Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Sielusi haluaa herätä elämään ja liidellä vapaana kuin kotka konsanaan korkealla maailman melskeiden yläpuolella

Herää elämään taivaan kansalaisen elämää! 1(2)


Johdanto:

Sielun avautumisesta

Sielun avautuminen on mahdollista sen vuoksi, että Herra ja minä laadimme yhteisyyskumppanuussopimuksen toukokuussa 2020. Ilman tätä sopimusta ei olisi kenenkään sielu noussut esiin. Toinen tärkeä seikka oli se, että minut ristiinnaulittiin v. 2016. Se oli yksi iso tapahtuma, josta Herra näki, että hyväksyn asian ja selviän siitä. Olen kertonut asiasta blogissani ”Herra ja minä.” Ristiinnaulitsemisessani meiltä kaikilta kuoli perisynti. Kutsun sitä tässä kirjoituksessa egoksi eli valhepanssariksi ja -kuoreksi. Herra Jeshua ei saanut viedä sitä ristille – ihmisen piti se tehdä. Kun yksi ihminen sen teki, niin sen saa hyödykseen kaikki ihmiset. Periaate on sama kuin se, että Adam lankesi syntiin ja sen kautta kaikki lankesivat. Ja vastaavasti Herran ristinkuolema ja ylösnousemus. Hän teki sen ja siitä hyötyvät kaikki ihmiset. Tulemme ylösnousemaan kaikki taivaaseen.

Miksi on tärkeää, että jokaisen ihmisen sielun pitäisi avautua? Silloin se itsekäs ja omaa etua ajava ego kuolee. Ihminen alkaa muuttua vähitellen. Oma oikea persoonallisuus tulee esiin. Sielu, joka on enkeli, alkaa ohjata ihmistä kuten Pyhä kolmiyhteinen Jahvekin tekee. Lisäksi ihmisellä on apuna suojelusenkeli/-enkelit. Jahve sitten ympärileikkaa sydämen ja raivaa uudispellon. Sitä ihminen perimmältään aina haluaa. Olen kertonut asiasta blogissani ”Raivaa uudispelto 1-2” Ihminen antaa luvan Herralle toimia hänen parhaakseen. Näihin päiviin asti on ollut niin, että pelkäämme muutosta ja pidämme kaksin käsin kiinni sellaisista ominaisuuksistamme, jotka tukahduttavat henkisen ja hengellisen kasvun ja kehityksen meissä. Nyt tämä kaikki mahdollistuu hienolla tavalla. Ihminen antaa itse Jahvelle luvan toimia. Jahve ei halua toimia ilman ihmisen suostumusta, koska se olisi väkivaltaa. Hän haluaa aina ihmisen luvan toimillensa.


Herää elämään taivaan kansalaisen elämää! osa I

Psalmi 51 kuvaa Daavidin suurta synnintuntoa, hän valittaa ahdistustaan julki. Se on sitä, mitä aikaisemmin oli, synnin tekemisen jälkeen. Paholainen syytti meitä mistä milloinkin. Paholainen on syyttäjä. Herra ei. Herra päinvastoin sanoo minulle: ”Älä syytä itseäsi mistään!” Hän sanoo sen sinullekin, ei pelkästään minulle. Mitä Hän sanoo minulle, on tarkoitettu myös sinulle. Hän haluaa kertoa tämän heti kaikille. Hän rakastaa meitä, sinua, äärettömällä rakkaudella: Hän on Jahve, joka merkitsee suomeksi juuri tätä. Kun rakastaa, niin on valmis antamaan kaiken anteeksi. Paholainen ei.

On kummallista, että kun kannoin syntejäni, niin se kesti vain tasan kolme vuotta. Ajattelin joka päivä, että ihan varmaan ahdistus kohta loppuu. Ehkä huomenna ei enää ahdista. Eräänä aamuna v. 2011, herään aamulla ja kävelen muutaman askeleen, kun olen noussut sängystä, ja tajuan yhtäkkiä, että kaikki ei ole niin kuin ennen: ahdistus oli loppunut herätessäni noin vain. Se ei enää moneen vuoteen palannut. Minulle selvisi vasta äskettäin, että minulla on ollut kolme paholaisen aiheuttamaa ahdistusajanjaksoa. Ne olivat kestoltaan: kolme vuotta – kolme viikkoa – kolme päivää. Kaikki ne olivat paholaisen aiheuttamaa ahdistusta. Herrassa ei ole pimeyttä, Hän ei aiheuta ahdistusta, eikä syyllisyyden tunnetta.

Kyllähän Jeesustakin ahdisti: hän tuli hätään ja tuskanhiki tuli veripisaroina. Mitä ahdistus sitten on? Sen tarkoitus on tappaa ihminen, mutta se toimii päinvastoin: se puhdistaa sydäntä ja sielua. Paholaisen adjutantit – ne ihmiset, joissa on paha henki – aiheuttavat ahdistuksen sinulle. Monta kertaa tunne on pahempi kuin vaikka sairaus. Ahdistus on pahempi kuin sairaus itse. Kaikki, mitä ruumiissamme ja tunteissamme, täällä maailmassa koemme, on valhe. Se on paholaisen sanansaattajien välittämää viestiä. Koko ajan päässämme kuuluu ajatuksia. Testaapa ja kysypä itseltäsi eli ajatuksiltasi: ”Kuka sinä olet ja miksi sanot, että ajattelen pakolaisista pahaa?” En itse ajattele näin, tämä on vain esimerkki. Ja joku vastaa sinulle, mutta se et ole sinä.

Ahdistus. Jokin kovertaa ja syö sinua sisältä päin. Väitän, että se on valhe, Se on valhe, koska ruumiin tunnot ovat kaikki valhetta. Paholaisen pelikenttä on ruumiimme ja tunteemme. Se saa niissä suuria voittoja meistä. Entä rakkaus? Paholainenko muka sen tunteen meissä herättää? Jos se on ruumiillista intohimoa, niin ei se rakkautta ole, vaan irvikuva. Intohimo tarkoittaa omien halujen tyydyttämistä, mutta rakkaus suuntautuu itsestä poispäin. Toisen paras on minun parhaani.

Jeesus oli ihminen ja rakasti meitä niin paljon, että antoi henkensä sinun vuoksesi. Hänen oli mentävä ristille ja ylösnoustava taivaaseen, jotta sinä tekisit saman. Täällä maailmassa me kärsimme kaikin tavoin, mutta lopulta me nousemme taivaaseen, koska Raamattu sanoo, että Jeesus oli esikoinen ylösnousemuksessa – me saamme sen lahjana. Minun pitää miettiä vielä rakkautta. Minun lihani oli revittävä irti – kuten konsanaan Job vaikertaa – jotta multieni päällä seisoo Herra itse. Minun piti kuolla, jotta minä herään elämään. Abortoitu sikiökin kuolee, mutta se herää elämään taivaassa. Job heräsi elämään täällä maailmassa. Hän kuoli ensin kaikkeen murheeseen, mutta se havahdutti hänet elämään tätä maallista elämää toisella tavalla.

Mitä se on, kun kuolee jo täällä maailmassa? Se on kärsimystä, mutta kun se on ohi, siitä seuraa uusi taimi, uusi elämä. Siihen elämään haluaisimme teidät johdattaa. Se elämä on tässä maailman ajassa, mutta sinun tunteesi on jo taivaassa. Selitänpä taas vähän. Olen kuollut maailmalle, mutta silti maailmassa. Minua koskee samat maalliset asiat kuin muitakin. En voi sairastua koronaan, sanoo Herra. Enkä mihinkään muuhunkaan sairauteen. Uskon tämän. Tunteeni ovat aivan seesteiset, levolliset ja rauhalliset. Ajatuksissani en kuule kenenkään, en edes minun omia ajatuksiani. Sanotaan, että ajatuksia on ihmisellä n. 60 000 päivässä. Kuulin äsken, kun joku haistattaa, mutta muuten minussa on hiljaisuus. Rakastan Herraa ja ihmisiä yli kaiken. Tarkoitan sanalla yli kaiken yli oman itseni, yli omien halujen ja toiveiden. Jaksan kuunnella muiden murheita. Olen tyyni. Tätä hetkeä olen odottanut kauan. Tätä hetkeä, jolloin se kakofonia päässäni loppuu kokonaan. Uskomatonta. Tätä on olla maailmassa, mutta kuitenkin jo taivaassa. Meidän normaali elämämme pitäisi olla tätä. Olosuhteeni ovat joltiseenkin ahdistavat ja vaikeat, etenkin jos työttömyyteni maailmassa jatkuisi. Lähipiirissäni on kuoleman odotusta ja suuri operaatio, joka on kyseiselle ihmiselle pelon paikka. Se ei kosketa minua mitenkään. Otan asiat asioina. Rauhani säilyy.

”Katsokaa taivaan lintuja” sanoi Jeshua ”eivät ne kehrää ja kerää varastoihin, eivätkä huolehdi mistään, ne laulavat iloisesti joka hetki” Tiedän, että tämä ei mene sanatarkasti näin, mutta tarkoitus oli tämä. Meidän ei tule murehtia, ahdistua ja surra. Se on syntiinlangenneen maailman tapa. Se on syntiinlangenneen ruumiisi ja tunteidesi tila nyt. Sinun pitää herätä elämään. Sinun pitää aukaista sisäiset silmäsi. Sisäiset silmäsi tarkoittaa sieluasi, kun se avautuu nyt sinulla ja meillä kaikilla, niin sinulle käy täysin samalla tavalla kuin minulle kävi. Se riittää, kun yksi ihminen, tekee puolestasi jotakin, niin se hyödyttää kaikkia muitakin. ”On ihanaa elää, kun sen oikein oivaltaa!” Kaikki kärsimys on kuin unta, se on kuin varjo, mikä häviää. Kärsimyksellä on yksi tarkoitus: se herättää elämään.


Jumalan huolenpito, Matt. 6:25-34 

25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

(oma huomautukseni: kuinka helposti menemme juuri tähän mukaan: syöminen, juominen, pukeutuminen, arjen askareet, työ – mutta mikä onni ja ihanuus sisältyvätkään siihen, kun sisimpäsi avautuu elämälle!)

26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.