Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Eliaa koetellaan.

Elia: rohkeus ja pelko 2(2)


..jatkuu edelliseltä sivulta


Mitä numerologiassa tarkoittaa luku 40? Se on koettelemuksen luku. Herra koettelee Elian sitoutuneisuuden Hänelle ja sydämen tilan. Herra antaa Elian pahan henkivallan kuritettavaksi. Jahve vie näihin 40 päivän tai vuoden koettelemusten erämaajaksoihin, joissa ihminen koetellaan tulella. Kuten tiedät, niin Jeshua aikanaan koeteltiin, vieläpä paholaisen avulla. Mooseksella oli kokonaista kolme neljänkymmenen vuoden ajanjaksoa – kaksi niistä erämaassa.

Mietin vielä numeroa kaksi numerologian pohjalta. On merkitystä sillä, miksi Herra kysyy Elialta kokonaista kaksi kertaa 19. luvussa: ”Miksi olet täällä Elia?” Ja Elia vastaa myös kaksi kertaa täysin samalla tavalla: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen." Elia sanoo siis: ”Vain minä yksin olen jäänyt jäljelle. Olen aivan yksin!”

Kaksi on yhteenlaskun 1 + 1 summa. Numerot 1-1 אחד אחד yksi, yksi ovat lukuarvoiltaan 26, joka on Jumalan nimen יהוה JHVH kirjainten lukuarvo, samoin kuin myös mm. seuraavien sanojen הטיב olla laupias jlkn ja הזדהה osoittaa henkilöllisyytensä *). Herra osoittaa Elialle henkilöllisyytensä myrskyn voimassa, joka halkoo vuoret, kalliot, maanjäristyksessä, tulessa sekä lopulta tuulen huminassa. Herra osoittaa voimansa ja kaikkivaltiutensa luonnon mullistuksissa. Hän on suurempi kuin ihminen kaikissa olosuhteissa. Ahab ja Isebel eivät voi tehdä Elialle yhtään mitään ilman Jahven sallimusta. Kuitenkin vasta tuulen huminassa Elia kokee Herran olemassaolon. Mitä tämä tarkoittaa? Elia ei pelkää Jahvea, vaikka Hän osoittaa suuren voimansa, vaan hän kokee Herran kaikkialla läsnä olevana myötätuntona. Hän on aivan lähellä meitä kaikkia. Hän on Elian ulkopuolella, mutta myös sisimmässä, kaikkialla.

Mitä sinä teet täällä, Elia? kysyy Jahve. Elia löytää Herran siellä taivaallisessa yksinäisyydessä. Hän rauhoittuu täysin, hän tuntee olevansa turvassa. Hänen voimansa palaavat. Pahan henkivallan ote kirpoaa hänestä. Elia tulee kohdatuksi ja kuulluksi. Hän on kaksin Herran kanssa. Muuta hän ei tarvitse. Hän tuntee voivansa palata takaisin ja jatkaa toimintaansa edelleen Herran palveluksessa.

Kun Elia ensimmäisen kerran vastaa Herran kysymykseen, niin Jahve näyttää välittömästi voimansa hänelle. Kun luonnon mullistukset ovat ohi, niin Hän kysyy saman kysymyksen uudestaan Elialta. Jahven tapa on kysyä ihmiseltä kysymyksiä, joiden vastauksen Hän tietää etukäteen. Hän kysyy Elialta sen vuoksi, että Elia huomaisi ajatella ja miettiä itse, mitä tapahtui. Herra opettaa meitä siis siihen, että ajattelisimme ja pohtisimme itse. Hän opettaa meitä käyttämään järkeämme. Herralla on aina jokin tarkoitus. Jos Hän puhuu sinulle, niin se on aina, joka kerta, pysähtymisen paikka. Hän opettaa meitä myös kokemusten kautta. Ihminen oppii kaikista eniten kärsimysten lisäksi omien kokemustensa kautta. Tosiasia on kuitenkin se, että pelko, joka on aina paholaisen käyntikortti, ottaa meistä helposti tiukan otteen ja kuoleman pelko on yksi suurimmista peloista. Inhimillisesti katsottuna näytti vahvasti siltä, että Isebel totisesti tappaa Elian. Saviruukun aarre, Pyhä Henki, ei pääse vaikuttamaan Eliassa, niin kuin Hän haluaisi. Mitä siinä hetkessä tapahtuu?

Paha henkivalta pääsee vaikuttamaan saviruukkuun, ihmiseen. Se luikertaa pitkin saviruukun pintaa. Sisään se ei pääse. Se saa velhon taituruudella uskoteltua, että se on voimakkaampi kuin Jahve. Beliar ja Jahve eivät vaikuta samanaikaisesti ihmisen mielessä. Jommankumman on väistyttävä. Tämä on h-hetki! Se, miten reagoit, vaikuttaa olennaisesti siihen, miten toimit ja ajattelet jopa seuraavien päivien ajan. Parempi olisi, jos ymmärtäisit, mitä tarkoitan. Sanon, että sinun on valvottava tilaasi koko ajan. Kaikki ne tunteet, jotka heräävät sinussa, pitää peilata Raamatun kautta. Sinun on kysyttävä itseltäsi: ”Onko tämä tunne Herrasta vai paholaisesta?” Jos se on paholaisesta, niin sinun pitää havaita se heti, koska käärmeen myrkky vaikuttaa nopeasti. Opettele siis seuraamaan ajatuksiasi ja tunteitasi. On siunattua, että vaikka joudumme ajatusväkivallan uhreiksi, niin me voimme aina kysyä stalkkaajiltamme, että onko tämä teidän välittämä tunne. Jos on, niin se tunne on hylättävä. Sinun pitää keskittyä aina iloon ja rakkauteen, rukoukseen ja Herraan. Silloin paha henkivalta ei voi sinulle mitään. Herran tahto olisi, että olet aina iloinen. Opettele siis ilon mekanismit itsessäsi. Mikä herättää ilosi, uskosi ja toivon paremmasta? Tee sitä, kun maailma myllertää ympärilläsi.

Elia oppii tapahtuman seurauksensa jotakin. Mitä se oli? Ensinnäkin, miksi Jahve ei puuttunut siihen, että Elia pelkäsi ja paha henkivalta kävi hänen kimppuunsa? On sovittu niin, että kun ihminen tekee Jahven töitä, niin aina tulee pahan henkivallan vastaisku ja myös toisin päin. Jos paha henkivalta iskee, niin Jahve puuttuu asiaan. Jahve antoi Elian hätääntyä, koska hänen oli aika oppia kantapään kautta pahan henkivallan menettelytavat. Isku oli niin voimakas, että Elia oppi tunnistamaan sen, että hänen tunteisiinsa pääsee käsiksi myös paha henkivalta. Hän ei saa antaa tunteilleen minkäänlaista sytykettä tai kaikupohjaa, vaan hänen on pystyttävä rauhoittamaan mielensä ajoissa. Hänen pitää olla tunteidensa herra. Hänen pitää saada tunteensa aisoihin. Herra auttaa siinä. Elian oli opittava pitämään katse Kristuksessa. Hänen mahdollisuuksissaan. Siksi Herra näyttää Elialle voimansa omalla vuorellaan, siellä läsnäolonsa paikassa. Elian oli tultava Hänen luokseen apua saamaan. Jahve antoi apunsa. Ensinnäkin Ahabin väkevä pahan kuningatar, Isebel, sai palkkansa. Hänen loppunsa oli kauhea. Voit lukea siitä 2. Kun. 9:33-37. Ahab kuoli taistelussa umpimähkään ammutusta nuolesta. Sen lisäksi Herra opasti Eliaa seuraavissa askelissa (1. Kun. 19:15-17). Herra lupasi myös seuraajan Elialle. Hän tarttui Elian sanaan: ”Vain minä olen jäljellä!” ja kertoi, että oli olemassa seitsemäntuhatta ihmistä, jotka eivät olleet kumartaneet Baalia, epäjumalaa.

Elia rauhoittui itse asiassa jo ennen Jahven vuorta. Miksi hän jatkoi matkaa? Hänellä oli kuitenkin toiset 40 päivää ja yötä jäljellä paluumatkassaan. Miksi ihmeessä hän lähtee vuorelle? Eikö hän pelännyt sitä, onko hänellä ruokaa paluumatkaa varten? Kuoleeko hän? Hän ajatteli, että menomatkalla oli Herran enkeli antanut hänelle syödä. Kaiketi oli sen myötä myös paluumatkalle. Siitä ei Raamattu tosin enää kerro. Hänelle siis muodostui kaksi 40 päivän matkaa. Hän ehti ottamaan hallintaansa ajatuksensa. Herra opetti häntä siinä. Siksi tarvittiin 2*40 päivää. Tuntuu silti oudolta, että kun Elia oppii sen, niin saman tien hän heittää viittansa tulevan seuraajansa Elisan päälle. Miksi hän ei jatkanut toimintaansa? Siksi, koska hän oli suorittanut sen tehtävän, jonka Jahve oli hänelle antanut. Hän oli suuri profeetta. Hän täytti tehtävänsä erinomaisesti. Hän törmäsi myös siihen asiaan, mikä on jokaisella profeetalla: hän on yksin ihmisten joukossa ja kaksin Herran kanssa – siihen liittoon ei pääse mukaan kukaan, eikä mikään muu. Profeetta on Jahven sanasaattaja ja hän toimii Jahven käsinä ja jalkoina. Hänellä pitää olla rohkeutta sanoa ja tehdä juuri niin kuin Herra sanoo.

Rohkeus on saviruukussa aarteena. Aarre pysyy koko ajan saviruukussa. Sitä ei oteta sieltä koskaan pois. Aarre on Pyhä Henki. Tai yhtä hyvin voi sanoa, että aarre on Herra Jeshua. Miksi näin? Koska ”En enää elä minä, vaan Jeshua elää minussa!” Jos hyvin käy – kuten Elialla kävi – profeetta ymmärtää, että kaikki muu on turhaa ja vahingollista, koska se muu kuvastaa pahaa henkivaltaa ja syntiinlangennutta maailmaa. Siitä ei ole mitään ammennettavaa. Päinvastoin sen ei saa antaa edes koskea saviruukkuun. Tosin sanoen pahaa henkivaltaa ei parane päästää luikertelemaan ihon alle.

Palaan uudelleen jakeisiin 1. Kun. 19:10,14: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen."

Profeetta Elia tuntee olevansa yksin ihmisten joukossa kuten jakeen loppuosa antaa ymmärtää. Ralf pyytää minua vielä avaamaan jakeen alkuosan. Miksi Elia ei sano: ”Olin niin vaikuttunut, kun näytöksemme meni niin hyvin. Kansa tuli kääntymyksen tilaan. Myös valheprofeetat surmattiin. Saimme voiton paholaisesta. Mutta sitten pelästyin hirveästi, koska Isebelillä on hyvin paljon valtaa. Hän on saanut Ahabin kanssa tämän maan ja kansan sekaisin – he ovat rikkoneet liittosi ja vieneet myös kansan huoruuden teille”. Elia vaikertaa tässä jakeessa itse asiassa sitä, että hän on vain ihminen, saviruukku. Hän vaikertaa, että hän ei pysty tekemään enempää. Hän on tehnyt kaiken sen, minkä hän vain suinkin voi. Hän on tehnyt sen intohimoisesti Herran huoneen puolesta. Hän pelkää, että kaikki on lopussa. Ihminen on hylännyt Hänen liittonsa. Tämä sattuu Eliaan yhtä paljon kuin Jahveen itseensä.


*) http://www.kolumbus.fi/gematria/lukuja.htm