Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

"Jahven rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta" (Room. 5:5)

Maximilian Kolbe, pyhimyskö? osa 2(3)


..jatkuu edelliseltä sivulta

Kärsimyksestä sekä rakkauden teoista

Kärsimys on totisesti rakkauden koulu. Kärsimyksessä on hienoa se, että se puhdistaa sydäntä ja sielua. Synnintunto on myös tällainen kärsimys. Silloin pitää pysähtyä ja kysellä itseltään, mitä Herra minulta haluaisi – pitääkö pyytää joltakulta anteeksi? Kärsimys myös pyhittää meitä kirkkaudesta kirkkauteen Herran Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen. Sydän on valmiimpi elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Kun sydän puhdistuu, niin se tarkoittaa, että sielu myös puhdistuu. Vastaavasti kun sielu puhdistuu, niin Pyhän Hengen vuodattama Jahven rakkaus tulee paremmin esille sydämessäsi.

Kun itse kävin kärsimys- eli rakkauskoulun läpi, niin huomasin rakastavani enemmän lähimmäisiäni ja itseänikin myös. Miten kohtaat kärsimyksesi? Se on sinulle annettu Herran tahdosta. Asenteesi kärsimykseen sitten vaikuttaa siihen, onko kärsimys sellaista, että se jalostaa. Elä päivä ja hetki kerrallaan. Pysy hetkessä kiinni. Elä toivossa, että kaikki kärsimys muuttuu tai loppuu aikanaan, mutta Herran armo ei milloinkaan. Herran pitää rusikoida meitä, että oppisimme. Olemme kovapäisiä.

Sen lisäksi näen, että meillä on syntiinlangennut kovaa betoniakin kovempi kuori, mikä on räjäytettävä pois kerralla. Pidä kuitenkin asenteesi kunnossa, muuten Herra ei voi paljon tehdä. Älä katkeroidu ja vihaa. Ota oppia Maximilian Kolbesta. Hänellä asenne oli kohdallaan ja hän selätti pahimmatkin kipunsa ja kärsimyksensä. Sydämen asenne on kaikki.

Kun vanha luontoni oli räjäytetty pois ja uudispeltoni oli kokonaan raivattu, niin taivaallinen sieluni tuli esiin, mutta vasta silloin! Lisäksi siihen vaadittiin se, että minulla on yhteisyyskumppani, Herra. Minussa syntyi uutta elämää, taivaallista elämää. Sielu korvasi täysin vanhan luontoni. Tämä on varmasti totta. Tämä ei ole vain toteutumaton haavekuva, vaan minussa se toteutui ja sinussa se toteutuu myös, koska taivas meissä (tässä: sielu) riistäytyy nyt esiin elokuusta 2020 alkaen. Pyhä Henki on kertonut minulle, että sielu tulee esiin teille jo helposti, mutta sitä edelsi se, että jonkun ihmisen piti ensin raivata tie muille ihmisille. Minulle on kerrottu, että se joku olin minä.

Vanha luontohan on kuollut jo ristillä, mutta sitä ei uskota. Jos se uskottaisiin, niin et tekisi syntiä. Koin v. 2016, että vanha luontoni kuoli kärsimyksessäni – ristiinnaulitsemisessani. Se on aina yksi hirvittävä kärsimystapahtuma – ja koska koin näin, niin syntielämä minussa lakkasi. Nyt monella on sielu alkanut nousta esiin. Ongelma on yhä edelleen sama: teidän pitää uskoa, että vanha luonto on kuollut, muuten teette syntiä koko ajan. Kun sielu avautui, niin saitte tietää armolahjanne ja taiteellisia taipumuksianne. Näin minulle on kerrottu. Mutta vanha luontonne on edelleen tiellä, koska uskotte siihen. On tärkeää, että uskotte, että se on jo kuollut ristillä tai toinen tapa on se, että oman ristinkuoleman kautta koette viimein, että niin on käynyt. Voisit alkaa sanoa itsellesi: ”En voi tehdä syntiä, koska vanha luontoni on poistettu jo Kristuksen ristin kuolemassa!” Toista lausetta, kunnes uskot sen.

Job 19:25-26 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.

Jahve antoi minulle nämä jakeet, kun mietin vanhan luonnon kuolemaa. Job joutui ristiinnaulittavaksi. Nämä jakeet kertovat sen tuskan, mutta myös sen autuuden, kun on suostunut siihen. Tämä kaikki on sen vuoksi, että valitsimme syntiinlankeemuksen.

Se hyvä, mitä maailmassa saat aikaan, antaa sielullesi hienon pintasilauksen. Se on jotakin sellaista, mitä sielussasi ei alun perin ollut, mutta minkä opit täällä syntiinlangenneessa maailmassa. Näin sanoo Pyhä Henki.

Maximilian Kolbe oli ihminen keskitysleirissäkin. Hän sai raakaa kohtelua osakseen, koska hän oli pappi. Hän joutui osastoon, jota johti saksalainen rikollinen, jota kutsuttiin sadistiksi; ”verinen” Krott. M.K. sai 50 raipaniskua, häntä potkittiin päähän ja hän joutui sairastuvalle. Sielläkin hän lohdutti ja rohkaisi muita. Hän ei ottanut vastaan etuoikeuksia, vaan ajatteli muita. Hän kirjoitti äidilleen Auschwitzistä näin: ”Ole levollinen, äiti. Älä huolehdi minusta tai terveydestäni. Jumala on kaikkialla. Hän valvoo kaikkia ja kaikkea rakkaudellaan.”

M. Kolben maine kasvoi ja hän saarnasi Auschwitzissa. Hän sanoi myös todet sanat: ”Jahve kärsii teidän rinnallanne. Teidän on luotettava siihen, että rakkaus on vihaa suurempi, tapahtuipa mitä hyvänsä. Viha ei luo mitään. Meidän surumme on tarpeen, jotta ne, jotka elävät meidän jälkeemme, olisivat onnellisia.” M.K. joutui suremaan väkivaltaansa, mutta hän tiesi Herrassa, että muut pääsivät siten vähemmällä.

Juuri ennen kuolemaansa hän oli pitänyt loistavan saarnan. Eräs eloonjääneistä on kertonut, että heidän kuunnellessaan ”epätoivoiset ja tuomitut miehet vapautuivat äkkiä pelosta ja vihasta ja siirtyivät maailmaan, jossa rakkaus saa ikuisen voiton.” En itse enää kärsi pelosta. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1. Joh. 4:18) Sitä ennen sanoin: ”Pelko pois!” ja se riitti. Se riittää Herrassa Jeesuksessa. Se pitää uskoa, niin se on totta elämässäsi. Kaikki perustuu uskolle. Onneksi olen sinisilmäinen ja uskon kaiken 😊

Tämä edellä mainittu ihme oli Jahven rakkaudellinen väliintulo kauheassa tilanteessa. Miten se oli mahdollista, kun Jahve ei normaalisti voi puuttua maailman kulkuun Jahven suuren suunnitelman mukaan? Ihminen saa antaa siihen luvan ja M.K. antoi sen Herralle sydämestään ja sielustaan. Hänen toiveensa oli kuolla kaikkien ihmisten hyväksi. M.K:n kohdalla Jahve antoi paholaisen tehdä tuhojaan Kolben elämässä leirillä, mutta siitä seurasi Kolben pyhittyminen ja osaveljien toivon ja luottamuksen viriäminen korkeimpaan Jahveen. Olen ymmärtänyt Herralta niin, että Hän puuttui asioihin Auschwitzissä muutenkin jokaisen tuomitun kohdalla. Hän ei jättänyt, eikä jätä ketään yksin. Jahven rakkaus on ääretön. Se on voimakkaampi kuin ihmisen viha voi koskaan olla.

Maximilian Kolbe oli rakkaudellinen ihminen. Se näkyi hänen ilmeestään ja säteilystään. Se säteily tuli Herrasta Jeesuksesta. Hän ymmärsi lopulta, että Jeesus on herrojen Herra, eikä Maria mitään voi. Se tieto oli terävä miekka, mikä kävi läpi hänen sielunsa. Isku oli kova. Herra muutti M. Kolbea kirkkaudesta kirkkauteen. Kuitenkin on niin, että M.K. teki sen, minkä teki koska hän rakasti lähimmäistään yli oman itsensäkin. Hän ei olisi voinut eri tavalla toimia. Hänen piti ottaa sen yhden miehen paikka kuoleman jonossa, ei siksi että hän ei halunnut enää elää, vaan hänen koko sielunsa vaati sitä. Hän pystyi siihen Herrassa. Hänen vanha luontonsa oli tapettu ja siten hänen taivaallinen sielunsa oli tullut esiin. Herra antoi hänelle voimansa, koska me olemme Hänen kätensä ja jalkansa. Hän jaksoi aina päivän kerrallaan, koska Herra auttoi häntä joka päivä. Hän ei halunnut etuoikeutenaan juoda edes teetä, saati että hän olisi halunnut kunniaa pyhimyksenä. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänet oli koeteltu ja hän pystyi antamaan Jahvelle kaikkensa, elämänsäkin. Hän antoi sen vapaaehtoisesti, hän oli sairas mies jo mennessään Auschwitziin.

Me kaikki teemme maailmassa parhaamme. Emme voi muuta. Se riittää. Joku toinen ymmärtää paremmin Jahven lain kuin toinen. Siinä se. M.K. ei pitänyt itseään sankarina. Hän teki sen, minkä katsoi oikeaksi. Herra ei koskaan pyydä meiltä mitään enempää kuin pystymme antamaan ja tekemään. Meillä on tasan yksi sankari ja Hänen nimensä on Messias Jeshua.

Rakkaus näkyy tekoina. Hänen sydämensä asenne oli oikea. Isä Jahve Kaikkivaltias näkee kaiken. M.K. meni jo nuorena luostariin. Hän oppi, mikä on Jahven tahto. Luostareissa noudatettiin tiukasti tiettyjä kristillisiä perinteitä ja luostarin omia sääntöjä. Jahven lakia noudatettiin tarkoin. Luostareissa ihminen muuttuu herkästi lakihenkiseksi kristityksi. Suurin osa ihmisistä on lakihenkisiä kristittyjä, mutta M.K. ei ollut.

Onko sillä mitään väliä, onko ihminen lakihenkinen kristitty, joka tekee hyvää tai sydämen asenteeltaan kristitty, joka myös tekee hyvää? Eikö lopputulos ole oikein autettavan ihmisen kannalta? Lakihenkisen kristityn katse ei ole niin Kristus keskeinen ja rakkaudellinen kuin sydämeltään ympärileikatulla on. Vaikeissa olosuhteissa kristitty, jolla on oikea sydämen asenne, toimii oikein. Lakihenkinen kristitty ei: hyvät periaatteet eivät jaksa kantaa pitkälle. Kristillisyys, inhimillisyys ja ihmisyys vaativat meitä auttamaan lähimmäisiämme. Oikea sydämen asenne auttaa tässä.

Maximilian Kolbe joutui tilanteeseen, jossa SS-miehet valitsivat jonosta kymmenen kuolemaan ja hän uhrautui erään miehen puolesta. Pyyntöön suostuttiin. Miehet rukoilivat ja lauloivat yhdessä virsiä. SS-miehet ihmettelivät Kolbea: heidän kuultiin sanovan, että tämä mies ylittää heidän ymmärryksensä – he eivät kestäneet myöskään Kolben katsetta. Herra testasi SS-miesten omatuntoa. Kaksi viikkoa M. Kolbe eli sellissään ja kuoli 14.8.1941. Kuollessaan hän oli seesteisen näköinen ja kasvot säteilivät kuin hurmiotilassa. Tämä todistaa sen, että Herra oli hänen apunaan loppuun asti.

Pyhä Henki sanoo minulle kuitenkin: jokaisen ihmisen sielu ja henki ovat yhtä tärkeät. Hänen ei olisi tarvinnut uhrautua. Jahven tahto oli hänen suhteensa toinen. Jahve oli antanut Kolbelle lahjaksi elämän. Hän olisi voinut jäädä jonoon seisomaan. Me emme käsitä, emmekä ymmärrä, mitä kulloinkin tulisi tehdä.

Jes. 55:9 Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Muut ihmiset olisivat tarvinneet hänen läsnäolonsa parakissa. Hän oli yksi harvoista Jahven valon lähteistä siellä. Hän oli se kirkas tähti, jonka oli tarkoitus loistaa siellä niin pitkään kuin mahdollista. Kristityn katse heijastaa rakkautta lähimmäistään kohtaan. Se on kuin rakkauspommi kaiken pahuuden ja toivottomuuden keskellä.

Matt. 5:14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.

Maximilian Kolben oma ratkaisu oli toinen. Hän ei voinut itselleen mitään, koska hän rakasti muita ihmisiä enemmän kuin itseään. Hänen olisi ollut hyvä rukoilla ennen kuin teki päätöksensä, jotta Jahven tahto olisi toteutunut kokonaisuudessaan.

Hänen palkkansa taivaassa on silti suuri. Hän tulee hallitsemaan Jahven valtakunnassa yhdessä suurten eli Herran Jeesuksen lähimpien työkavereiden kanssa. Maximilian Kolbe julistettiin pyhäksi 10.10.1982 Roomassa, Vatikaanissa. Pyhimykseksi julistamisen toimitti paavi.

Kristitty on aina pyhä Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhyys tulee aina Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Pyhyys on armosta annettu. Sitä emme voi aikaan saada koskaan omilla ansioillamme. Jahve ei hyväksy pyhimyskulttia. Siihen ei ole koskaan mitään perustetta.

Maximilian Kolbe pääsee taivaaseen, mutta ei teoillaan, vaan ainoastaan sen vuoksi, että uskoi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Ihminen saisi kunnian, jos hän omilla teoillaan saisi sovituksen ja lunastuksen. Mutta Jeesus sovitti ja lunasti hänet jo. Ainoastaan usko pelastaa iankaikkiseen elämään ja se on kaikki Herran Jeesuksen ansiota, ei kenenkään muun. Ei koskaan, ei voi olla.

..jatkuu seuraavalle sivulle