Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Maximilian Kolbe rakasti Jumalaa ja lähimmäistään yli kaiken - yli itsensäkin.

Maximilian Kolbe, pyhimyskö? osa 1(3)


Maximilian Kolben taustaa, Auschwitz ja kärsimyksestä

Isä Puolalainen fransiskaanimunkki Maximilian Kolbe oli lempeä, hyvätahtoinen ja rakastava ihmisiä kohtaan. Hän opetti, että ”kaikki edistyminen on hengellistä, tai se ei ole edistymistä lainkaan.” Hän sanoi myös: ”Todellinen Niepokalanów on meidän sydämissämme. Kaikki muu on toissijaista. Niepokalanów on suomeksi ”perisynnittömän Marian tyyssija.” Hänen mielestään Maria oli kirkolle Pyhän Hengen osoittama varma tie, jonka kautta kaikki ihmiset voitiin saattaa Kristuksen luo. Kun hänet pidätettiin ja vietiin ensin Varsovaan vankilaan v. 1941, niin SS-mies pahoinpiteli hänet julmasti. Hänen kuultiin sanovan vain että asia oli kokonaan neitsyt Marian asia. Kun hänet lähetettiin Auschwitziin, niin hän johti muutkin veisaamaan virttä neitsyt Marialle.

Maximilian Kolbe piti Mariaa, Kristuksen äitiä, työkaluna, jolla Kristus parantaisi ihmiskunnan. Hänellä oli vakaumus, että Jahven voima teki työtään Marian kautta. Vaikka hän oli sairas mies, hän tuntui saavan taivaallista voimaa. Maria oli hänen kuningattarensa, hän Marian ritari. Hän korotti esikuvaksi sen ainoan ihmisen Marian, -Kristuksen itsensä lisäksi – joka oli varauksettomasti suostunut Jahven tahtoon. 1)

Mitä tästä sanoisimme? Ihminen pelastuu, kun uskoo Herraan Jeesukseen. Ihminen ei pelastu, jos hän uskoo Mariaan. Maria kärsisi, jos hänen rakkaalta pojaltaan otetaan kunnia tai osa kunniaa pois. Jeesus oli se, joka kärsi ristillä ja sovitti syntimme. Ei Maria. Sydämessämme ei ole myöskään perisynnitön Maria, vaan itse Jeesus Kristus. Neitsyt Maria oli vienyt Maximilian Kolben sydämessä paikan itseltään Jeesukselta Kristukselta! Hänen kuultiin myös ylistävän nimenomaan neitsyt Mariaa, ei Kristusta.

Maximilian Kolbe puhui perisynnittömästä Mariasta. Näin ei voi olla. Totuus on Jahven tunnusmerkki. Mikä on totuus? Kaikki me ihmiset synnymme perisyntisinä. Myös Maria. Jeesus oli ainoa, joka oli perisynnitön, johtuen siitä, että Marian päälle tuli Pyhä Henki, kun Jeesus sikisi äitinsä kohdussa. Silloin Maria oli vielä neitsyt. Mutta hän sai monta lasta Jeesuksen jälkeen. Katolinen kirkko väittää myös, että Maria on ikuinen neitsyt. Se on valhe ja valhe on paholaisen mieluinen temmellyskenttä. Kaikki valhe on juurineen revittävä pois.

M. Kolbe oli hyvä mies paikallaan, mutta koska me olemme perisyntisiä, niin me helposti ymmärrämme ja toimimme väärin. Ainoa tapa elää Jahven mielen mukaista elämää, on kysyä joka askel Häneltä. Nyt olemme siinä maailman tilanteessa, että meidän tulisi repiä kaikki vääryys pois juurineen kaikkineen. Monet asiat ovat sellaisia, jotka rehottavat villinä tuottaen mätiä hedelmiä, syöntikelvottomia hedelmiä. Ne ovat rikka Jahven silmässä. Meille ihmisille annettiin valta hallita, vallita ja viljellä maata. Emme ole pystyneet siihen, vaan me olemme tuhonneet ja turmelleet Jahven viinitarhat ja -köynnökset. Me olemme Jahven sijasta turvanneet paholaiseen. Paholainen on mieluusti auttanut ihmistä turmelemaan Jahven luoman maailman. Paholainen on Jahven arkkivihollinen. Se haluaisi anastaa vallan Jahvelta. Ihmisellä on valta valita oikean ja väärän välillä. Kun katsomme maailmaa, niin me emme voi kuin tunnustaa: olemme valinneet väärin, väärin, väärin.

Muistapa sitten: maailmankaikkeus on luotu Jahven sanalla Jeesuksessa Kristuksessa ja Häntä varten. Luominen on siis tapahtunut Jahven lain perustalle. Muistanet, että kun toimimme Jahven lain vastaisesti niin meitä kohtaa kirous. Elämme juuri sitä aikaa. Suomessa näyttäisi asiat olevan aika hyvässä mallissa, näin Pyhä Henkikin vakuuttaa, mutta mieti monia muita maita. Koko maailmankaikkeus kärsii siis, jos valitsemme väärin. Ainoa vaihtoehto, että maailmankaikkeus ei kuolisi, on että alamme turvautua koko ajan Herraan Jeesukseen. Sitä Hän odottaa, haluaa ja vaatii. Siksi Hänen on se valta otettava itselleen. Ja valtahan Hänellä jo on, koska Hän jo maailmassa ollessaan sanoi: ”Minun on kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Nyt on sen aika. ”Maranata” - tule Herra Jeesus! Huutakaamme yhdessä Herran puoleen. Rukoilkaamme asiaa joka päivä tästä lähtien. Joka ainut meistä. Sitä Herramme odottaa, että toivotamme Hänet tervetulleeksi.

M.K. halusi taistella yhteiskunnan maallistumista vastaan ja johdattaa ihmiset takaisin Jahven luo. Hänen mielestään maallistumisen syyt olivat ylpeydessä, itsekkyydessä ja nautinnon tavoittelussa. Hän julkaisi kristillistä lehteä v. 1922 alkaen. Lehden päätavoitteisiin kuului ihmisen kääntyminen kristityksi ”ilman rodullisia, kansallisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia ennakkoluuloja”. Vain tarjoamalla ymmärtämystä ja ystävyyttä, se saattoi todella heijastaa Kristuksen rakkautta, joka oli onnen lähde. M.K. opetti myös lehdessään: ”Jos ihmissydän ei saa tyydytystä rikkauksista, aistinautinnoista ja katoavaisesta kunniasta, sen on etsittävä yli kaiken käyvää hyvyyttä, joka on rajaton ja ääretön: Jahvea itseään. Ollakseen onnellinen ihmisen on pyrittävä olemaan pyhä, ja ollakseen pyhä hänen on rakastettava Jahvea yli omien rajojensa. 1)

Hän sai ehdotuksia sijoittaa lehden tuotto järkevällä tavalla, mutta siihen M.K. sanoi, että ”Meidän suuruutemme ei ole siinä, että kokoamme maallista omaisuutta, vaan siinä, että vapautamme itsemme siitä. Joku saattoi kysyä, että miten hän saisi kerättyä rahaa Japanin matkaa varten. Hän sanoi vain ihmetellen moista kysymystä: ”Voi, kyllä ne jostakin tulevat, siitä Maria pitää huolen. Se on hänen asiansa – ja hänen Poikansa asia.” Kun Japanissa saatiin sitten lehti jakeluun niin hän ylisti: ”Ylistys olkoon neitsyt Marialle!”

Kolbe ylisti Mariaa, kuten katolinen kirkko oli hänelle opettanut. Katolisella kirkolla on suuri vastuu opettaessaan sellaista, mikä ei ole Raamatun mukaista. Messias Jeshua on ylistettävä, ei Maria. Herra antoi silti M. Kolbelle siunauksiansa ja yksi osoitus tästä oli, kun atomipommi räjähti 1945, niin neitsyt Marian japanilainen puutarha säästyi lähes kokonaan tuholta. Myös lehden levikki oli laaja. Lisäksi Herra siunasi M.K:n olon Auschwitzissa.

Moni kiinnitti huomion tähän mieheen, joka toimi ihmisenä inhimillisesti kaiken pahuuden keskellä. M. Kolbe oli rakennuttanut luostarin yhdessä muiden fransiskaanien kanssa. Hän ennusti kuolevansa toisessa maailman sodassa. Hän kehotti myös muita veljiä varautumaan pahimpaan ja ennusti kauheaa sekasortoa. Noin 3000 pakolaista ja pakkosiirtolaista kulki hänen kauttansa luostarissa. Parituhatta heistä oli juutalaisia. M.K. pidätettiin v. 1941.

Maximilian Kolbe joutui siis monen muun oman maan kansalaisensa kanssa Auschwitzin keskitysleirille. Olot leirillä oli kovat. Joka päivä samassa parakissa nukkui pois ihmisiä. Joka aamu herätessä mietti sitä, kenen vuoro nyt oli mennä pois taivaan kotiin. Olen lukenut, että he, joilla oli toivoa, selvisivät Auschwitzistä hengissä parhaiten. Mutta miten pitää yllä toivoa sellaisissa olosuhteissa? Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on tällainen toivo.

Leirissä ei voinut luottaa ihmiseen. Kun olosuhteet olivat, mitä olivat, niin kiistaa tuli pienistäkin asioista. Saati sitten ruoasta, jota annettiin vain vähän. Parakissa oli niitä, jotka olivat vahvempia kuin toiset. He käyttivät vahvuuttaan lyömäaseenaan ja riistivät leipäpaloja heikoimmiltansa. Parakeissa saattoi olla luteita ja hygieniaolot olivat huonot. Samoissa tiloissa nukuttiin ja käytiin tarpeilla. Aamulla, kun heräsi saattoi olla niin, että joku oli varastanut tavaroitasi. Leipäpalan vuoksi jotkut olivat valmiita vahingoittamaan toista. Henki ei ollut minkään arvoinen.

Pahinta oli natsien ja vangitsijoiden raakuus ja välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Välinpitämättömyys saa kohteessa aikaan arvottomuuden tunnetta. Sinua ei kohdella tuntevana yksilönä. Mielipiteilläsi ei ole merkitystä. Ne sivutetaan. Olet näkymätön ja vain massaa; yksi näkymätön muiden joukossa. Toisissa se aiheuttaa toivottomuutta ja mitättömyyden tunnetta. Toisissa taas vihaa. Ensin mainituissa ihmisen sielu käpertyy kasaan, pienenee pienenemistään. Toisessa tapauksessa katkeruuden juuri syöpyy syvälle sisimpään aiheuttaen tuhoa. Katkeruus ja viha syövät ihmistä sisältä käsin. Jos tilanne yhtäkkiä muuttuisi ja ihminen pääsisi pakenemaan tuhoamisleiriltä, niin se, jonka sielu on käpertynyt kasaan, on paremmassa asemassa. Siksi, että kun tämä ihminen saa rakkautta taas osakseen, niin hänen sielunsa vapautuu vankilastaan. Sielun ympärillä tuntuu olevan Jahven suojakerros. Sellainen ihminen, jota katkeruus ja viha syövyttää kuolee sisältä käsin – negatiiviset tunteet vaikuttavat sydämen tilaan ja sitä kautta vähitellen tappavat myös sielua. Elämä vääristyy, henkilö ei elä enää totuudessa.

On erityistä, että näillä kuolemanleireillä oli myös sellaisia ihmisiä, jotka kiersivät parakeissa lohduttamassa toisia. Sellaisia ihmisiä oli myös, jotka antoivat viimeisen leipäpalansa toisille. He saattoivat menehtyä itse nälkään, mutta ihmisyys ja inhimillisyys olivat heidän sydämissään tärkeällä sijalla. Olosuhteet ovat mitä ovat, mutta se miten me valitsemme suhtautua niihin, on tärkeämpää kuin olosuhteet. Tästä asiasta on kertonut kirjassaan Viktor Frankl: Ihmisyyden rajoilla. Yksi tällainen ihminen oli Maximilian Kolbe.

Leirillä oli parakissakin arvohierarkia. Jos hyvin kävi, niin siellä otti komennon joku, jonka sydän oli rakkaudellinen muita kohtaan. Leirillä oli aina kauhua, kuolemapelkoa, kuoleman odotusta, raskasta työtä, nälkää, tuskaa perheen erottamisen vuoksi, hätää toisten ihmisten ja sukulaisten puolesta.

Millaiseksi ihminen tulee tällaisessa ympäristössä, kun elämme syntiinlangenneessa maailmassa? Ihminen, jonka sydämen tila on hyvä ja vakaa, pystyy toimimaan inhimillisesti, jopa tukemaan, rohkaisemaan ja auttamaan muita. M.K. oli tällainen ihminen. Paholainen ei pystynyt vaikuttamaan hänen päätöksiinsä mitenkään. Herra Jeesus sen sijaan kyllä. M.K. ei joutunut ylisuoriutumaan, vaan hän teki sen, minkä pystyi. Hänen oma sydämensä vaati sitä. Se oli hänelle helppoa. Vaikeampaa olisi ollut olla auttamatta muita. Se sujui häneltä helposti, jopa leikiten.

Entä mikä oli toisenlaisten ihmisten kohtalo? Onko ihminen enää ihminen lainkaan? Missä on inhimillisyys? Murskasivatko natsit vahvimpienkin juutalaisten mielet? Ihminen on ihmiselle susi, koska paholainen on takapiruna asiassa kuin asiassa. Natsit osoittavat sen, että ihminen vaipuu eläimen tasolle, kun paholainen saa heissä otteen. Samat natsit rakastavat lähimmäistään niin kuin itseään, kun ovat taivaassa, koska heidän sielunsa on auki. Niin suuri on paholaisen ote ihmisestä. Näin ei saa olla. Sinun, joka olet paholaisen talutushihnassa, pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni, koska sinä vaivut niin syvään mustaan, pimeään kuiluun, että et pääse sieltä omin avuin pois. Se on musta kuilu, kuin inferno. Tarvitset Herran Jeesuksen väliintulon. Sinun pitää huutaa: ”Auta Jeesus!”

Kärsimyksen lyhyt oppimäärä: mikä on sen tarkoitus? Vanha sanonta kuuluu: ”Kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat!” Kärsimys pyhittää ihmistä. Se on kirkkauden edellytys. Se on valoa ihmisessä. Opimme jostakin syystä vain kärsimyksistä ja kärsimyksissä.

Jeesus sanoo: Joh. 17:1 Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut

Hän tarkoitti kärsimystään ristillä kantaessaan muiden ihmisten synnit. Kärsimys kirkasti Kristusta. Jeesus nousi kuolleista Jahven avulla, Jahve kirkasti Herran Jeesuksen kunnian ja vallan. Herra Jeesus taas toi ilmi toiminnallaan - eli kirkasti - Jahven suurenmoista pelastussuunnitelmaa.

Maximilian Kolbe valottaa hienosti kärsimyksen dilemmaa: kärsimys on ainoa todellinen rakkauden koulu. ”Saavutamme paljon enemmän, jos meidät syöstään ulkoiseen ja sisäiseen pimeyteen, joka on täynnä surua. Heikkoina, uupuneina, vailla lohdutusta, vainottuna joka askeleella, alistettuna ainaisiin epäonnistumisiin, kaikkien hylkäämänä, pilkkaamana, halveksimana – niin kuin Jeesus koki ristillä – jos vain haluamme vetää muita Jumalan luo.” 1)

..jatkuu seuraavalle sivulle

Auschwitz - kuoleman leiri