ja hänessä. Herra Jeshua on Jahven sielu. Me olemme kuin liimattuina kiinni Jahvessa. On ihmisiä, jotka sanovat haluavansa olevan oman itsensä herra tai paholaisen palvelija, mutta se ei ole mahdollista ykseyden takia. Liima, jolla olemme kiinni Hänessä, ei ole pois raavittavissa, vaan se on ikuinen tosiasia. Paholainen, ikävä kyllä, roikkuu myös ykseydessä, kuin liimattuna Jahveen, ihmisen kautta, joka ei usko Herraan tai jos hänessä on paha tai pahoja henkiä sisimmässään.

Olen ymmärtänyt myös, että olet saviruukku. Kun uskot Herraan Jeshuaan, niin saviruukkuusi tulee Pyhä Henki. Se on se aarre. Se on edellytys sille, että saviruukku alkaa loistaa. Se loistaa vain ja ainoastaan saviruukussa olevan aarteen kautta. Ei koskaan omassa voimassaan, mutta saviruukusta tulee kaunis, ainutlaatuinen ja kuin labyrintti luonteensa ja ominaisuuksiensa puolesta. Se hehkuu suurta valoaan Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki saa sen elämään loistavaa elämäänsä ykseydessä Herran kanssa. Kun Kristus saa elää sinussa, niin tämä toteutuu täydellisesti.

Jos ajattelee ei-uskovaa, niin hän on saviruukku, jossa on aarteen tilalla saastaa eli pahaa henkeä. Jos ihminen ottaa sisimpäänsä sen lisäksi pahoja henkiä, niin hän kulkeutuu koko ajan kauemmaksi siitä ihmisestä, mitä Jahve alun perin hänelle suunnitteli. Hän ”ampuu ohi maalin!” Saviruukusta ei tule loistava yksilö Jahven taitavissa käsissä, vaan siitä tulee noen tahrima, rikkoutunut astia. Huutaisitko nyt Hänen puoleensa: ”Armahda Herra Jeshua, haluan, että minusta tulee sellainen astia sinun käyttöösi kuin ajattelit alun perin. Tiedän, että se on minulle itsellenikin paras mahdollinen asia. Haluan, että usko Herraan Jeshuaan syntyy.”

Ruukun sisältö ratkaisee.