Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jahven sana on elämän eliksiiriä ja balsamia haavoille

Herran Jeshuan jalkojen juuressa


Luuk. 10:38-42 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Ymmärrätkö sinä Mariaa? Sitä Mariaa, joka antaa sisarensa tehdä kaikki työt. Martta on siivonnut ja tehnyt ruokaa vierailleen, johon Jeshuakin kuuluu. Maria sen kun vain istuu toimettomana Jeshuan jalkojen juuressa. Martta joutuu ahertamaan yksin. Jeshua sanoo kuitenkin, että Marian osa on hyvä. Mitä Jeshua tällä tarkoitti?

Otetaanpa jae 39 ja mietitään sitä vähän. Kaikki ne saarnat, jotka olen kuullut hyväksyvät Martan käytöksen, mutta Marian toimintaa ihmetellään. Asia on kuitenkin selvä. Kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä on kuunnella, mitä Mestari sanoo ja toimia sen mukaan. Maria kuuntelee Jeshuan puhetta. Voin melkein kuvitella, että hän kuuntelee sitä suu ammollaan ja hän varmasti noukkii jokaisen murusen, mikä Jeshuan pöydältä putoaa. Mitään ei mene hukkaan. Hänellä on into kuulla ja oppia. Maria on lapsenmielinen ja se on hyvä. ”Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta” (Matt. 19:14).

Ps. 42:1-2 kertoo myös Marian asenteesta: Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen?

Raamatun sana imeytyy innostuneen Marian sydämeen. Syntiinlankeemuksen vuoksi hänen sydämessään asuu vääryys, mutta Jumalan sana on voimallinen tekemään sydämessäkin ihmeitä. Se puhdistaa sydäntä ja sitä kautta sielua. Sydämestä lähtevät kaikki väärät ajatukset, mieliteot ja himot. Siksi on niin tärkeää, että sydän puhdistuu. Raamatun sana on hengellinen ase, mikä pitää sydämen vääryyden aisoissa. Se mahdollistaa sen, että ihminen kykenee tekemään oikeita valintoja. Pyhä Henki nimenomaan tarttuu ihmiseen ja muistuttaa Jeesuksen sanoista, joka on meille kaikille esikuvana. Kaikki tämä tekee sen, että Herra muistuttaa meitä tässä jakeessa 39, että Marian kaltainen omistautuneisuus Hänelle on hyvä osa.

Entä Martta sitten? 1. Piet. 5:7 Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Martta kääntyy Herran puoleen ja pyytää apua. Miksi hän ei pyydä apua Marialta itseltään? Siksi koska hän haluaa tekojensa kautta saada Jeshuan arvonannon. Hän haluaa saada tunnustusta siitä, että hän ahertaa niin paljon Herran työssä. Meidän pitää kuitenkin muistaa, että suorituskeskeisyytemme on eri asia kuin sydämen rakkaudellinen asenne Herraa kohtaan. Herra palkitsee juuri sydämen asenteen. Se on se ainut, mikä on tarpeen. Martta olisi voinut mennä itseensä. Ei tarvitse ahertaa yli omien voimavarojensa. Molemmat olisivat istuneet Jeshuan jalkojen juuressa. Martta olisi voinut alentaa vaatimustasoaan itsensä suhteen. Ei Jeshua varmaan vaatinut montaa eri ruokalajia ja sen seitsemää sorttia pikkuleipiä. Jeshualla oli tarve evankelioida. Hän halusi, että kaikki ovat paikalla, myös Martta.

Itse koen olevani nykyisin Maria. Olen istunut monet hetket Hänen jalkojensa juuressa. Olen kysellyt monet kerrat, että mitä tämä ja tämä Raamatun jae tarkoittaa. Olen pohtinut ja pohtinut jakeita myös itsekseni. Herra ei aina kerro, koska Hän sanoo, että ymmärrän sen kyllä, kun sen aika on. Otan tähän siitä esimerkin. Ihmettelin Luuk. 16:9 jaetta, joka kertoo epärehellisestä taloudenhoitajasta: Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Mietin sitä parinakin päivänä. Sitten yhtäkkiä työmatkalla tajuan yhtäkkiä: meidän tulisi ottaa ystäväksemme myös vääryyden, paholaisen puolella olevia ihmisiä. He sitten kutsuvat meidät ystävinään iankaikkisuudessa luokseen iloa pitämään.

Herra kertoo mielihyvin kaiken, kun olet nöyrin mielin siellä jalkojen juuressa. Hän pitää siitä, että kuuntelet, ihmettelet Raamatun sanaa ja keskustelet Hänen kanssaan sekä teet niin kuin Raamattu sanoo. Anna myös 10% tuloistasi. Hän pitää siitä, että teet kuten sielusi haluaa, koska se on Hänenkin tahtonsa. Sinun pitää saada se esiin. Sielu haluaa myös ohjata sinua kaiken aikaa. Jos vain näkisit näkymättömään, niin tietäisit, että sinulla on monta kasvattajaa, joiden jalkojen juuressa saisit viettää aikaasi: Herra itse, sielusi ja Jahven ympärillesi antamat suojelusenkelit. Olemme armoitettuja. Meistä pidetään huolta kaiken aikaa.

Joskus käy niin, että luokseni annetaan ihmisiä, jotka valitsevat paholaisen Herran sijasta. He valitsevat myös pahoja henkiä, mikä on sama asia. Kun kysyn heiltä ”Jeshua vai paholainen?” niin olen alkanut kuulla – ja kyseinen ihminen myös – tämän ihmisen sielun vastaavan hennolla ja kaipaavalla äänellä: ”Jeshua, Jeshua!” He ovat kuin tuhlaajapoikia eli kadoksissa itsestään, ydinitsestään. Ihmiset, joiden ego on noussut arvoon arvaamattomaan, ovat vaikeimmat käsitellä. Jumala ei olekaan enää suurin kaikista, vaan he itse ovat. Heitä arvostetaan paljon työpaikalla. Voin kuulla mielessäni kuinka he teitittelevätkin itseään. Niin tärkeinä he itseään pitävät.

Totuus on silti, että he hääräävät ja ahertavat rahan eli mammonan maailmassa ja se tärkein eli Jeshuan jalkojen juuressa oleminen on jäänyt unholaan. Heistä tulee vähintäänkin tunneköyhiä, ellei tunnekylmiä. Heissä on tunnelukkoja. He kuvittelevat etteivät tarvitse Jeshuaa. He tarvitsevat vain sen robotin, jonka paholainen on heistä saanut esille. Sielu on nujerrettu. Sielusta näkee enää vain hyvin pienen elämän henkäyksen. Sielu tuntuu vapisevan näissä ihmisissä, he kärsivät. Ihminen on kuollut, elämä on kuollut hänessä. Kylmyys ja pimeys katsovat silmistä noista rauenneista.

Luuk. 11:34-35 sanoo näistä ihmisistä näin: Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Tämä ihmisryhmä on se, josta joudun nostamaan käteni luovutuksen merkkinä välillä pystyyn. En pysty auttamaan heitä, en kerta kaikkiaan. Kuollutta ei saa henkiin kuin Jumalan armo. Jumalan työkaverina en pysty. Muihin ihmisiin pystyn vaikuttamaan, mutta näihin ihmisiin en aina pysty. Toistuvasti mieleeni tulee se, kun Herra sanoo fariseuksille Luuk. 11:39-40

"Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö sama, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuolenkin?”

Tämä jae tarkoittaa sitä, että ulkoiset asiat ovat tärkeitä, ahertaminen ja se miltä näytät. Raha ja sen ansaitseminen ovat saaneet elämässäsi leijonan osan. Olet joutunut mammonan valtaan. Myös ihmisten arvonanto ja teitittely on tärkeää sinulle. Jahven mielipide ei. Mutta sisimpäsi, sydän ja sielu ovat jääneet huomioimatta ja pahan armoille. Paholainen haluaa tappaa sielun, joka on sen arkkivihollisen Jahven luoma. Nämä ihmiset eivät laita vastaan, vaan antavat paholaiselle luvan tappaa itsensä vähitellen. Paholainen kiittää ja hoitaa tehtävänsä. Jahve puuttuu kyllä asiaan, mutta ihmisellä on valinnanvapaus. Jahve onneksi kyllä aina lopulta onnistuu tehtävässään. Ihminen täytyy murtaa. Ulkoinen panssari on murrettava, jotta sisin puhdistuu riistosta ja pahuudesta. Kauhistus, sääli ja suru valtaa mieleni näiden ihmisten puolesta.

Pyhässä Hengessä huomaan, että näitä ihmisiä on kohdeltava hyvin voimakkaasti. Heitä on teititeltävä ja puhuttava mieluiten kirjakieltä. Heitä ei voi päästää lainkaan niskan päälle. Heitä joutuu käsittelemään ronskisti. On sanottava totuus jyrkästi ja voimalla, koska muuten heidän panssarinsa ei yhtään anna myötä. Se on kovempi kuin betoni. Olen nähnyt onnistumisiakin muutaman, jolloin näen sisäisillä silmilläni ikään kuin panssari halkeaisi keskeltä kahtia ja sielu tulee sieltä välistä esiin hymyillen.

On käynyt myös ilmi, että nämä ihmiset polkevat muita ihmisiä rautakenkiensä alle. Myös väkivalta voi kuulua asiaan. Tämä siksi, että heidän oma egonsa voisi sen kautta nousta tai pysyä voimissaan. Näillä ihmisillä on aina myös alaisia ja monella perhe. He painavat näiden ihmisten oman arvon tunteen alas ja nostavat itsensä sitä kautta jalustalle. Muut ihmiset ovat heidän astinlautansa. Ongelma on se, että heidän egonsa on noussut taivastakin korkeammalle. He ovat itse itsensä jumalia.

Kun kauhistelin mielessäni näitä asioita ja huusin Jahvenkin puoleen, niin Hän vastaa rauhallisesti, että Hän pystyy näihin ihmisiin vaikuttamaan. Se on totta, Hänellä on valta, voima ja kunnia. Ylistys Hänelle! Meillä kaikilla on tämä sama ongelma: menemmekö liikaa maailman pahuuteen mukaan ja annammeko virran viedä meitä kuin kosken syöksyssä laskemme veneessä alas. Alhaalla kosken alapuolella voi olla suuria kiviä, joka hajottaa veneemme.

Tulee mieleeni se, kun tein pitkään ylitöitä v. 2018-v. 2019 ja hain egoni nostamista työni kautta. Olin hyvin väsynyt kaikesta puurtamisesta, kuten Martta. Kerran istuessamme kaksin erään henkilön kanssa tämä alkaa jutellessamme kyynelehtiä ja sanoo, että minä nyt olen tällainen: itken herkästi. Silloin säpsähdän hereille ja kauhistun: koska olen itse itkenyt ja nauranut? Pelästyn suunnattomasti ja päätän muuttaa tilanteen. Herra sanoo myös minulle: ”Sielu voi kuolla!” Pelästyn vielä enemmän. Pelkäsin sieluni puolesta. Myöhemmin Herra sanoi, että sieluni ei ollut lähelläkään kuolla, mutta erään tuntemani ihmisen sielu oli. Ymmärsin silloin täydellisesti, että en voi ylittää rajojani. Minussa on tärkeintä taivaallinen sieluni. Tämä ulkokuori ei ole mitään. Egon eli ulkoisen panssarin pitää kuolla tai ainakin se pitää häivyttää. Sisimmässämme meillä on valtava aarre. Voi kunpa ymmärtäisit tämän. Siellä on kaikki luovuus, innostus ja flow. Siellä on myös rakkaus, rauha ja ilo. On ihmeellistä, kun sielu tulee esille. Opettelen jättämään kaiken vanhan taakseni, kuten Loot teki aikanaan ja katson vain eteenpäin. Siellä on taivaallinen aarre ja kutsumukseni.

Kutsumukseni on olla Jahven profeetta. Palvelen Jahvea ja ihmisiä. Herra auttaa minua kaikessa. Haluan, että ihminen saa kosketuksen sieluunsa. Haluan, että he ymmärtävät, että heidän sielunsa on ainutlaatuinen, uniikki. Yhteisöllisyys ja kaikkien ihmisten hyvinvointi on tärkeää. En ole tullut maailmaan vain täyttääkseni omia mielihalujani ja toimiakseni vain omien tarpeitteni mukaan. Olen tullut, jotta sinulla ja muilla ihmisillä olisi parempi olla. Kaipaan saada olla avuksi ja läsnä toisten elämässä heidän hyväkseen. Herra Jeshua sanoi myös, että Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan (Mark. 10:45). Ottakaamme oppia hänestä. Hän ei tehnyt sitä suorituskeskeisesti, vaan hän halusi sitä sydämestään. Sillä on eroa. Dalai Lama on sanonut: ”Jos haluat toisten olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” Myötätunnon mestari on Herra Jeshua. Haluaisin lisätä tähän, että olen onnellinen Herrassa Jeshuassa. Se on perusedellytys. Mutta onnellisuus riippuu myös muista ihmisistä. Kun opimme olemaan armollisia ja myötätuntoisia itseämme kohtaan, niin olemme sitä myös muita ihmisiä kohtaan.