Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan, että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää, ehkä kaukana se on mut' toivo jää. (Eero Raittinen: Toivotaan, toivotaan)

Pakolaiset: Ahmad perheineen sekä Melissan tapaus


24.9.2020

Herra Jahve antaa minulle tehtäväksi kirjoittaa pakolaisuudesta. Mitä pakolaisuus on? Pakolainen on henkilö, joka pakenee oman maansa ongelmia ja etsiytyy paremman elämän toivossa vieraaseen maahan. Syynä ovat mm. nälkä, sodat, väkivalta, vaino, kuoleman uhka, mielipiteiden osoittamisen vaara, uskonto, oman maan poliittinen tilanne sekä näköalattomuus. Määrittelen pakolaisuuden tässä blogissa eri tavalla kuin YK ja Geneven pakolaissopimus. Pakolaiset etsiytyvät mieluiten oman maansa rajojen sisäpuolelle toiselle paikkakunnalle, koska he haluavat pitää yhteyttä perheeseensä, sukulaisiinsa ja ystäviinsä. Myös tuttu kieli ja kulttuuri vaikuttavat asiaan. Pakolaisia on eniten Turkissa lukumäärällisesti mitattuna ja Libanonissa väkilukuun suhteutettuna. EU:ssa pakolaisia on suhteessa vain vähän, muutamia prosentteja. 1)

Kuvitellaanpa nyt, että sinä olisit pakolainen. Sinulla olisi perhe Syyriassa. Siellä on taisteltu vuosia. Olet perheen pää, mies ja sinun tulisi huolehtia vaimostasi ja kahdesta alaikäisestä lapsestasi. Olet itse 32-vuotias. Asuit alun perin Aleppossa. Sinulla oli työpaikka ja pystyit elättämään perheesi. Olit IT-alalla. Eräänä päivänä olet kaupungilla kaupassa. Lapsesi leikkivät ulkona. Kotitaloosi iskeytyy pommi ja vaimosi kuolee heti. Hautaatte hänet surun murtamina.

Syyrian sodan vuoksi sinun on perheinesi lähdettävä heti Alepposta. Joudutte lähtemään kiireesti ja jalkaisin pitkälle matkalle kohti Turkin Liblisiä. Matkaa on n. 150 km. Välillä kannat lapsiasi, välillä keräätte voimia ojan pientareella. Pakolaisia on paljon liikkeellä. Sinulla on vain 20 dollaria taskussasi. Syyrian talous on romahtanut. Et saa rahaa pankista, etkä usko koskaan saavasikaan. Jollakin on elettävä. Matkan varrella on joitakin avustusjärjestöjä jakamassa ruokaa. Ei kuitenkaan riittävästi. Matka taittuu nälässä, pelossa, ahdistuksessa ja surussa. Nukkuminen on huonoa. Matkaan on lähtenyt myös veljesi perheineen.

Heti alkumatkasta on Herra tarttunut käteesi. Sinä tartut siihen. Olet aina ennen ollut sunni, mutta nyt et näe muuta ulospääsyä kuin Herran Jeshuan apu. Ongelmia syntyy, koska veljesi perheineen on edelleen sunneja. Saavut Pohjois-Turkkiin Liblisiin. Se on hyvä paikka ja saat töitä autokorjaamolla. Perheelläsi on nyt turvallinen asuntokin. Pystyt elättämään perheesi jotenkuten. Surette koko perhe vaimoasi, mutta elämä jatkuu.

Noin 1,5 vuoden päästä saavuttuanne teidät pakotetaan Turkissa pakolaisleirille. Se on piikkilankoin ympäröity. Telttoja on toinen toisensa vieressä. Kesällä on hyvin kuuma. Ruoka ja vesi tulevat päivittäin. Perheesi saa kohtuullisesti ruokaa – se jaetaan tasapuolisesti, vettä voisi saada enemmänkin. Pahinta leirillä on tunnelma ja sekasorto. Pakolaisten kesken syntyy nahinaa ja taistelua. Yleinen tunnelma on ahdistunut sekä masentunut toivottomuus: eikö täältä koskaan pääse pois? Moni on menettänyt perheen jäsenensä, ystävänsä, sukunsa, turvaverkkonsa. He ovat omillaan. Toimettomuus on myös ongelma – on aikaa nahistella. Kun mieli on herkkä, alakuloinen ja masentunutkin, niin nahistelu ja tappeleminen on arkipäivää. Päivittäin tappeleminen yltyy väkivallan teoiksi. Kuulet silloin tällöin murhista. Syylliset viedään Turkin vankilaan. Kuulet, että siellä on paremmat olosuhteet kuin leirillä. Siellä on yksityisyyttä, mikä houkuttaa ja totta kai turvallista. Vankilassa ei kukaan varasta sinulle kuuluvaa. Ihminen on ihmiselle susi. Lapset itkevät usein, joka päivä. Leikeissä jotkut tyrkkivät ja voivat lyödäkin. Lapset onneksi hymyilevät ja nauravat vielä. Itse et pysty hymyilemään, etkä nauramaan. Sinua ahdistaa tämä tilanne. Psykologipalveluja ei käytännössä ole saatavilla. Samassa teltassa on muitakin kuin oman perheesi jäseniä. He ovat myös kristittyjä. Veli perheineen on muualla. He rukoilevat yhdessä rauhaa ja iloöljyä Jahvelta ja saavatkin sitä! Teltassa kaipaat yksityisyyttä. Ongelmia tuottaa myös, jos sataa, niin silloin teltta on märkä ja kostea. Täytyy ottaa päivä kerrallaan. Haluaisit takaisin tuttuun ympäristöösi, Aleppoon.

Onneksi sinulla on Herra Jeshua, joka auttaa sinua. Sinulla on nyt toivo siitä, että saat puolison vielä, kristityn puolison. Olet nyt 35 -vuotias ja lapsesi ovat 10- ja 12-vuotiaat. Heidän koulunkäyntinsä loppui, kun he lähtivät Syyriasta.

Tämä on tositarina – hänen nimensä on Ahmad. Hän on pakolainen. Kuulin, että paikkakunta olisi Liblis. Voin olla väärässäkin nimen suhteen. Pystyitkö samaistumaan häneen? Hän pitää YK:n (UN) pakolaisapua hyvänä. Suomella on vastaavasti myös pakolaisasioihin erikoistunut järjestö: Suomen Pakolaisapu ry.

Afrikan Länsi-Kongossa on perhe, johon kuuluu viisi lasta (4, 8, 10, 12 ja 15-vuotiaat). Kutsun äitiä Melissaksi. Se ei ole hänen oikea nimensä. Heillä on pieni tölli, vihannesmaa, viisi kanaa ja kukko. Raha ei riitä kaupassa käyntiin, vaan kaikki ruoka saadaan omalta vihannesmaalta. He viljelevät sitä, mitä halvimmalla saa eli maissia, perunaa ja muita juureksia. Puhdasta vettä he saavat omiin tarpeisiinsa. Kongossa ei sada vettä juurikaan. Vihannesmaa tarvitsisi vettä. Vihanneksia ei saa, jos kuivuus kestää kauan. Pahimmillaan heillä on ollut viisikin päivää ettei heillä ole ollut ruokaa, mitä syödä. Kanat eivät muni ellei niillä ole ruokaa. Lapset ja vanhemmat ovat olleet alakuloisia, etenkin 8-vuotias lapsi on ollut masentunut ja hiljaisempi perheen tilanteen vuoksi.

Ilonaiheitakin on: heillä on toisensa ja rakkautta riittää. Aurinko on kuuma, mutta heidän ei tarvitse välittää kylmyydestä. Nyt on perheeseen tullut uutta toivoa: Herra on luvannut parempaa tulevaisuutta. Melissa on ollut uskossa 20 vuotta, myös kaikki lapset ja aviomies ovat uskossa. Melissa toivoisi, että he voisivat saada tukea. He eivät haluaisi lähteä pakolaisiksi. Heidän kylässään se ei ole tavanomaista. Jos tilanne ei muuttuisi, niin he joutuvat kenties lähtemään pois omasta töllistään. Rukoilkaamme heidän puolestaan sekä itsellemme myötätuntoa auttaa maailman nälkää näkeviä.

Pakolainen on sinun lähimmäisesi. Mitä Herra sanoi lähimmäisestä?

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"

Kaikki Jahven 10 käskyä perustuvat näille kahdelle käskylle. Jos olisit Ahmad tai Melissa, niin mitä toivoisit, että sinun hyväksesi tehtäisiin? Ne meistä, joilla on turvattu toimeentulo pitää auttaa niitä, jotka eivät tule toimeen omillaan. Kun ansaitsemme rahaa, niin se ei ole pelkästään meidän. Mitä tarkoitan? Olen pärjännyt hyvin töissä, koska olen saanut siunauksia ja ominaisuuksia, jotka Jahve on minulle antanut. Me elämme ja liikumme Hänessä. Ansaitsemani raha ei siten kuulu pelkästään minulle. Olen vastuussa myös muista lähimmäisistäni. Raamatussa annetaan neuvo maksaa tuloistaan 10%. Muistan kyllä, että aluksi tuntui siltä, että summa olisi liikaa. Mutta ei enää. Iloista antajaa Jahve rakastaa. Parempi olisi, kun voisit auttaa lähimmäistäsi hyvällä ja iloisella mielellä.

Ap. t. 4:32 Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.

Jos rahatilanteesi on heikko, niin voisitko ajatella auttavasi rukoilemalla heidän puolestaan? Voisitko/voisimmeko ottaa yhteyttä päättäjiin ja yrittää vaikuttaa sitä kautta? Tuntuu siltä, että valitsemamme päättäjät sammuttelevat äkillisiä tulipaloja, kuten koronasta aiheutuvia ongelmia. Heillä on paljon asioita, jotka vievät heidän huomionsa. Meidän kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen. Pakolaisuus on meidän kaikkien asia. Emme elä täällä maailmassa vain itseämme ja perhettämme varten, vaan myös lähimmäisiämme varten.

Mitä itse voisin tehdä? Haluaisin mennä käymään pakolaisleireillä keskustelemassa näiden ihmisten kanssa. Voisin olla kuuntelevina korvina. Pahimpia asioita elämässä on se, jos heistä tuntuu, että heitä ei kuunnella, eikä välitetä. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Kunpa voisimme tuoda heille uutta toivoa. Moni pakolaisista haluaisi muuttaa takaisin kotikonnuilleen, mutta heidän kotinsa ja maansa voi olla tuhottu. Jos ei ole toivoa, ei ole elämää?

Minkälaiseksi ihminen tulee pakolaisleireillä? Toiset sopeutuvat paremmin kuin toiset. Sielläkin me voimme valita suhtautumistapamme. Toiset katkeroituvat ja vihaavat sekä tappelevat keskenään. Toiset ovat vähintäänkin alakuloisia. Yksityisyyden menetys tuntuu karvaalta. Miten pitää toivo ja ilo yllä vaikeissakin olosuhteissa? En ymmärrä miten se muuten on mahdollista kuin Herran Jahven avulla. Syyriassa suurin osa ihmisistä on muslimeja. Miten on heidän laitansa? He joutuvat pettymään karvaasti. Epäjumalista ei saa tukea vaikeissa olosuhteissa. Meillä on vain yksi Jahve, Kaikkivaltias. Vain uskomalla Herraan Jeshuaan avautuvat taivaan ikkunat antaen siunauksiaan. Siunauksista suurimpia on rauha, ilo, pitkämielisyys, toiveikkuus, kestävyys ongelma tilanteissa sekä rakkaus lähimmäistä kohtaan.

Emme saisi sulkea silmiämme lähimmäistemme hädältä. Ensin pitäisi auttaa niitä, jotka tarvitsevat eniten apuamme. Minulla ja meillä kaikilla on tässä opettelemisen paikka.

Jaak. 4:17 Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. Herra Jahve minua auttakoon tietämään, jotta voisin auttaa. Entä sinä, mikä on sinun mielestäsi ihmisen vastuu toisesta? Me elämme ykseydessä. Me olemme yksi ykseydessä. Se, mitä tapahtuu Ahmadille ja Melissalle tapahtuu myös sinulle ja minulle. Minä olen Ahmad ja Melissa. Ahmad ja Melissa on minä. Ihminen on kuin mikrokosmos ja maailmankaikkeus on makrokosmos. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun kirjoitan tätä blogia, niin huomaan väistämättä oman kyvyttömyyteni kertoa näitä tarinoita. En osaa mielestäni kunnolla samaistua näihin ihmisiin. En osaa kertoa tästä sydänverelläni. Minun siis pitäisi ehdottomasti päästä puhumaan heille ja katsoa heitä silmästä silmään. Viettää enemmän aikaa heidän parissaan, jotta heidän kokemansa muuttaisi myös minun sydämeni tilan. Tämän parempaan en pysty tällä kertaa.

..jatkuu seuraavalle sivulle