RUNOJA  07-2020

Auta Herra

          Auta Herra
          etten koskaan
          Panssaroisi itseäni
          Kovuudella

Etten pahaa sanaa
toiselle sanoisi 
Etten sokaistuisi
välinpitämättömyydestä

Etten selkääni
koskaan kääntäisi
apua tarvitsevalle



Yksi ruumis

Minulla on ruumis
En soimaa,
en arvostele
Rakastan vain

Kiitän sitä
Pesen hiljaa
Käsin pehmein,
katsein hyväksyvin.


Sielu

Löysin sieluni
Herrassa
Haudattuna,
Hyljättynä
Nurkkaan sysättynä
Aarre sisimmässä.

Haudattu, mutta
Nyt vihdoin löydetty.
Sielu kiittää
Ponkaisee ylös
Alhosta,
vankilastaan

Vihdoinkin!
pimeydestä valoon.
”Minä toimin nyt,
sinä olet hiljaa!”
huutaa se.

Vuosikymmeniä
nurkkaan alistettuna,
väheksyttynä
Jo riitti!
Nyt elän minä,
et sinä.
Ettäs tiedät!”

”Nyt riitti,
mua ei enää koskaan
kukaan nurkkaan sysää,
paina alas, torppaa,
kiusaa, väheksy.
Ettäs tiedät!”

”Olen se surutoin,
Enkeli Huoleton
Iloinen ja nauravainen.
Kallis aarre ja
Jumalan luoma
Ydinminä”.

Sieluni kallis:
Kuin pulppuava
Virta aavikolla,
Elämän Eliksiiri,
Ainutlaatuinen Helmi,
Iloöljyn Kulta,
Rakkauden Kaivo,
Toivon Lähde!