Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan


Marraskuussa, 2020


Yhteenveto maallisesta ja taivaallisesta persoonasta


Asiat, jotka saan tietää, ovat mielestäni monimutkaisia, en osaa selittää niitä yksinkertaisesti. Mitä olemme oppineet tähän mennessä? Yritän taas selittää asiaa.

Maan päällä minä (Sirkka) menen naimisiin Ralphin (Jahven kanssa). Maan päällä yhteisyyskumppanuussopimuksen on tehnyt minä ja Herra Jeshua. Jahve siunasi sopimuksen solmituksi. Taivaassa Sirkan sielu (Lilja nimeltään) menen naimisiin Jahven sielun (Herra Jeshua) kanssa. Taivaassa yhteisyyskumppanuussopimus koskee Herra Jeshuaa, jota aletaan kutsua Jahveksi sekä Liljaa.

Ralph eli Jahve on yksi persoona (kolme persoonaa on yhdistynyt yhdeksi jo maailmassa eli Jahve, Herra Jeshua ja Pyhä Henki) sekä Sirkka, joka on yhdistynyt yhdeksi jo maailmassa eli Sirkka, Lilja ja alter ego.

Huhtikuun alussa 2021 minulle selviää vasta, että Sirkka on yksi persoona, johon on yhdistynyt minun lisäkseni sieluni Lilja ja Pyhä Henki. Sirkan alter ego on itse asiassa tarkkaan ottaen Lilja 59 v. eli samanikäinen kuin minä.

Olemme näkyväisiä jo taivaassa. Lilja, alter egoni ja minä (sieluna) sekä Herra Jeshua, Jahve ja Ralph (sieluna). Pyhä Henki kiertää meissä kaikissa, jotka olemme Herran omat. Teidän muiden osalta: sielusi näkyy taivaassa, mutta alter egosi on varjomainen hahmo. Maallinen sinä olet taivaallisen sielun sieluna, mutta koska et ole taivaan kansalainen, niin alter egosi ja maallinen sinä näytätte varjomaisilta hahmoilta. 

Kun Herra tulee taivaasta alas arkkienkelin ja Jahven pasuunan kuuluessa, niin Herra Jeshua tulee taivaasta alas Liljan ja Jahven pasuunan kuuluessa. Silloin Ralph ja Sirkka - ja te - nousemme kaikki yhdessä yläilmoihin Herraa Jeshuaa vastaan. Silloin Ralph menee Herra Jeshuaan ja Sirkka Liljaan ja sinä samoin omaan sieluusi. Tämä tapaus yhdistää meidät kaikki yhdeksi persoonaksi siten, että iankaikkista elämää elävät Herra Jeshua ja Lilja ja sinun sielusi; kukin niin, että alter ego ja maallinen sinä lakkaatte näkymästä taivaassa.

Herra Jeshua heilauttaa viiriä ja huutaa tapahtuman aloituskomennon. Ylin arkkienkeli Lilja huutaa tietyt sanat, jotka sain kuulla jo aikoja sitten. En enää muista niitä, enkä löydä tekstiä, mutta Pyhä Henki tietää, mitä sanon. Aika noloa, jos koko ylösnousumme torppaantuisi siihen, että en muista sanoja, vai mitä?

Jahven pasuuna tarkoittaa suurta törähdystä, jotta me, jotka uskomme, havahdumme nousemaan tähän suureen tapahtumaan ja juhlaan. Mukana nousussa ovat myös kaikki ne ihmiset, jotka jo ovat taivaassa sillä hetkellä – he laskeutuvat taivaasta maahan, jotta he voivat yhtyä sieluihinsa yläilmoissa. Kaikki tämä on kovin vaikea hahmottaa. Onneksi Ralph on luvannut, että pääsen käymään taivaassa – ennen kuin menen sinne kokonaan – kaikki paljastuu silloin. Minun on helpompi kirjoittaa Ilmestyskirjan selitysosaakin. Se ei ole sitten niin työläs kuin nyt.


Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan

Jeshua oli taivaassa syntymästään asti näkyvänä hahmona, toisin kuin me muut ihmiset. Tämä johtuu siitä, että hän ei ollut syntiinlangennut. Ne, jotka pääsivät Luvattuun maahan eli taivaaseen elinaikanaan alkoivat näkyä taivaassa vähitellen siitä hetkestä lähtien, kun pääsivät sinne. Koska Jeshua oli taivaassa, niin hänen kipunsa tässä maailmassa ei ollut sellaista kuin voisi luulla. Hän pystyi piinaavimman ajan olemaan taivaassa, jossa kipua ei ole. Enkelit todistavat minulle, että näin oli.

Meidän pitää käsitellä kaikki totuuden valossa. Kaiken salatun on tarkoitus tulla ilmi. Jeshua vangittiin ja häntä pahoinpideltiin ja ruoskittiin edeltävänä yönä ennen ristiinnaulitsemista. Raamatussa sanotaan, että hän oli aivan hiljaa

Jes. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Hän oli aivan veressä. Silti Jeshua ei tuntenut juurikaan fyysistä kipua. Hän ei tuntenut kipua juuri lainkaan myöskään ristiinnaulitsemisesta. Tänä päivänäkin on niin, että koska Herra antoi tämän tehdä itselleen, niin ristiinnaulitsemisen kivut myöskään muilla ihmisillä, eivät ole kummoisetkaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Jesaja, profeetta, näki näyssä miltä Jeshua näytti:

Jes. 52: 14 Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään -- tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu.

Kun mietin Jahven ja Herran olemusta, niin viisauteni ei riitä ymmärtämään kaikkea syvyyttä ja leveyttä, mitä Kaikkivaltias on päättänyt viisaudessaan. Hän on totisesti kaikin keinoin, mitä vain sopimus kuoleman kanssa salli, vaikuttanut maailman tapahtumiin. Hän näki, että ihminen keksii tämän hirveän tappamistavan, ristiinnaulitsemisen, ja Hän halusi tulla siinäkin auttamaan meitä. Herran Jeshuan kautta tämäkin mahdollistui.

Hän ei tuntenut kipua ja sitä osoittaa hänen olemuksensa ja sanansa ristillä. Hän näyttää olleen aivan rauhallinen, tyyni ja hän huolehti muista ihmisistä loppuun asti. Olisiko näin ollut, jos hänellä olisi ollut paljon kipuja? Hän piti huolta äidistään ja apostoli Johanneksesta (Joh. 19:27). Hän halusi, että Jahve antaa anteeksi ristiinnaulitsijoille (Luuk. 23:34). Hän sai evankelioitua toisen pahantekijöistä ristillä (Luuk. 23:41-43).

Kun Jeshua oli pidätetty, niin ihmiset huusivat suureen ääneen: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Hän oli kuitenkin auttanut ihmisiä monin tavoin, parantanut heitä, antanut ihmisarvon lapsille ja syntisille sekä herättänyt kuolleitakin. Missä oli kiitollisuus? Sitä ei ollut, vaan alkoi joukkohysteria. Mitä me voisimme tehdä, jotta tämä ei toistuisi? Jokaisen ihmisen pitäisi alkaa harkitsemaan itse asioita kiihkottomasti ja käyttää järkeään, mutta jos ihminen on ottanut sisimpäänsä pahan hengen tai useampia, niin ihmisen järki sumenee. Hänestä tulee paholaisen orja. Sanon tämän sen vuoksi, että kohtaan näitä ihmisiä jatkuvasti.

Tähän liittyy Herran sanat: ”Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä” (Matt. 6:23). Jokaisen tällaisen ihmisen kohdalla on pakko ensin ottaa pahat henget pois ja vasta sen jälkeen hänen kanssaan voi keskustella järkevästi. Miksi otan tämänkin esiin? Miltä sinusta olisi tuntunut, kun ihmiset haluavat tappaa sinut? Ei yksi, eikä muutama, vaan suuri joukko ihmisiä.

Nyt varmaan joku muistaa sen, että hän kaatui Golgatan tiellä. On ajateltu, että hän oli niin pahoinpidelty, että hän ei jaksanut kantaa ristiään. Hän oli kuitenkin tottunut fyysiseen työhönkin ja jaksoi kyllä. Olen kirjoittanut jo asiasta blogissani ”Herra ja minä 3-5.” Kyse ei ollut jaksamisesta, eikä fyysisistä kivuista, vaan henkisestä kivusta. Kipu johtui siitä, että hän sai tietää, että hänen tuleva puolisonsa oli luvannut kantaa kaikki syntinsä itse. Kuitenkin oli niin, että tulevan puolison sielu taivaassa tiesi, että Jeshua ei tule fyysisesti kärsimään kivuistaan. Sieluni ymmärsi, että Jeshuan päälle kaadetaan kaikkien ihmisten henkinenkin kärsimys. Koin omien syntieni taakan hyvin voimakkaana ahdistuksena, joka kesti kolme vuotta. Sieluni ei halunnut Jeshuan kärsivän tällaista henkistä kipua hänen oman tulevan yhteisyyskumppaninsa osalta. Sieluni päätti mielestäni oikein ja olen vaikuttunut siitä.

Golgatan tiellä kantaessaan ristiä ihmiset buuasivat, sylkivät häntä, halveksivat ja hyljeksivät kaikin tavoin. Siitä kertoo jakeet 3-5 näin: Jes. 53:3-5 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Miksi hän sanoi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46). Hän joutui tilanteeseen, jossa Jahve joutui irrottautumaan hänestä Miksi näin oli? Jahve oli ollut hänen sydämessään, koska hän oli puhdassydäminen. Jahve oli myös hänen sielunsa. Jahve ei voinut olla Jeshuassa, koska kaikkien ihmisten kaikki synnit vyöryivät hänen päälleen. Pyhä Kaikkivaltias Jahve ja synti eivät voineet kohdata. Ymmärrämmekö me Jahven pyhyyden? Nyt on kuitenkin Ralph (Jahve) maailmassa. Miten se on mahdollista, kun Jahven pyhyyden edessä ei kukaan voi kestää; kuolisimme kaikki. Jeshuan ristinkuolema ja ylösnousemus voitti tämänkin esteen!

Jeshua ei ollut itsessään syntinen, hän oli puhdas. Koska hän oli puhdas ja viaton, niin Jahve tiesi, että kuolema ei voi pidättää häntä tuonelassa. Jeshua oli tuonelassa kolme päivää. Se tarkoittaa numerologiassa perusteellista ja ratkaisevaa toimintaa. Hän evankelioi koko tuonelan väen. Kaikki siirtyivät uskovien välitilaan. Se oli sinä aikakautena ainutkertainen tapahtuma.

Näen sisäisillä silmilläni usein ihmisiä, joiden sielut ovat heidän vieressään. He eivät enää pysty olemaan näiden ihmisien sisimmässä, koska he ovat tehneet niin paljon pahaa. Samasta syystä Jahve joutui irrottautumaan Jeshuasta, tosin muiden ihmisten syntien vuoksi. Siksi Jeshua huudahtaa nuo voimakkaat sanat: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

Kuinka kipeä asia on se, kun Jahve hylkää? Sanoiko Jahve lyhyesti: ”Nyt minun on mentävä pois rakas Poikani?” Herra ja Jahve ovat kuitenkin samaa olemusta. He olivat aina olleet yhdessä. Kiertäessään evankelioimassa Jeshua tunsi Hänet itsessään. Tunsiko Jeshua, että hänestä raastetaan ja revitään ydinitse pois? Jahven tuki ja turva riistettiin pois. Hän oli omillaan. Hän oli yksin. Kuka häntä nyt auttaisi? Jeshuan oli mentävä tuonelaan yksin. Se on hirvittävä paikka kenelle hyvänsä ja puhdassydämiselle vielä pahempi.

Kuitenkin a.o. jakeet kertovat siitä, että Jahve on kaikkialla, jopa tuonelassa. Tuntui Jeshuasta sitten miltä hyvänsä.

Ps. 139:8 Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Job 26:6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

Ps. 22 kertoo Jeshuan tunnoista: Jahve tuntuu olevan kaukana, Hän ei vastaa Jeshuan avun pyyntöihin. Jahve ei ole kuitenkaan kaukana kenestäkään meistä. Suuren suunnitelman hyväksyttyyn toimintatapaan ei kuulunut se, että Jahve olisi siinä vaiheessa tullut maailmaan. Kaikki oli Jeshuan varassa. Itse asiassa totuus on se, että Jahven sielu joutui tuonelaan, koska Jeshua tarkoittaa samaa kuin Jahven sielu. Taivaassa oleva sielu, puhdas, joutui kokemaan kaiken. Paholainen tiesi kyllä, että Jeshuan tarkoituksena oli täyttää kaikki mahdollinen, mitä Raamatun jakeissa vain on mahdollista hänen tehdä. Paholainen ajatteli, että kun Jeshuan pahoinpitelee – ihmisten avulla, joissa on pahoja henkiä ja veren himo – niin Jeshua ajattelee pahoin vainoajistaan. Se olisi ollut jo synti ja romuttanut Jahven suuren suunnitelman. Paholainen ei voinut ymmärtää, että Jeshuan mieleenkään ei tullut syyttää pahoinpitelijöitään. Se ei ollut hänen luonteensa mukaista. Paholainen teki kaikkensa, jotta Jahven sielu saadaan tapettua. Samalla olisi kuollut myös Jahve itse. Paholainen nimittäin laski sen varaan, että silloin olisi sen suurin mahdollisuus valloittaa taivaan herruus.

Luuk. 22:44 Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

Nämä jakeet myös todistavat sen, että Jeshua oli totisesti tunteva ihminen. Lääketieteen mukaan verihikoilu ilmiö kertoo suunnattoman suuresta henkisestä kärsimyksestä ja kivusta. Ennen ristiinnaulitsemista Herra Jeesus kävi läpi erittäin harvinaisen sekä henkisesti kivuliaan prosessin, eli verihikoilun koska Hän rakastaa sinua ja otti päällensä sinun syntisi rangaistuksen (ote blogistani ”Jeesus ristillä”).

Miksi näin suuri henkinen kärsimys? Hän joi karvaan maljan Isänsä tahdosta. Jeshua näytti meille mallia siitä, miten kärsimys pitää kokea ja silti pysyä lojaalina taivaalliselle Isälle.