Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Katse Kristukseen 1(2)



Minulta kysytään: ”Katse Kristukseen - mitä se tarkoittaa?” Olosuhteista huolimatta on opittava riippumaan Hänessä, siirrettävä katseensa Häneen. On säilytettävä usko ja toivo. Sinun on keskitettävä huomiosi Hänen mahdollisuuksiinsa, kun olosuhteet ovat sitä, mitä ovat ja omaa voimaa ei ole. Jos olet kristitty ja ahdingossa, niin kiitä Häntä. Se tarkoittaa sitä, että Hänen mielestään sinä olet Hänen palvelijanaan kelvollinen kestämään sen kaiken, mitä eteesi on suotu. Hetken kestää ahdinko, mutta muista, että kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.

Välillä tulee kuin hyökyaaltoja: tapahtumat seuraavat toisiaan ja yrittävät hukuttaa (Ilm. 12:15). Siltikin on velvollisuutesi tehdä se, mitä Herra pyytää, eikä löytää pakokeinoja tilanteesta. Sinun oma aikasikin tulee vielä. Luuk. 17:10 kertoo juuri palvelijasta, joka on ilmeisesti raatanut koko päivän töissään. Kun hän tulee kotiin nälkäisenä, niin hän edelleen ensin palvelee herraansa. Vasta sen jälkeen hän syö itse. Hän ei tee mitään erityistä kiitoksen ansaitsevaa, vaan hän tekee vain sen, minkä hän on palvelijana velvollinen tekemäänkin.

Luuk. 17:10 Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'

Olet ansioton palvelija, jonka tulisi tehdä, mitä on pyydetty, eikä ajatella ensimmäiseksi omaa (lihaisaa) etuasi. On merkitystä sillä, että teet juuri sen, mitä koet Herran sinulle antavan tehtäväksi. Kyllä sinä sen kestät. Pää pystyyn ja aloitat yhä uudelleen, vaikka voimat vähenevät, koska Herran voimasta voit ammentaa joka päivä.

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima (2. Kor. 12:9).

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme (2. Kor. 4:7).

Tulevan suhteen voi herätä pelko ja murhe tai ahdistus. Muistathan kuitenkin, että täydellisessä rakkaudessa ei pelkoa ole. Se ei ole koskaan Herran välittämää tunnetta, vaan pahojen henkivaltojen välittämä tunne sinussa. Sinun on välttämätöntä käydä siihen käsiksi ja käännettävä katseesi Kristukseen. Usko, toivo sekä Raamatun sana ja rukous auttavat pääsemään vahingollisista tunteista eroon, jotka voivat pahimmillaan saada sinusta sellaisen otteen, että et pystykään ajattelemaan järkevästi. Yritä yhä uudelleen kääntää katseesi toisaalle ja ajatella muuta. Ajatusväkivaltaa harjoittavat ihmiset kuitenkin haluavat, että pelkäät. Kysymys kuuluu, mitä tehdä tälle porukalle?

Tapahtuu eräänä päivänä, että paha henkivalta käy taas kimppuuni näiden ajatusväkivaltaa harjoittavien ihmisten kautta. Olen itkeskelevä, mikä ei ole tapaistani. Pelkoa en tunne, enkä ahdistusta. Yhtäkkiä huomaan kysyä heiltä, että hekö tämän itkeskelyni aiheuttivat. He ovat menneet liian pitkälle ja tajuan sen yhtäkkiä siinä hetkessä. He ovat tehneet sitä minulle aikaisemminkin, mutta en taas muistanut heidän keinojaan. Herra ei ollut sanonut minulle mitään muuta, kuin nämä sanat: ”Katso Kristukseen!” On niin vaikea ymmärtää, mihin pahuuteen nämä ihmiset kykenevät. Miksi he tekevät tätä?

Kun kirjoitan näistä asioista, niin mahdatko puistella päätäsi ja sanoa: ”Ei minulla ainakaan mitään ajatusväkivaltaa harjoittavia ole!” Mutta ala kysellä, heidän pitää vastata. Jos heitä ei olisi, niin kuuluisi vain hiljaisuus. Tiedän kuitenkin, että heitä on ja toistaiseksi näin on edelleen, kuten on aina ollut.

Herra on totisesti kuin pelastusrengas myrskyisellä merellä. Aallot lyövät välillä yli pään. Aallot ovat näitä ihmisiä, jotka siis pystyvät vaikuttamaan jopa tunnerekisteriimme. Kun sen taas oivalsin, niin helpotukseni oli aikamoinen ja vapauduin taas siitä ikeestä, minkä he yrittävät jatkuvasti pääni päälle asettaa.

Tiedä, että he saavat rangaistuksensa. Olen aivan levollinen. Herra on oikeudenmukainen ja vanhurskas tuomari. Yksi heistä sanoikin: ”Sitä me pelkäämmekin!” Ja totisesti on niin, että Herran pelko on viisauden alku. Heidän matkansa totuuden kentillä alkaa. Otamme jatkuvasti näiltä ihmisiltä pahoja henkiä pois. Itse asiassa 3.1.2021 alkaen jo enemmän ja he kohtaavat oman tulisen järvensä: totuuden itsestään kuvien muodossa, koska mikään puhe ei näihin kuolleisiin riitä. Lisäksi olen ymmärtänyt, että he kohtaavat myös sen tunteen, mitä he lähimmäiselleen, minullekin, ovat aiheuttaneet. Heidän tuomiopäivänsä on alkanut. Sehän alkaa Herran huoneesta. Nämä kaikki ovat sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus uskoneet Herraan ja sitten kääntäneet selkänsä Hänelle.

Sitten yhtäkkiä avaudun, kun kirjoitan tätä blogia: saan tietää erään kaksi vuotta sitten kuolleen ihmisen nimen. Se on hyvin harvinaista, koska Herra haluaa säilyttää aina ihmisen yksityisyyden. Tällä oli tarkoituksensa: yhden sielun pelastaminen tuonelasta. Netistä löydän tietoja hänestä. Hänelle on sen mukaan ollut tärkeää auttaminen ja elämänilon tuominen muille ihmisille musiikin muodossa. Hän havahtuu, kun saan tietää hänen nimensä ja taustansa ja sanoo: ”Mene sanomaan perhekunnalleni, että tänne (tuonelaan) ei saa tulla!” (vrt. Luuk. 16:27-31). Hän tulee uskoon, hän pelastuu ja pari muutakin ihmistä hänen lisäkseen. Herra oli vielä hänen kuolinvuoteellaan yrittänyt kovistella häntä, mutta hän ei suostunut, vaan halusi itse valita tuonelan. Herra oli vakuuttanut, ettei hän halua sinne mennä, mutta hän ei uskonut. Tiedän, että on uskomatonta sinun korvillesi kuulla, mitä minä sanon. Sinun pitää ottaa itse selvää asioista. Sinun pitää aloittaa kysymällä niiltä, jotka harjoittavat ajatusväkivaltaa. Tee se heti.

Mieti vähän: he sekaantuvat elämääsi koko ajan ykseyden kautta. He ovat julmia ja säälimättömiä. Siksi taas sanon: sinä et saa uskoa omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi, koska ne eivät ole sinun omiasi. Vaan vihollisen ääni. Heitä ei tarvitse pelätä, koska he eivät voi satuttaa sinua muulla tavoin. Sinähän valitset. Yritän sanoa vain, että yritä nyt vain uskoa, että Jahve loi sinut iloiseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Totuus heistä vapauttaa sinut elämään omaa elämääsi. Sinä et ole tunteesi, mielitekosi, etkä himosi, vaan olet jotakin ihan muuta.

Nämä ihmiset, joissa on pahoja henkiä – miksi kirjoitan heistä jatkuvasti? Siksi, että sinä ja minä olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja joka päivä. Sinun - kyllä puhun myös sinusta! - on kiinnitettävä katseesi ajatuksiisi, haluihisi, mielitekoihisi, tunteisiisi ja himoihisi. Niiden takana on nämä ajatuksiisi väkivalloin tulevat pahan ihmiset. Jos et yhtään kysele ajatuksiltasi, että kuka sinä olet, joka minulle puhut, niin et saa selville, että sinun aivoihisi tulee myös puhetta muilta ihmisiltä Jahven luoman ykseyden kautta. Jos olet kristitty, niin sinä et ole niin paha kuin luulet olevasi, koska nämä tuovat mieleesi sanoja ja ajatuksia, jotka eivät ole kristillisiä, vaan toista ihmistä halveksivia. Se et siis ole sinä. Herra on kuitenkin sanonut minulle, että ihminen pelästyy, kun ymmärtää tämän ja haluaa ignoorata koko asian. Miten sinä suhtaudut? Ajattelitko olla edes testaamatta ja puhumatta aivoihisi tuleville? Ja ajattelitko niin, että minä olen vain haksahtanut hölmö. Minähän tässä pistän oman pääni pölkylle, kun kerron näistä kiusallisista asioista. Muistatko, että totuuden on tultava julki. Sitä on pidettävä esillä.

Sanon sinulle vielä, että vihaan, inhoan ja halveksin näiden ihmisten tekoja, jotka suhaavat ajatuksissani. Olen pöyristynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Inhoan heidän egojaan, sitä paksua betonikuorta, jonka läpi en pääse, vaikka puhun heille Pyhässä Hengessä. Jotkut kääntyvät, toiset eivät. He eivät pimeydessään kerta kaikkiaan vain käsitä.

Joh. 1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Heidän sielunsa on eri asia: niitä kunnioitan, arvostan ja rakastan, mutta nämä ihmiset ovat polkeneet Jahven luomat sielunsa jalkojensa alle. He pitävät sielujaan ja ajatusväkivallan uhreja astinlautanaan, jotta heidän syntiinlangennut luontonsa korottuisi taivasta ylemmäksi. Nytkin kun kirjoitan tätä, niin he tietävät, mitä kirjoitan, mutta vähät välittävät siitä. Heidän egonsa on heidän epäjumalansa ja paholainen heidän isänsä.

1. Moos. 6:5-6 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.

Haluan taas vähän jatkaa: eteeni tulee myös pahan ihmisiä, jotka ovat kuin hiiriä. He elävät varjoelämää. He kuin syövät muruja uhriensa pöydästä. Tarkoitan sitä, että he eivät osaa enää elää elämäänsä, vaan sitoutuvat elämään uhriensa elämää. Sen avulla he kuvittelevat jaksavansa elää. Herra olisi heidän pelastuksensa. Kristitty voi sanoa: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa” Se tarkoittaa sitä, että ego nujerretaan meissä, jotta Kristuksen ominaisuudet tulisivat meissä näkyviin. Miten on näiden pahuuden ihmisten laita? He eivät enää elä, vaan he ovat antaneet hallintavallan pahoille hengille. He ovat orjia. Jahve on antanut heille suurenmoisen lahjan: Herran Jeshuan ja sen lisäksi elämän täällä maailmassa. Siitä pitää nauttia ja nimenomaan nauttia omasta elämästään, eikä luovuttaa sitä noin vain pahan voimille.

Mietitäänpä vähän lisää: Herra loi ihmisen omaksi kuvakseen. Meidän syntiinlangennut luontomme, egomme, on aivan muuta, mitä Hän alun perin ajatteli ja halusi. Syntiinlangennut ego rakastaa itseään. Olen kuullut stalkkareiltani, että he tietävät kyllä, että paholainen haluaa heille vain pahaa, niin kuin olen heille monta kertaa sanonutkin, mutta he pitävät siitä ja siksi he eivät halua luopua pahan teosta. Se, joka on ottanut pahoja henkiä rakastaa teoillaan paholaista ja vihaa tai osoittaa välinpitämättömyytensä Jahvea kohtaan. Jahve murehtii sydämessään (vrt. 1. Moos. 6:6) tätä irvikuvaa, jota nämä ihmiset hyysäävät sielunsa kustannuksella.

Eräs henkilö sanoi minulle, että Herra Jeshua on puhunut hänelle jo kaksikymmentä vuotta. Hän sanoi, että Herra alkoi puhumaan hänelle joltisenkin siihen aikaan, kun hän otti sisäänsä pahoja henkiä. Herra siis yrittää auttaa niitä, jotka tarvitsevat Hänen apuansa selvitäkseen tämän maailman karikkojen halki. Minulle oli sen sijaan yllätys, kun stalkkarit sanovat, että he eivät ole koskaan kuulleet saatanan tai paholaisen ääntä. Miksi olen yllättynyt? Koska minä olen kuullut heidänkin äänensä uudestisyntymiseni jälkeen.

Mitä tämä sitten on? Minä olen joutunut kokemaan kaikenlaista juuri sen vuoksi, että minä kuulin kaikkien äänet. Suuri vaikeuteni oli se, että paholainen pystyi matkimaan Herran ääntä. Hän käytti myös samoja sanoja ja lauseitakin (en myöskään erota miesten ääniä toisista, enkä naisten ääniäkään). Toisinaan kävi kuitenkin niin, että paholaisen välinpitämättömyys ja tunnekylmyys paljasti hänet. Yhtä lailla saattoi olla, että hänen äänensä oli pehmeä ja ystävällinen. Saatana, langennut enkeli, oli kuitenkin päävastustajani vuosikaudet. Tämä siksi, että Jahven suuressa suunnitelmassa kumpikaan – Jahve ja paholainen – eivät saaneet itse puuttua ihmisten ajatusmaailmaan. Kuitenkin heti, kun Jahve sanoi minulle jotakin, niin siitä seurasi aina paholaisen vastaisku. Tänä päivänä on kuitenkin niin, että paholainen ei voi puhua minulle enää mitään. Jahven valta on jo niin suuri.