Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Kristitty saastuu tekemästään synnistä 1(2)

29.6.2020

Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta Luuk. 10:25-37. Nämä Raamatun kohdat ovat monimerkitykselliset. Raamatun opettaja Jukka Norvanto sanoo, että Raamattua olisi luettava siten, että mietit, mitä outoa näissä jakeissa on. Huomioni herättää se, miksi pappi ja leeviläinen menevät pahoinpidellyn ja mahdollisesti kuolleen lähimmäisensä ohi. Miksi he eivät auta? Eikö se ole juuri pappien sydämen asia? Auttaminen. Tiedämme kuitenkin, että he toimivat Vanhan testamentin säädösten mukaisesti: jos ihminen oli kuollut, niin pappi ei saanut koskea häneen. Mennään seuraavaksi näihin Vanhan testamentin jakeisiin:

Hes. 44:25-27 Pappi ei saa mennä vainajan luo, ettei hän saastuisi. Ainoastaan silloin, kun vainaja on hänen isänsä tai äitinsä, poikansa tai tyttärensä tai veljensä tai naimaton sisarensa, pappi saa saastuttaa itsensä. [3. Moos. 21:1-3] Suoritettuaan puhdistusmenot hänen on vielä odotettava seitsemän päivää, [4. Moos. 19:11,12] ja sinä päivänä, jona hän palaa temppeliin ja tulee sisempään esipihaan toimittaakseen palvelusta pyhäkössä, hänen tulee uhrata omasta puolestaan syntiuhri. Näin sanoo Herra Jumala.

Vainajan luo ei saanut mennä, koska vainaja oli siirtynyt manalan majoille, tuonelaan. Tuonela on taivaan vastakohta. Siksi näissä Vanhan testamentin kohdissa puhutaan sen tärkeydestä, että vainajaan ei saanut koskea. Jeesus, opettaessaan laupiaasta samarialaisesta, itse asiassa todistaa olevansa Jumala. Tämä siksi, että hän sanoo, että lähimmäistä, joka näyttää olevan henkihieverissä ja todennäköisesti jopa kuollut pitää ehdottomasti mennä auttamaan. Myös papin ja pappissukuun kuuluvan leeviläisen pitää mennä auttamaan lähimmäistään, vaikka hän olisi kuollutkin. Tämä siksi, koska Jeesus oli saava kuoleman ja tuonelan avaimet. Se oli, jo Jeesuksen tätä kertoessa, iankaikkinen tosiasia. Siksi pappissäädöksiä sai muuttaa jo tässä vaiheessa.

Mitä tarkoittaa Hes. 44:25-27 nykyaikana? Pappi ei siis saanut mennä vainajan luo eli se tarkoittaa, että ihminen ei saisi tehdä syntiä, ettei hän saastuisi omilla huonoilla valinnoillaan. Syntihän on se, mikä johtaa kuolemaan. Kuolema on sama kuin synti.

Jos synti koukuttaa, niin sitä ei siis paranisi tehdä lainkaan. Matt. 5:29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Jeesus käytti voimakasta symbolista kieltä, niin tässäkin. Tällä tarkoitettiin lähinnä sitä, että älä nyt hyvä ihminen mene sellaisiin tilanteisiin, jotka saattavat saada sinut kompastumaan, vaan valitse toisin. Ihminen tekee valintoja. Myös sellaisia, ettei tee aina omien halujensa ja toiveidensa mukaisesti. Vai mitä? Joskus kun teetkin tällaisen melkein mahdottoman ratkaisun, niin käy myös niin, että onnittelet itseäsi myöhemmin hyvästä valinnastasi. Pitäisi yrittää edes olla kaukaa viisas. Meille on järki annettu, että sitä käytetään. Tosin pakko lisätä tähän, että ihmiselle on annettu myös tunteet eli järjen ja tunteiden pitäisi olla jossakin balanssissa keskenään. Pelkkä järkikään ei riitä. Ihmisestä tulee tunneköyhä, jos hän ei noteeraa tunteitaan.

Miten syntinen suorittaa jakeen 26 mainitsemat puhdistusmenot? Hän turvautuu Herran Jeesuksen työhön ristillä. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut kaikesta synnistämme. Kun syntinen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja katuu, niin hän väistämättä haluaa tehdä parannusta. Hän pyytää rukouksessa anteeksi rikkomuksiaan ja hän voi palata pyhäkön esipihalle Jumalan kasvojen eteen tahrattomana ja puhtaana.

Syntiuhrihan (Hes. 44:27) oli vanhan liiton aikana sonni, lammas tai vuohi. Näiden uhrieläinten veri palautti uhraajan rikkoutuneen yhteyden Herraan. Yhteys oli katkennut synnin tekemisellä. Katkenneen yhteyden palautus mahdollistuu, koska uudessa liitossa Jeesus meni taivaaseen, kaikkein pyhimpään, vieden syntiuhrina oman verensä Jumalan kasvojen eteen ja se korvasi sinun kaikki syntisi. Tämä kaikki uskoessasi Häneen. Sanon vielä uudelleen, ettei se jää epäselväksi: aina kun teet syntiä, niin sinun on aina tuotava asia Jumalalle rukouksessa ja pyydettävä anteeksi Jumalalta ja sitä kohtaan, jota vastaan olet rikkonut. Se sanotaan selvästi näissä jakeissa: tarvitaan syntiuhri.

4. Moos. 19:11,12 Jos joku koskettaa vainajaa, hän on epäpuhdas seitsemän päivää. Hänen on puhdistauduttava kolmantena ja seitsemäntenä päivänä puhdistusvedellä, ja niin hän tulee puhtaaksi. Mutta jos hän ei puhdistaudu kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, hän jää epäpuhtaaksi.

Vanhassa liitossa piti odottaa seitsemän päivää, jotta puhdistui synnistä ja siihen piti käyttää erityistä puhdistusvettä. Tämän jälkeen henkilö oli täysin tahraton ja puhdas. Herran Jeesuksen ristintyön jälkeen ja turvautuessamme Häneen, puhdistumme heti täydellisesti synnistä Jumalan kasvojen edessä. Mutta jos emme kadu rikkomuksiamme, niin emme myöskään turvaudu Herraan. Tällöin ”jäämme epäpuhtaaksi” eli syntimme pysyy ja on Jumalan kasvojen edessä. Yhteys Jumalaan vaikeutuu tekemiemme rikkomustemme vuoksi. Se voi siis myös katketa. Jumala kuitenkin haluaa aktiivisesti ja rakkaudella olla yhteydessä sinuun. Hän ei voi hyväksyä rikkomuksiamme, koska Hän on Pyhä ja oikeudenmukainen Isä. Sinua Hän rakastaa iankaikkisella rakkaudella, mutta syntiä Hän vihaa.

Otan tähän liittyen vielä yhden jakeen: 4. Moos. 19:13 Jos joku koskettaa vainajaa eikä puhdistaudu, hän saattaa epäpuhtaaksi Herran asumuksen ja hänet on poistettava Israelista. Koska häntä ei ole vihmottu puhdistusvedellä, hän jää epäpuhtaaksi.

Tämän jakeen lisäksi 4. Moos. 19:20 puhuu samasta asiasta, koska on niin tärkeää pyytää anteeksi tekemiään syntejä, että Herra on halunnut sen tuoda ilmi samassa luvussa kaksi kertaa.

3. Moos. 21:11-12 Hän ei saa saattaa itseään epäpuhtaaksi menemällä kuolleen lähelle, ei edes surressaan isäänsä tai äitiään. Hän ei saa suruaikanaan poistua pyhäköstä, ettei hän häpäisisi Jumalansa pyhäkköä, sillä hänet on voideltu ja vihitty Herran pyhällä öljyllä. Minä olen Herra.
3. Moos. 21: 6 Heidän [pappien] tulee olla Jumalalleen pyhitettyjä, eivätkä he saa loukata Jumalansa kunniaa. He uhraavat Herralle kuuluvia tuliuhreja, Jumalalle tuotavaa ruokaa. Sen tähden heidän on oltava pyhät ja puhtaat.

Papin oli oltava ehdottoman puhdas, koska Jumalan edessä sai olla vain pyhä ihminen. Siitä johtui kaikki puhdistautumisrituaalit. Tämä oli ennen Herramme Jeesuksen ristintyön ansiota. Edellä olevat jakeet ovat vakavasti otettava tänäkin päivänä: Jumalan nimeä ja kunniaa ei saa loukata, eikä häpäistä omilla synneillä. Kristitty on myös pappi, hänet on voideltu Pyhällä Hengellä. Se velvoittaa häntä suhtautumaan kaikella vakavuudella tekemiinsä rikkomuksiin. Kristitty ei saa elää valheessa -kaikki salattuhan tulee ilmi. Ja vaikka asia ei tulisikaan ilmi, niin rikkomus on rikkomus ja sitä ei voi koskaan painaa villasella. Jumala ei paina syntejä villasella, Hänellä on Elämän Kirja, johon on kaikki kirjoitettu. Me emme pysty aina olemaan suloisena tuoksu-uhrina Herrallemme, vaan voimme antaa kristitystä huonon roolimallin ympäröivälle maallistuneelle maailmalle. Näin ei saisi olla.



..Jatkuu seuraavalle sivulle