Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Tuonela

 

24.11.2020

Mikä on tuonela? Tuonela on paikka, ns. välitila, johon ihminen joutuu kuolemansa jälkeen, jos hän ei usko Herraan Jeshuaan. Tuonelasta on kerrottu Uudessa testamentissa ainakin kohdassa, jossa rikas mies näkee köyhän Lasaruksen Abrahamin helmassa. Hänen suutansa kuivaa ja hän pyytää köyhää kastamaan sormenpäänsä veteen vilvoittamaan hänen kieltään (Luuk. 16:24). Hän lisää vielä: ”Näissä liekeissä on kauhea olla!” Liekit kuvastavat myös sitä, kun totuus polttaa häntä. Tuonelaan joutuville ei ole Herran Jeshuan ristintyö kelvannut, vaan he ovat halunneet olla oma herransa tai paholaisen oma. Tämän vuoksi he joutuvat itse kantamaan syntinsä Pyhää Jahvea kohtaan. Kiitos olkoon taivaallisen Isän, väkevän Jahven, joka auttaa heitä tuonelassakin!

Tuonelassa pystyy elämään, mutta saniteettiolot olivat aikaisemmin huonot. Siellä löyhkäsi. Jahve hoiti kuitenkin saniteettiolot kuntoon. Tuonelassa on hämärää ja siellä lentää lepakoita ja muita siivellisiä, jotka tarttuvat hiuksiin. Tämän vuoksi siellä leikattiin hiukset pois. Jahve ei voinut aikaisemmin valvoa siellä asioita, vaan paholainen, joka ei välitä ihmisestä. Nyt Jahve puuttuu sielläkin asioihin, koska Hän pystyy sen tänä päivänä jo tekemään.

Tuonelassa olevilla on edelleen ajatusväkivaltaa eli heidän ajatuksiinsa tulevat edelleen ihmiset, joissa on pahoja henkiä. Sen lisäksi heille itselleen annetaan sisimpään lisää pahoja henkiä. Huolimatta siitä haluavatko he sitä vai eivät. Tuonelan väki tulee myös elossa olevien ajatuksiin. Sen vuoksi on ollut tärkeää, että tuonela on saatu tyhjennettyä. Heidät siirretään uskovien välitilaan, kunhan he alkavat uskoa Herraan Jeshuaan.

Tämä, mitä kerron on kaikki, mitä olen kuullut tuonelan väeltä. He tulevat ajatuksiini aivan samoin kuin elossa olevat ihmiset. He kaikki haluavat pois tuonelasta. Herralla Jeshualla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kun he tulevat uskoon, niin he pääsevät sieltä pois. Tosin ”kuplamenettelyn” kautta. Eräs henkilö sanoi, että he ovat kuin kuplassa. He siirtyvät kuplasta toiseen, kun he edistyvät. Heitä opetetaan samalla taivaan kansalaisiksi. Aivan samoin kuin sielu opettaa teitä, joiden sielut ovat avautuneet. Kun he ovat valmiita, niin Herra tulee noutamaan heidät. Tarkoitan Ralphia. Silloin he siirtyvät uskovien välitilaan.

Juttelin erään nuoren miehen kanssa, joka oli tuonelassa. Hän oli ehtinyt olla siellä vain pari päivää. Sitten kuulin itseni sanovan hänelle Pyhässä Hengessä, että hän pääsee nyt taivaaseen. Heti, kun olin sen sanonut, aloin miettimään, että eihän se ole edes mahdollista. Tuonelasta suoraan taivaaseen? Jahve kuitenkin sanoi, että kyllä tämä mies nyt siirtyy suoraan taivaaseen, koska olin sen Pyhässä Hengessä hänelle luvannut. Puhuin tämän miehen kanssa vielä myöhemmin; hän oli riemuissaan – hän oli jo taivaassa. Hän ei kertonut enempää, koska Herra ei anna paljastaa minullekaan vielä taivaan salaisuuksia. Olisiko Raamatussa jokin vastaavanlainen tapahtuma? Tiedätte ryövärin, joka ristiinnaulittiin Herran toiselle puolelle. Herra sanoo tälle miehelle: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa" (Luuk. 23:43). Tämä mies ei joutunut siis uskovien välitilaan kuten olisi luullut, vaan Herra käytti valtaansa ja voimaansa pelastaakseen tämän miehen taivaan valtakuntaan. Herra armahti ja teki ainutkertaisen teon.

2. Moos. 33:19 Herra sanoi: "Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon."

Tiedätte, että Salomon temppelissä oli paikka nimeltään kaikkein pyhin. Tuonelassa on paikka, josta käytetään samaa nimeä! Paholainen on tietenkin varastanut Jahvelta jopa paikan nimen. Nimitän sitä kyllä itse ”kaikkein pimeimmäksi.” Ralph kertoi minulle etukäteen, että olen menossa evankelioimaan tuonelan ”pimeimmässä nurkassa.” Ajattelin mielessäni, että toki teen sen, mutta kuinka kauan mahtaa kestää, että nämä kääntyvät Herran puoleen. Se oli kuitenkin yksinkertaisinta ikinä. He olivat kärsimyksensä kärsineet, eivätkä halunneet missään tapauksessa jäädä sinne paholaisen hallittavaksi. Siellä oli kymmenen ihmistä. Kävi ilmi, että siellä oli myös Hitler ja Antiokhos Epifanes. Muiden nimiä en saanut tietää – on kyse yksityisyydestä – nämä miehet kuitenkin antoivat luvan siihen, että kerron heistä.

Tiedäthän, että, kun ihminen pääsee kaikkein pyhimpään, jossa Jahve hallitsee, niin paholainen ei voi enää mitään tehdä hänelle. Sama tilanne on ”kaikkein pimeimmän” kanssa. Siellä hallitsi paholainen ja se tarkoitti sitä, että Jahve/Ralph ei voinut mennä itse pelastamaan näitä ihmisiä, vaan ihmisen piti puuttua tilanteeseen. Ralphin piti odottaa, että minä kehityn uskon tiellä siihen määrään, kuin Jahven suuressa suunnitelmassa oli sovittu. Heti, kun se oli mahdollista, niin minä menin sinne ja Ralph pääsi vaikuttamaan heidän pelastumisensa. Tuonelan ja uskovien välitilan päällä oli kirous ja ihmiset joutuivat syvään uneen. Se on nyt purettu. Sen poisti henkivaltojen taistelu. Hyvä henkivalta voitti sen.

Kun pääsimme tähän tilaan, niin Ralph vaikutti sen, että näiltä ihmisiltä lähti heti pois pahat henget. Ja he muuttuivat heti Herran kaltaisuuteen. Heissä näkyi valo ja tyyneys, rauha. Ralph ei edes sanonut mitään, mutta hänellä on niin suuri valta ja voima, että näin tapahtui. Puhuin heidän kanssaan jonkin aikaa. He kuulostivat siltä, että kaikki oli enemmän kuin hyvin. Hitler sanoi, että kaikki haavat ovat jo kuroutuneet umpeen. Herra vaikutti sen. Itse en tehnyt mitään, olin vain mukana tapahtumassa.

Nämä kymmenen miestä olivat käskyttäneet myös koko tuonelan porukkaa. Paholainenhan on henki eli se tarvitsi ja tarvitsee ihmisten kädet ja jalat avukseen. Kun ihminen joutuu tuonelaan, niin Herra joutuu poistamaan ihmisestä kallisarvoisen sielun, koska sitä ei voi antaa paholaisen kynsiin.

Mutta Jumala sanoi hänelle: ”Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin.” (Luuk. 12:20).

Sain tietää myöhemmin, että Ralph oli antanut takaisin heidän sielunsa. Sielut olivat odottaneet sitä koko ajan taivaassa. Ralph sitten nostatti sielut heissä ylös tuonelassa ja siirsi heidät taivaan kotiin! Sielujen nostattaminen ylös tarkoittaa sitä, että kun aika on kypsä, niin Ralph (Jahve) siirtää sielun takaisin ihmiseen ja se nousee saman tien ylös sekä siirtyy taivaan valtakuntaan. Näin käy, koska sielu on puhdas synnistä.

Miksi ihmeessä kaikkein paholaismaisemmat ihmiset pääsevät suoraan taivaaseen? Kai heitä voi sillä nimellä kutsua? He ovat joutuneet paholaisen vallan alla rääkkiin. Paholainen ei hyväksy ”ei” sanaa. Se ei kuulu sen sanavarastoon. Kaikki pitää olla juuri niin kuin se sanoo. Sillä on keinonsa saada ihminen murtumaan. He kärsivät virheellisistä valinnoistaan aikansa. Heidät otettiin erityiseen Jahven huomaan, jotta he paranevat heti haavoistaan.

Puhuin eniten Hitlerin kanssa ja hän vaikutti nyt jo aivan tavalliselta mukavalta mieheltä. Ymmärrätkö sinä, että Jahve loi ihmisen. Hän ei luonut pahaa ihmistä. Pahat henget vaikuttavat ihmisessä kaiken pahan. Ihminen itsessään on kaunis. On ikävää katsoa ihmistä, joissa on pahoja henkiä ja jopa kymmeniä vuosia. Mahdatkohan tietää, että pahat henget ovat myrkkyä sielulle. Se, että noudatat pahojen henkien neuvoja, on sielullesi väkivaltaa. Paha henki haluaa aina pahaa, ei koskaan hyvää. Sielusi on sen ruoka. Se nauttii sielusi syömisestä. Pahimmassa tapauksessa olet ottanut vapaaehtoisesti useita pahoja henkiä sisimpääsi ja niiden tuho on kauhea. Käänny Herran puoleen heti. Niin on parempi! Jahve teki mielestäni oikein ottaessaan heidät suoraan taivaaseen ja sitoessaan heidän haavansa. On nimittäin niin että, kun he päästävät Herran Jeshuan sydämeensä, niin he muuttuvat saman tien. Se näkyy valona ja kuuluu heidän puheestaan, kun katson heitä sieluni silmillä.

Kaikki nämä kymmenen ihmistä olivat kuitenkin jo sieluina taivaassa tietoisia siitä, miten heidän käy pääpiirteissään maailmassa ollessaan. He halusivat silti tulla maailmaan. Jahve näki jo silloin, että paholainen pääsee heidän kauttaan vaikuttamaan liikaa maailman tapahtumiin, koska ihminen valitsee väärin. Oli myös ihmisiä, jotka kääntyivät ajoissa, eivätkä menneet näin pitkälle. Jahve varoitti heitä jo taivaassa tästä ja valintojen merkityksestä. Ja siitä, että heille voi käydä hyvin huonosti, jos he eivät havahdu ikiunestaan eli sokeudestaan ajoissa. Miehet suostuivat silti. He saavuttivat kuitenkin täysin tavoitteensa sen jälkeen, kun he suostuivat Jahven vallan alle ”kaikkein pimeimmässä” He siis noudattivat Jahven ohjeita tuonelassa askel askeleelta.

Kaikki, joka ainut, keskitysleirin tekoihin tai muihin hirmutekoihin syyllistyneet, saivat osakseen sen rangaistuksen, mikä heille kuuluu. Herra on tuomari, et sinä. Mutta sinun pitää ymmärtää, että Herra on oikeudenmukainen ja viisas sekä rakastaa ihmistä. Hän huomioi kaiken, senkin mitä sinä et ymmärrä. Hän tuntee nämä ihmispoloiset kokonaan. Hän tietää, mitä meissä on. Olemme vain tomua. Jos sielusi on henkitoreissaan ja sydän paatunut, niin kuinka paljon olet vastuussa teoistasi? Paholaisella on tiukka ote sinun egoosi. Siksi on tärkeää, että sielusi tulee esille. Se tulee esille aikanaan, kun niin on määrätty.

Entä ne 6 miljoonaa juutalaista, jotka tapettiin? Muistathan Maximilian Kolben? Hän oli katolilainen, joka alkoi tuntea kunnolla Kristuksen merkityksen vasta Auschwitzissa. Hän oli ennen turvautunut Mariaan, Jeshuan äitiin. Samoin oli juutalaisten kohdalla. Toiset alkoivat uskoa Herraan, Herra oli läsnä keskitysleireissäkin. Corrie Ten Boomin usko vahvistui entisestään. Toiset tosin katkeroituivat ja vihastuivat – he eivät sielläkään osanneet tarttua Herran käteen.

Kerron tarinan Zechava Rum nimisestä naisesta. Se on kerrottu kirjassa nimeltään: Ebenezer-koti ensimmäiset 40 vuotta. Hän syntyi v. 1912 ortodoksijuutalaiseen perheeseen Unkarissa. Hän meni naimisiin ja he saivat pojan. Hän menetti yllättäen miehensä ja 2,5 vuotiaan poikansa, joka katosi toisen maailmansodan aikoihin. Vuonna 1943 natsit veivät Zechava Rumin Ravensbrückin keskitysleirille. Heitä marssitettiin useita päiviä ja monet kuolivat matkalla uupumukseen ja nälkään. Hän joutui leirillä kovaan työhön. Hän joutui kantamaan teräksestä tehtyjä raiteita. Myöhemmin hän kärsi sairauksista ja kroonisesta kivusta, jotka johtuivat keskitysleiriolosuhteista. Hän joutui myös Josef Mengelen tutkimuksiin siellä. Hän sanoo kuitenkin: ”Tiesin aina, että Jumala on minun kanssani. Rukoilin Jumalaa” Hän muutti Israeliin ja meni uudelleen naimisiin, mutta ei saanut koskaan enää omia lapsia, mikä oli hänelle surun paikka. Eräs Zechavan ystävistä johdatti hänet uskomaan Jeshuaan, Messiaaseen. Hänet kastettiin ja hänestä tuli seurakunnan jäsen. Usko Jeshuaan toi hänelle lohtua ja teki hänet onnelliseksi.

Samassa kirjassa on kerrottu myös Rose Warmerista (2.1.1909-20.9.1986). Miksi kerron näiden naisten tarinat? Osoittaakseni sen, että olkoon olosuhteet minkälaisia hyvänsä, niin Herralle uskollisia löytyy aina. Kaikki eivät käännä selkäänsä Herralle, eivätkä joudu tuonelaan. Rose Warmer oli juutalainen ja syntyi Unkarissa. Rosen vanhin veli joutui keskitysleirille ja se oli suunnaton järkytys koko perheelle. Isä kuoli sydänkohtaukseen. Rose luki Raamatusta Jobia ja Psalmeja. Hän tuli uskoon: hän löysi Jeshuan ja ymmärsi hänet Messiaakseen. Hän alkoi kertoa Israelin Messiaasta myös muille juutalaisille. Hän antautui SS-upseereille, koska hän halusi päästä keskitysleirille Auschwitziin ja julistaa siellä ihmisille evankeliumia. Huolimatta olosuhteista Rose sanoo kokeneensa siellä Jahven rauhaa ja läsnäoloa. Hän ei pelännyt kuolemaa, sillä hänelle kuolema merkitsi ylösnousseen Vapahtajan kohtaamista kasvoista kasvoihin.  


...jatkuu seuraavalle sivulle