RUNOJA 07-2020
Auta Herra
Auta Herra
etten koskaan
Panssaroisi itseäni
Kovuudella
Etten pahaa sanaa
toiselle sanoisi
Etten sokaistuisi
välinpitämättömyydestä
Etten selkääni
koskaan kääntäisi
apua tarvitsevalle
Yksi ruumis
Minulla on ruumis
En soimaa,
en arvostele
Rakastan vain
Kiitän sitä
Pesen hiljaa
Käsin pehmein,
katsein hyväksyvin.
Sielu
Löysin sieluni
Herrassa
Haudattuna,
Hyljättynä
Nurkkaan sysättynä
Aarre sisimmässä.
Haudattu, mutta
Nyt vihdoin löydetty.
Sielu kiittää
Ponkaisee ylös
Alhosta,
vankilastaan
Vihdoinkin!
pimeydestä valoon.
”Minä toimin nyt,
sinä olet hiljaa!”
huutaa se.
Vuosikymmeniä
nurkkaan alistettuna,
väheksyttynä
Jo riitti!
Nyt elän minä,
et sinä.
Ettäs tiedät!”
”Nyt riitti,
mua ei enää koskaan
kukaan nurkkaan sysää,
paina alas, torppaa,
kiusaa, väheksy.
Ettäs tiedät!”
”Olen se surutoin,
Enkeli Huoleton
Iloinen ja nauravainen.
Kallis aarre ja
Jumalan luoma
Ydinminä”.
Sieluni kallis:
Kuin pulppuava
Virta aavikolla,
Elämän Eliksiiri,
Ainutlaatuinen Helmi,
Iloöljyn Kulta,
Rakkauden Kaivo,
Toivon Lähde!