Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan



Käsittelen vielä lisää henkistä kipua, mitä Jeshua tunsi. Kun hän joutui suureen tuskaan, niin hän pyysi, että muut opetuslapset olisivat käsitelleet asiaa ja valvoneet hänen kanssaan, mutta kaikki nukahtivat ”syvään uneen” Olen ymmärtänyt, että kyseessä oli pahan henkivallan taistelu. He nukahtivat kolme erillistä kertaa. Jeshua jäi yksin. Paholainen halusi, että Jeshua joutuu kohtaamaan kaiken kauheuden yksin. Hänen opetuslapsensa jättivät hänet yksin, mutta hän turvautui Jahveen heidän sijastaan.

Kun öljymäelle tuli vangitsijat miekoin ja seipäin, niin heidät johdatti paikalle Juudas niminen opetuslapsi, mies, joka oli ollut Jeshuan opissa kolmisen vuotta. Jeshua jakoi mielipiteitä: häntä rakastettiin ja vihattiin (fariseukset ja muut lakihenkiset ihmiset). Juudas ei todellakaan vihannut häntä, mutta hän toimi impulssiensa mukaan. Raamatussa sanotaan, että häneen meni saatana. Yksi paha henki riitti, se oli niin voimakas ja ovela, että Juudas, jonka sielu on yhtä hyvä kuin meillä muillakin, teki pahan teon.

Juudas haluaa kertoa teille, että hän on pahoillaan asiasta, hän näet rakasti Jeshuaa. Jeshua oli varoittanut häntä etukäteen, että hän kavaltaa Jeshuan. Hän oli myös sanonut rakastavansa tätä. Kun he viettivät viimeistä ehtoollista pääsiäisaterian muodossa, jossa murrettiin leipää ja juotiin viiniä, niin Jeshua kertoo opetuslapsilleen, että se, joka laittaa kätensä vatiin, on kavaltaja. Juudas koskee vatiin ja silloin häneen menee saatana. Hänen järkensä sumenee ja sydämistyneenä hän menee saddukeuksien ja fariseuksien luo ja kavaltaa Jeshuan. Meidän pitää muistaa, että me jäämme toiseksi paholaisen pyörityksessä – sillä on niin suuri vaikutus meihin syntiinlankeemuksen vuoksi. Ainoastaan se, ettet anna paholaiselle minkäänlaista jalansijaa itsessäsi, pystyy murtamaan kaiken paholaisen mahdin.

Tiesitkö, että sielumme ja Jahve käyvät aina kahdenkeskisen neuvottelun, ennen kuin sielusi laitetaan tulevan äitisi kohtuun? Jahve ja Juudaksen sielu keskustelevat. Jahve kertoo, että Juudakselle tulee tilanne, jolloin hän joutuu ison valintatilanteen eteen. Mikä se on, kysyy Juudas. Sinä petät Jahven pojan! vastaa Jahve. Se on sallittua, jopa toivottavaa, tekisitkö sen? Jeshua tulee varoittamaan kyllä sinua asiasta, jolloin voit vielä päättää toisinkin, mutta näin on asian laita, jatkaa Jahve. Jahve selitti myös, mitä siitä seuraa, mutta Juudaksen palkka taivaassa on suuri.

Entä minä sitten? Tiedän, että Jahve ja minun sieluni keskustelivat taivaassa. Vasta viimeisenä päivänä taivaassa tiesin, että olen Jeshuan yhteisyyskumppani. Olen nähnyt näkyjä siitä. Jahven sielu eli Jeshua oli taivaassa ollessaan vauhdista pitävä. Hän ajoi näyssä moottoripyörällä ja sieluni istuu takana. Kun ajoretki päättyy, niin heitän vimmoissani kypärän päästäni maahan ja sanon lyhyesti, että: ”Se oli tässä!” Ja lähden pois. En pitänyt tilanteesta. Jeshua ei oikein innostanut minua, olin paljon harkitsevampi ja hillitympi kuin hän. Tällä tavalla sen näin. Herra kertoo asiasta vähän eri tavalla. Jahve kiinnosti sitäkin enemmän. Olin hänen kanssaan paljon tekemisissä ja olin jopa kaikkien luokkien priimus.

Pelkäsin tulla tänne syntiinlangenneeseen maailmaan, niin kuin te kaikki muutkin. Jahve houkutteli minut suostumaan siihen, mihin apostoli Johanneskin, oli suostunut: meissä oli Jahven vaikutuksen kautta puhdas sydän. Tiesin, mitä se tarkoitti: se tarkoitti maailmassa vaikeaa elämää. Meidän oli suorastaan välttämätöntä päästä Luvattuun maahan elinaikanamme, missä Jahve hallitsee. Tiesin, että se ei ole pikku juttu. Ei sinne pääse helpolla. Olin jutellut myös Johanneksen kanssa etukäteen, joka kertoi siitä, että paha henkivalta tiesi heti, kun synnyimme, että Jahve asuu sydämissämme sen puhtauden vuoksi. Paholainen kävi heti meihin kiinni kuin herhiläinen, kun synnyimme. Sen ote tiukkeni, kun tulin uskoon 10 -vuotiaana (1972). Uudestisyntyessäni v. 2012 sille tuli kiire tappaa minut ja vähintäänkin saada uskoni loppumaan. 10 -vuotiaana paholainen tiesi armolahjani. v. 2012 paholainen aavisti, että juuri minä olen se puoliso, joka on Herralle suunniteltu. Ennen sitä olin sen silmissä mitätön. Se sanoi minulle monta kertaa jotakin tämän suuntaista: ”Ei voitu uskoa, että tuosta rääpäleestä tulee yhtään mitään!” Olen ajatellut, että se juuri oli Jahvenkin tarkoitus, että elän säästöliekillä. Pääsin helpommalla ensimmäiset vuosikymmeneni. Uudestisyntyessäni sydämeni ympärileikattiin. Aloin kulkea nopeasti kohti taivaan portteja ja paholainen näki tämän ja alkoi pelätä. Pääsin taivaan kansalaiseksi jo 17.3.2019 ja tämä johtui paholaisen jatkuvasta minun testaamisestani. Se oli hyökyaaltoja toisensa perästä, jotka melkein hukuttivat minut, mutta uskollisuuttani ja rakkauttani Jeshualle ja Jahven laille ei voinut mikään takaisku estää. Olin puoleni valinnut ja minä, joka olin vain heikko ihminen, olinkin väkivahva sen edessä. Ongelmani oli se, että paholainen adjutantteineen puhuivat koko ajan ajatuksissani, mutta Herra vain harvoin. Paholainen pystyi myös matkimaan Herran ääntä. Sen vuoksi kaaduin usein, ja joskus todella kipeästi. Herra sitten tuli paikalle, jos oli tarvetta ja nosti minut pystyyn vaikuttaen minussa väkivahvaa uskoa, että Hän on ja tapahtuu, mitä tapahtuu, niin Hän on kanssani ja hyväksyy minut. Sain tietää myöhemmin, että Hän oli antanut minulle armolahjana vahvan uskon.

Pääpaholainen oli itsessään tyhmä. Pahimpia vainoajia oli saatana (enkeli) ja ihmiset, jotka olivat tuonelan ”kaikkein pimeimmässä” pahoine henkineen. He juuri keksivät kaikista kauheimmat, pahimmat ja älykkäimmät kompastuskivet. Herra kuitenkin käytti hyödykseen kaiken sen pahan, mitä paholainen ja sen adjutantit aiheuttivat: pääsin Luvattuun maahan nopeasti. Lisäksi panssarikuoreni, ego, murtui ja hajosi v. 2016. En kuvitellut enää itsestäni yhtään mitään, olin lyöty.

Minua on myös mietityttänyt se, että miksi menin naimisiin. Älkää nyt kuvitelko, etteikö avioliitossani olisi ollut hyviäkin aikoja, kyllä niin oli. Sain myös kaksi lasta, jotka ovat minulle rakkaat, he ovat hienoja ihmisiä. Tiedän, että alun perin minulle oli annettu naimattomuuden armolahja. Siksi olen tätä asiaa ihmetellyt. Sieluni oli varma, että naimattomuus on hänen osansa myös maailmassa. Sieluni halusi olla myös taivaassa naimaton. Sille oli syynsä: taivaassa oli sieluna myös mies, johon sieluni oli rakastunut. Tämä mies ei ollut kiinnostunut yhteisyyskumppanuudesta, vaan hänelle annettiin myös naimattomuuden armolahja. Taivaassa on nytkin enkeleitä, jotka eivät kierrä maailman kautta, vaan jotka ovat koko ajan olleet taivaassa. He ovat niitä, jotka eivät ikuisuudessakaan laadi yhteisyyskumppanuussopimusta. He palvelevat Jahvea kokoaikaisesti.

Miksi tämä mies halusi sitten ylipäätään tulla maailmaan, kun yhteisyyskumppanuuden edellytys on maailmaan tulo? Ei hän halunnutkaan, mutta Jahve puhui hänet ympäri. Näin siitä näyn: mies kertoo sielulleni, että hänelle on luvassa taivaassa jokin hieno palkinto ja siksi hän lähtee. Sieluni vaikutti näyssä pettyneeltä. Onko miehelle tavara noin tärkeää? Hän ei haikailekaan enää miestä yhteisyyskumppanikseen. Hän lähtee pois tilanteesta, kääntäen selkänsä miehelle. Hän menee Jahven luo, joka on hänelle rakas. Hän esittää asian varmalla äänensävyllä Jahvelle: hän suostuu Jahven pyyntöön solmia yhteisyyskumppanuussopimus Jeshuan kanssa. Jeshua oli suostunut jo asiaan aikaisemmin, mutta sieluni oli harannut vastaan tuon toisen miehen sielun vuoksi. Jeshua kutsutaan näyssä paikalle ja hän suostuu asiaan. Se on sillä selvä. Jahve näki tulevaan ja sen, että Jahve ja maallinen Sirkka löytävät toisensa ja se riittää.

Jeshuan tarina yllä mainitusta tilanteesta: Lilja (Sirkan sielu) oli hänen mielestään taivaassa ollut säntillinen ihminen, mutta äkkipikainen ja hurja mimmi. Jeshua oli päättänyt voittaa hänet itselleen. Hän halusi todistaa olevansa kunnon mies. Hänellä oli keinonsa, jolla hän yritti parantaa tilannettaan. ”Keksin, että hän rakastuu minuun, kun tietää, että minulla on hänelle koira. Kuvittelin, että juttu on sillä selvä. Koirat olivat hänen heikkoutensa, varsinkin spanielit. Ostin hänelle spanielin. Se teki häneen totisesti vaikutuksen. Sain olla hänen armossaan pari päivää. Sen ajan hänen rakkautensa minuun kesti. Sitten hän palasi taas ihannoimaan tuota toista miestä. Keksin uuden ratkaisun: hankin moottoripyörän. Jahve yritti jarrutella minua. Ei Liljaan tuollainen tehoa. Ei tehonnutkaan. Ajattelin tehdä vaikutuksen häneen. En tehnyt. En onnistunut siinäkään. Olin ylen hämmästynyt, kun Lilja suostui yhteisyyskumppanikseni. Olin oven takana kuuntelemassa, kun hän puhui isäni, Jahven, kanssa. Kaikki meni lopulta hyvin”.

Muistan hienon näyn: Jeshua seisoo temppelin muurin harjalla, jonne paholainen on hänet vienyt, hän pelkää korkeita paikkoja. Jahve lähettää sieluni paikalle, joka kysyy Jeshualta: ”Mitä sinä täällä teet?” Sieluni hiukset hulmuavat pääni päällä ja Jeshuan myös. Jeshua sanoo: ”Auta!” Ei muuta. Kosken häneen vartalon kohdalta. Kosketuksestani välittyy häneen minun rauhaani. Hän tyyntyy.

Tämä mies, josta puhuin, jolla on naimattomuuden armolahja, tuli maailmaan. Sattumia ei ole, tiesitkö sen? Jahve halusi sittenkin, että nämä kaksi sielua – minun ja hänen - kohtaavat toisensa syntiinlangenneessa maailmassa. Jahve rakastaa luomiaan sieluja äärettömästi, enemmän kuin itseään. Siksi hän antoi meille mahdollisuuden: meistä olisi voinut tulla yhteisyyskumppaneita. Silloin Hän olisi vetäytynyt syrjään. Me kohtasimme ja menimme naimisiin. Sieluni oli ensin onnellinen. Dreams come true, eikö? Maallinen Sirkka alkoi jossakin vaiheessa voida huonosti. Hän yritti sopeutua ja toivoi parempaa. Hän ei huomannut, että hän hiipuu vähitellen itsessään. Suhde ei ollut hänelle hyväksi. Kaikki puolisot eivät vain sovi toisilleen. Rinnassani oli jokin aukko ja lisäksi minulla oli seksuaalinen trauma, joka kuitenkin vaikutti minussa, vaikka en sitä osannut täysin käsittää. Sehän oli tapahtunut 10-vuotiaana, eikä mitään pahempaa ollut sattunut kuitenkaan. Elämässäni oli siis niin, että sieluni oli onnellinen: hänellä oli se kumppani, mitä hän oli haikaillut ja halunnut omakseen ja luullut ettei se ole mahdollista. Maallinen Sirkka kuitenkin pyristeli vastaan.

Kun minä kohtasin Jeshuan v. 2012, niin silloin jokin minussa räjähti auki: tämä on minun elämäni: Jeshuan seuraaminen. Muu sai jäädä. Heräsin aamuisin aikaisin lukemaan Raamattua, luin sitä jopa kaksi tuntia ennen kuin menin töihin. Tein paljon ylitöitä. Silti ehdin sen kaksi tuntia aamulla lukea ja joskus vielä illallakin tarttua sanaan. Se oli minulle henki ja elämä. Olin aivan myyty. Sana ruokki ja sammutti myös janoni, kaikki haavat kuroutuivat umpeen.

Sieluni alkoi voida myös huonosti noin 20 vuotta sitten. Kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsöössä. Tiesin viimeiset 2-7 vuotta, että avioliitosta ei tule mitään. Olin kuitenkin kuin pölypallo lattianrajassa, en osannut lähteä poiskaan. Lopulta onneksi Jahve sanoi eräänä aamuna, että nyt pakkaat laukkusi ja lähdet. Lähdin varmaan tunnin sisällä. Aloin vihdoin elää täysillä, jokin minussa räjähti taas auki: sielu!