Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jahve lähetti kolme ystävää lohduttamaan ja tukemaan Jobia.

Jobin kärsimys osa 2.



Entä ystävät? Hänen luonaan on kolme ystävää. Alku on lupaava: he ymmärtävät olla hiljaa kokonaiset seitsemän päivää ja yötä. Eikö olekin outoa, että he pysyvät hiljaa? Jahve lähetti nämä kolme ihmistä lohduttamaan ja tukemaan Jobia. Jahve pyysi näitä viisaita ihmisiä olemaan vaiti. He kykenevät siihen seitsemän päivää. Sitten alkaa puhe- ja arvosteluryöppy. Mitä luulet, oliko tässä oikein menossa Raamattutunti? Raamatulla päähän -kampanja? Kaikki lauseet, jotka vain oli muistiin merkitty? Ihminen on vajavainen. Parempi heidän olisi ollut olla hiljaa ja kuunnella Jobia, kun hän alkaa puhua. Sen takia on juuri vertaistukiryhmiä, koska ainoastaan ne, jotka ovat saman asian kokeneet voivat ymmärtää, mitä ihminen käy läpi. Nämä ystävät eivät osaa vastata Jobin tuskaisiin ajatuksiin ja kysymyksiin. He vain lisäävät hänen ahdinkoaan pitkillä puheillaan ja tuomitsevalla asenteellaan. Sekundaarinen syy on se, että Herralla on tapana koetella meidät toisilla ihmisillä. Myös nämä kolme miestä koetellaan: noudattavatko he Jahven ohjetta?

Jaak. 4:11-12 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

Siihen aikaan oli sellainen käsitys, että jos sinulle käy pahoin, niin Jahve rankaisee sinua jostakin. Siitä ei ollut kyse. Job koeteltiin tulessa. Se poltti ja kärvensi hänet, mutta ei aivan. Job rakasti Jahvea yli kaiken. Hän tiesi, että Jahve on rakkaus. Hänen kärsimyksellään oli suurempi tarkoitus kuin hän ihmisenä ymmärsi. Hän pääsi elinaikanaan Luvattuun maahan. Tiedätkö, että Jahve tietää tarkalleen sen, kuinka paljon kestämme. Jobinkin kestokyky oli ihan äärirajoilla, mutta hän kesti. Samoin on ollut kaikilla niillä 5000 ihmisellä, jotka pääsivät perille. Sinne pääsee vain polttavan pätsin, tulen kautta. Jobin luokse lähetettiin vielä kaiken kivun ja kärsimyksen keskelle nämä ystävät, joihin hän luotti. Hän menetti kaiken, jopa ystäviensä tuen. Hän on aivan yksin kipuinensa. Jopa vaimo sanoo hänelle: ”Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!” Myös vaimoa koetellaan, hänkään ei tue miestänsä, eikä selviä itse omasta koetuksestaan. Jobilla ei lopulta ollut ketään muuta kuin Herra. Ei mitään muuta. Voit kuvitella kuinka saatana kehottaa koko ajan häntä suuttumaan, herjaamaan ja hylkäämään Herran. Hän ei sitä tee. Hän katsoo taivaaseen ja tietää, että hänen lunastajansa elää, että hänellä on välimies ja puolustaja. Hän saa siihen ymmärryksen. Herra ei ole häntä jättänyt, hän tietää sen. Siihen tietämykseensä hän takertuu, kun muu kaikki pettää hänen jalkojensa alta.

Ihmiseen ei voi luottaa ja hänen ystävyyteensä, kun tulee kova paikka, niin ihminen kääntää selkänsä ja hylkää. Mutta ei koskaan Herra, Hän tulee tilanteeseen ja auttaa omalla tavallaan korkeudesta käsin. Mitä mieltä Job on ystävistään? Hän sanoo: ”Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon...Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin...Te olette minulle nyt tyhjän veroiset...Mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne? ...Moititte minua...Annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen...Olette valmiit myymään ystävänne” (Job 6. luku). ”Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa...Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa...” (Job 16.luku) ... ”Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?” (Job 19:1-3). Jobin ystävät puhuvat hänelle kiihtyneenä kuin hän olisi jumalaton ja syntiä täynnä ja kaikki olisi hänen omaa syytään. He puhuvat kaiken menettäneelle ihmiselle armottomasti ja julmasti. He luulevat, että heidän puheensa saisi Jobin silmät avautumaan ja Job yrittää pitää puoliaan heitä vastaan ja ymmärtää samalla Jahven menettelyä häntä hurskasta kohtaan. Jobin ystävät olivat unohtaneet Jahven pyynnön pysyttäytyä vaiti ja puhkeavat puhumaan asioista, jotka ovat ylen vaikeat heille käsittää. Jobin luottamus ystäviinsä särkyi. Voiko mielestäsi luottamuksen palauttaa, kun ystävät raastoivat lisää rikki hänen sisimpäänsä? Se tuska syöpyy Jobin tunnerekisteriin eliniäksi ja on valmis sieltä syöksymään esiin, kun hän vastaisuudessa näkee ystävänsä. Jobia, itsensä kaltaista, satuttavat ystävien kielen synnit (Job 35:8). Kun Jobin koettelemus on läpikäyty, niin Jahve tulee heti tilanteeseen ja keskeyttää saatanan toiminnan. Nyt käy niin, että myös nämä kaikki kolme ystävää ja Jobin vaimo on koeteltu. Job selviytyi kultakruunu päässään paratiisiin, jossa Jahve hallitsee suvereenisesti. Jobin sielu on valmis taivaaseen, se on voimissaan. Pahoja asioita tapahtui edelleenkin, mutta Job tietämällä tietää: hän on Jahven rakastavissa käsissä. Hänen ei tarvitse pelätä enää mitään. Hän saa tietää, että Herran ominaisuudet ovat hänen, sisältäen yhdeksän Pyhän Hengen hedelmää (Gal. 5:22).

Eräs henkilö kyselee minulta Elihusta. Mikä on Elihun merkitys Jobin kirjassa? Elihu on nuori mies, jossa virtaa Pyhä Henki. Vanha ei ole aina se viisain, vaan se, jossa Pyhä Henki pääsee virtaamaan vapaasti. Hän puhuu Pyhässä Hengessä. Hän suuttuu Jobille ja hänen kolmelle ystävälleen. Jobille hän puhuu Jahven suuruudesta. Hänen mielestään kolme ystävää ovat tuominneet Jobin, mutta eivät olleet löytäneet vastauksia. Tämä nuori mies on odottanut kauan vuoroansa. Hän on siis kunnioittanut vanhempia ihmisiä. Sitten hän havahtuu siihen tosiasiaan, että nämä eivät tiedä tarpeeksi, mutta tuomitsevat silti. Ihminen ei voi tuomita toista ihmistä, koska hän ei tunne tämän sisintä. Jahve alkaa puhua heti Elihun jälkeen. Miksi Jahve antaa Elihun puhua? Hän haluaa, että Elihu, jossa virtaa Pyhä Henki, opettelee käyttämään armolahjaansa. Hän on ensin arkaillut ja pelännyt. Elihu pärjää hyvin, koska hän näyttää olevan nöyrä, mutta samalla Elihu kasvaa tässä tragediassa siten, että hän ymmärtää olla kumartelematta liikaa yhteisön viisaita ja vanhoja miehiä, vaan hän ymmärtää, että vaikka hän on nuori, niin Pyhä Henki antaa hänelle sanottavaksi sen, mitä pitää sanoa. Hän ei imartele, eikä ole kenenkään puolta. Hän on Jahven ja totuuden puolella, niin kuin pitääkin. Elihun puhe on samalla ojennus vanhoille ja viisaille, että nuoren miehen sanat ovat ihan yhtä varteen otettavat kuin vanhankin. Elihu sanoo viisaasti: ”Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta (Jobista), vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaiden vierelle, ja siinä hän pysyy” (Job 36:7). Elihu puhuu kuitenkin taitamattomasti ainakin Job 36:17 Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan. Mitä tämä on? Job on jo saanut syntinsä anteeksi, koska uskoo Herraan ja hän oli hurskas, ei hänellä ollut mitään tunnollaan. Ei Herra häntä mistään rankaise. Ei se ollut Jobin syntien syytä, että hänen lapsensa kuolivat ja palvelijoitansakin. Tiedäthän sinä, että kukin kantaa tuonelassakin vain omat syntinsä, jos ei usko Herraan.

Job joutui tuleen. Samoin kävi minulle ja kaikille muillekin, jotka taivaaseen pääsivät jo elinaikanaan. On viisautta, jos Job osasi antaa anteeksi ystävilleen. Jahven tarkoitus ei ole rikkoa ihmissuhteita, vaan näyttää ihmisen kykenemättömyys olla todellinen ystävä, koska elämme syntiinlangenneessa maailmassa. Se on tosiasia, mikä on kohdattava. Minun tielläni oli vielä erämaavaellus, joka kesti 40 vuotta, jolloin Jahve ei puuttunut mitenkään näkyvästi elämääni, vaan antoi minun etsiä ja vihdoin löytää. Mitä Raamattu sanookaan: ”Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Luuk. 11:10). Monen ahdistuksen kautta on tie johdattanut paratiisin ovelle. Paholainen toimi pahan henkivallan eli tieltä harhaan johdettujen ihmisten kautta minun elämässäni. He kirittivät minut perille. En saanut hetkenkään rauhaa. Ajattelin vain, että kohta tämä loppuu. Ja huomenna kenties on toisin. Voi kunpa olisin rukoillut enemmän! Seitsemän vuotta paahde kesti. Paholainen oli ajatellut ennen uudestisyntymistäni, että olen rääpäle ja minusta ei ole mihinkään. Kuitenkin se tiesi kaikki armolahjani. Kuinka se saattoi olla niin tyhmä? Oliko Jahve sitonut sen kädet? Sorruin pahan henkivallan edessä yhä uudestaan. Opin silti sen, että en haukkunut itseäni tyhmäksi. Ajattelin vain, että tässä kärsin minä, mutta ei kukaan muu. Herra sanoi joskus, että sinä olet kuin vieteriukko, joka kaatuu, mutta yhä uudelleen ponkaiset ylös. En ollut masentunut, mutta alakuloinen kyllä. En onneksi ole masentuneisuuteen taipuvainen. Pahimpina aikoina, kun ihmisen ajatuksiin normaalisti tulee 1-5 ihmistä kerrallaan, niin minun aivoihini pääsi ajatusten muodossa 600 ihmistä. Olin monta kertaa pelästynyt, kauhuissani ja ahdingossa. Kuinka ihmeessä kukaan voi pärjätä niiden kanssa, ihmettelin minä. Minulla oli se tapa, etten puhunut asioistani kenellekään. Kun sitten avauduin asiasta eräälle kristitylle ystävälleni, että kuulen sekä paholaisen että Herran äänen, niin sain katua sitäkin välittömästi. Itse oli kuljettava tie, mitä eteeni laitettiin. Näen sen tulisena tienä, jossa on molemmin puolin tietä pahaa henkivaltaa edustavia ihmisiä, jotka tyrkkivät koko ajan pois tieltä ja saattavat kompastumaan. Sen lisäksi oli kristittyjä, jotka myös hairahtuivat samaan. Mutta pitää muistaa: Jahve olisi keskeyttänyt koko tapahtumasarjan, jos se olisi ollut minulle liikaa. Herra antoi Jobille ja minulle vain sen verran koettelemuksia kuin jaksoimme kantaa. Ei yhtään enempää. En saanut tukea keneltäkään, koska en kertonut kenellekään mitään. Mitä se olisi hyödyttänyt? Opin nojaamaan vain Herraan ja Raamattuun. Kaikki muu tuntui pettävän jalkojeni alla. Kaksin käsin pidin kiinni siitä, mitä Raamattu ja Herran muutamat sanat minua auttoivat eteenpäin. Nojasin itse asiassa siihen, että tiesin varmasti, että Hän rakastaa minua. Se siivitti askeleeni joka kerta. Sitten yhtäkkiä 17.3.2019 Jahve sanoo minulle: ”Merkitse tämä päivä ylös. Jahve hallitsee!” Ei muuta, siinä se. Kuulin hurraa huutoja näkymättömässä jonkin aikaa ja sitten sekin loppui. Se paahde, mitä paha henkivalta minua kohtaan harjoitti, tuntui loppuvan. Päivät kuluivat lähes ilman kiusaamistani ja sitten jo kuukaudet. Olin ihmeissäni, mitä oikein tapahtui 17.3.? Vasta toukokuun lopussa Herra Jeshua tarttui minuun kiinni ja teki tiettäväksi, että olen päässyt taivaaseen. Oli mukava kevätaurinkoinen hetki: istuin lähimetsässä puun juurella. Tyyni, lämmin sää. Voi sitä mielen rauhaa ja Herran Jeshuan jutteluhetken iloa. Hän johdatti minut miettimään sieluani. Tajusin silloin selvästi, mikä oli sieluni päätarkoitus tässä maailmassa: kaikki ihmiset pelastuvat taivaaseen. Kun Raamattua lukee, niin siellähän puhutaan myös kadotuksesta! Ajatukseni oli kuitenkin aivan kirkas: niin tulee tapahtumaan, taivas on kaikille avoinna Herran Jeshuan ristintyön kautta. Myöhemmin toki epäröin ja ihmettelin, mutta tajusin myös: ei Jahve anna yhdenkään ihmisen joutua kadotukseen, koska se ei ole Hänen tahtonsa. Olisiko muka niin, että Hän loisi ainutlaatuisen ihmisen ja sitten hän kuitenkin joutuisi kadotukseen? Se ei ole totisesti mahdollista.

Yhdessä Herran kanssa.