Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli

Haavoittunut enkeli, Köynnöksenkantajat -fresko ja Kuoleman puutarha, osa 1.


Kävin kesälomallani Tampereen tuomiokirkossa. Sen maalaukset ja taulut ovat hienoimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Ne ovat puhuttelevia. Rakkain ja puhuttelevin taulu siellä on Haavoittunut enkeli. Enkeliä on haavoitettu niin syvästi, että sen silmät ovat sokeutuneet ja ne on peitetty liinalla. Taulussa on kuvattu myös ina verta. Enkeli on pää painuksissa ja kaksin kerroin kivusta. Sen voi kuulla itkevän. Enkeli istuu kahden kantopuun päällä. Kantopuiden päissä kävelee kaksi mustaa hahmoa kuin hautajaisiin menossa.

Taulun enkeli on Hugo Simberg (1873-1917). Taulun maalaaja itse. Enkeli on kuvattu naiseksi. Tämä siksi, että suomalaiselle enkelihahmo on nainen, aina nainen. Enkeli kuvaa ristiinnaulittua ihmistä, jota hänen haavoittajansa kantavat. Ristiinnaulitseminen oli hänelle niin rankka kokemus, että hän maalasi taulun Haavoittunut enkeli. Hän lahjoitti sen kirkolle. Taulusta tuli kuuluisa. Hän on sydänverellään sen maalannut. Hän on maalannut siihen kipunsa. Hän oli aivan rikki, kun hän maalasi sen. Kun hän maalasi itseään kantopuiden keskelle, niin hän huomaa aloittaneensa yhtäkkiä maalaamaan siipiä itselleen. Hän totesi olevansa enkeli, joka joskus lentää pois taivaaseen. Ja sokeat silmät? Hän ei halunnut nähdä tätä maailmaa niin julmana kuin se hänelle näyttäytyi.


Köynnöksenkantajat -fresko

Simbergin vastustus oli kova siihen maailman aikaan. ”Mikä tällainen maalari oikein on, joka alastomia hahmoja maalaa pyhään kirkkoomme!” huusi moni, etenkin kristityksi itseään tituleeraava. Tuomiokirkon ovet piti lukita, jotta maalari pystyi tekemään Köynnöksenkantajat -freskon. Hän joutui joustamaan paineen alla ja maalaamaan opetuslapset nuoriksi pojiksi. Alun perin heidät piti maalata täysi-ikäisinä. Mitä Hugo Simberg tarkoitti, kun hän kuvasi alastomuutta? Hän tarkoitti sitä, että me synnymme maailmaan alastomina ja alastomina me täältä lähdemme taivaan kotiin. Meillä ei ole mitään antaa Herralle Jumalalle.

Hugo Simbergille oli kova isku, että hän ei pystynyt täyttämään Jumalan antaman näyn mukaista luovuuttansa. Jokainen taiteilija tietää, että taide tulee ihmisen sisimmästä. Se on syvältä sisimmästä juoksevaa luovuuden lähdettä. Yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa.

Toisten ihmisten asiaan puuttuminen oli väkivaltaa Simbergin sielulle. Miksi Hugo Simbergistä tuntui tältä? Hänellä oli kristittyjä tuttavia, jotka hän tunsi. Nämä käänsivät kantapäänsä häntä vastaan. He eivät ymmärtäneet Simbergin taidetta. He olivat lakihenkisiä kristittyjä. He piinasivat ja arvostelivat Simbergiä hänen taiteestaan. He saivat Simbergin muuttamaan opetuslapset nuoriksi pojiksi. Kun jo yhtä poikaa, apostoli Pietaria,  alettiin maalata katon rajaan, niin nämä ystävät tulivat katsomaan hänen maalauksiaan. Siitä alkoi arvosteluryöppy. ”Onko se Simberg kiinnostunut nuorista pojista?” Tämä siksi, koska hän halusi kuvittaa maalauksensa alastomilla vartaloilla. Näille kahdelle kristitylle ei tullut totuus mieleenkään, koska he halusivat seurata paholaisen ääntä. Nämä kristityt kiihdyttivät toisiaan raivon tilaan, joka purkautui viattomaan Hugo Simbergiin. Taiteessa on kautta aikain näytetty alastomia vartaloita. Heille ei tullut mieleenkään, että Hugo Simberg oli nerokas maalauksissaan. Hän oli saanut tehtävänsä itseltään Jumalalta. Kristityt ystävät sen sijaan paholaiselta.

Herra ei koskaan kiusaa, eikä syytä ketään. Se on aina paholainen. Meidän tulisi se käsittää. Niin Raamattukin sanoo: paholainen on syyttäjä ja Herra Jeesus on puolustaja. Pahinta on, kun toiset kristityt tekevät aina väärin. Silloin paholainen avaa näille ihmisille näköyhteyden sekä tien puuttua toisen kristityn ajatus- ja tunnemaailmaan. Näiden lisäksi paholaisen toimintaympäristöä on ihmisen ruumiin toiminnot, himot ja unen tarve.

Asia koski niin pahasti Hugo Simbergiin, että hän joutui sairaslomalle kolme vuotta kestäneen maalausurakkansa päätteeksi. Mitä Köynnöksenkantajat -fresko kuvaa? Orjantappuraköynnös kuvaa itse elämää. Sitä polkua, mitä kuljemme. Se on tie kohti määränpäätämme taivasta. Freskossa on kuvattu kahdentoista Jeesuksen lähimmän opetuslapsen hahmot ja luonne. Ensimmäisenä marssii eteenpäin Pietari, alkuseurakunnan perustaja. Pietari on kuvattu pojaksi, joka pystypäin ja vakaasti seuraa Herraa Jeesusta.

Jotkut pojista hädin tuskin jaksavat nostaa tai kantaa orjantappuraköynnöstä. He eivät jaksa elää omaa elämäänsä, vaan elävät varjoelämää. He tarvitsisivat muiden ihmisten tukea, kunnes oma elinvoima jaksaa kantaa heitä eteenpäin. Jos he ovat kristittyjä, niin he eivät jaksakaan elää kristittyä elämää tai eivät halua. He hädin tuskin pysyvät uskossa. Sitä kuvastaa poika, jonka köynnös melkein laahaa maata.

Ihmisen elämä ei ole helppoa: se on täynnä piikkejä. Piikit kuvaavat tien vaikeutta. Tie on kapea, mutkikas ja vaikea. Tie on vaikeakulkuisempi, jos et ole kristitty. Jos taas olet kristitty, mutta seuraatkin paholaista, niin sinua uhkaa sokeutuminen tiellä ja kävelet harhaan metsikköön, josta on työläs päästä pois. Käytännössä se tapahtuu vain Herran avulla. Ihmiseksi ja kunnon lähimmäiseksi tuleminen on kipujen tie. Sinä kasvat ihmisenä Herran kuvan kaltaisuuteen vain kipujen ja ahdistusten kautta. Se johtuu siitä, että me ihmiset valitsimme syntiinlankeemuksen ja seuraukset ovat tässä. Aina on niin, että mitä kylvät, sitä niität. Toinen asiaan kuuluva sanonta kuuluu:”Tee mitä haluat, mutta maksa siitä.” Sinun pitää sisäistää, mitä on Jumalan suuri kunnioitus ja rakkaus Häneen eli Jumalan ensimmäinen käsky. Siitä lähtee kaikki. Herran kuljettama tiesi on vaikea ja haastava piikkeineen ja ohdakkeineen kaikkineen, mutta sinä selviät siitä. Hän pitää sinusta huolen.

Suurimmat ja terävimmät piikit ovat toisia ihmisiä, jotka ovat valinneet paholaisen tiet. He auttavat paholaista tekemään ihmiselle pahaa. Herra lääkitsee haavojasi, kun toiset ihmiset satuttavat sinua. Ihmisen valinnat määrittävät sen millaiseksi tie muodostuu. Herra ei anna ihmiselle enemmän kuin hän jaksaa kantaa. Sinä teet sen itsellesi. Joskus valitsemasi tie on niin rankka, että Herra antaa synninpäästön, jolloin paholaisen vaikutus sinuun lakkaa täysin.

Kipujen tie - sitähän Herrakin kulki. Ristillä Herra Jeesus kantoi päässään orjantappurakruunua. Hän oli itseoikeutetusti suuri kipujen mies (Jes. 53:3) Näen ikään kuin Herran Jeesuksen nostavan orjantappuraköynnöksen korkealle päänsä päälle suorin käsin jalat tukevasti maan päällä. Hän selviytyi voittajana perille. Meidän seuraajien tulee kulkea samaa tietä alusta loppuun.

Tiellä on aina myös ihania ruusuja. Ne kannustavat jatkamaan tällä tiellä eteenpäin. Niitä tulee jokaisen kohdalle. Kunhan kulkee eteenpäin Jumalaa rakastaen ja pitää silmänsä avoimena, eikä anna maailman saastuttaa, eikä sokeuttaa itseään. Simberg on kuvannut ruusut ripotellen köynnökseen. Samoin on elämässä. Ilon ja riemun hetket tulevat ripotellen. Ne pitää nähdä, kun ne osuvat kohdalle. Ruusut kuvaavat myös ilonaiheita, mitkä me ihmiset tuotamme Jumalalle. Ruusut kuvaavat myös siunauksia, mitä Isä meille antaa. Eräs hahmoista on apostoli Johannes, joka poimii ruusun maasta. Toinen käsi on köynnöksessä kiinni. Hän pitää Isästä kiinni. Toisella kädellä hän huolehtii seurakunnasta, joka on langennut ja nostaa sen takaisin kiinnittäen sen takaisin köynnökseen. Johannes opasti ja ohjasi seurakuntia ja yksittäisiä ihmisiä niin kauan kuin hän eli. Hän eli noin 100 -vuotiaaksi.

Köynnöksen pojista joku toinen jaksaa nostaa köynnöstä, mutta katse siintää johonkin toiseen poikaan. Mallia elämään otetaankin toisesta kristitystä, eikä Herrasta Jeesuksesta, josta malli pitäisi ottaa.

Joku pojista näyttää katsovan menneisyyteen. Hän katsoo kaivaten taakseen. Mitä Herra sanoo tästä? Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan. (Luuk. 9:62). Mitä tämä jae tarkoittaa? Voit mieltää asian niin, että jos kätesi on aurassa ja katsot silti taaksesi, niin auran jälki ei voi olla hyvä. Sinun pitää katsoa eteenpäin eli Herraan Jeesukseen ja askel askeleelta kuljettava läpi elämäsi. Läpi tämän kipujen ja surujen tien, jossa on myös kuitenkin ne ilon hetketkin. Meidän tulisi aina säilyttää toivomme, toivomme paremmasta. Se pitää meidät pystyssä vaikeissakin olosuhteissa.

Eräs opetuslapsista kantaa köynnöstä pystypäin, selkä suorana, jalat tukevasti harallaan. Hänen köynnöksensä on rennosti olkapään päällä painaen ja piikittäenkin sitä. Toinen käsi roikkuu rennosti alhaalla. Hän ei näytä mitenkään väsyneeltä, eikä uupuneelta. Hän näyttää katsovan luottavasti ylös taivaaseen ja Herraan.

Yksi opetuslapsista kantaa köynnöstä kaksin kerroin. Köysi painaa häntä selän päällä. Se painaa häntä alas, mutta katse siintää eteenpäin ja köynnös on tukevasti hänen käsissään. Hän ei irrota otettaan siitä. Hänellä on jalat levällään köynnöksen painosta, mutta ne ovat tukevasti maassa. Aika ajoin meille voi tulla hyvin raskas taakka kannettavaksemme. Tuskin jaksamme kantaa taakkaamme tai suruamme. Silloin meidän on pidettävä katseemme Herrassa Jeesuksessa.

..jatkuu seuraaville sivuille..

Hugo Simberg: Köynnöksenkantajat