Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Koinonia

24.6.2020

Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.(Ap.t. 4:32)

Näin tapahtui alkuseurakunnassa n. 30 jKr -> Voisiko näin tapahtua tänä päivänä?

Koinonia on kiinnostava termi. Se on yhteistä jakamista. Se on arkielämän jakamista toisten kanssa. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Välitetään toisen hyvinvoinnista. Toisen paras on oma paras. Jaetaan toistemme surut ja ilot. Osallistutaan toistemme elämään kuin se olisi omamme. Annetaan neuvoja ja vastaanotetaan neuvoja hyvällä mielellä. Elä ja anna toistenkin elää omissa haaveissaan, pyrkimyksissään ja toimissaan. Yksinkertaisesti sanoen saa elää yltäkylläistä elämää yhdessä sillä tavalla kuin Jumala sen alun perin suunnitteli. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen kaipaa toisia ihmisiä rinnalleen.

Toinen puoli asiaan on se, että koinoniaan osallistuvat myyvät kaiken omaisuutensa ja siitä tulee yhteistä omaisuutta. Demokraattisesti jaetaan sille, joka jotakin tarvitsee. Osallistuvissa on niitä, jotka eivät tuo rahallista panosta, mutta ei tarvitsekaan. He osallistuvat muulla tavoin. Jokainen osallistuu jollakin tavoin yhteiseen elämiseen.

Koinoniassa opetellaan ykseyttä. He, jotka uskovat Herraan Jeesukseen ovat jo nyt ykseydessä, mutta sitä pitää opetella. Miten me toteutamme tätä käytännössä? Ihan arkipäivän asioissa olisi hyvä asettua toisen asemaan ja miettiä, miten tämä henkilö haluaisi tulla kohdatuksi ja autetuksi. Toisen ihmisen ongelma, on minun ongelmani. Luottamus on avainasemassa. Toisten asioissa on vaitiolovelvollisuus.

Koinonia, mitä se muuta on, kuin yhdessäoloa ilman paineita siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Raamatussahan sanotaan, että älä mistään murehdi ja huolehdi.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon (Fil. 4:6). Yhdessä rukoilemme, anomme ja kiitämme Jumalaa. Jumala pitää meidät itsessään ykseydessä. Me toimimme yhdessä. Emme halua toimia yksin, kukaan ei halua eristäytyä. Me haluamme olla yhdessä. Yksilökeskeisyys on out, yhteisöllisyys on in.

Me opimme olemaan ja elämään niin, että me hahmotamme, että kaikki on meille yhteistä: näkymätön maailma, näkyvä maailma, ilma jota hengitämme, ruokatalous, ihmissuhteet, luonto, kaikki.

Meillä on myös yhteisvastuu, koska Jumala antoi meille maan hallittavaksi ja varjeltavaksi.

Me toimimme yhdessä koko kristikunnan voimassa. Voimassa, mitä ykseys parhaimmillaan tuo mukanaan. Mitä yhteistä on ykseydellä ja koinonialla? Se kuulostaa samalta asialta. Se, mikä on minun, on sinun ja päinvastoin. Koinonia, jota jo alkuseurakunta harjoitti, on opettelemista siihen elämään, mikä taivaassa toteutuu täydellisenä.

Nyt tiedämme, että meitä ennen on ollut ihmisiä, jotka jo sitä harjoittivat. Nyt on meidän vuoromme opetella sitä myös. Minulle on tärkeää, että oppisimme näinä lopun aikojen lopun aikoina jakamaan omastamme niille, jotka tarvitsevat. Kuulostaako utopistiselta? Niin, mutta siitä on Raamatussa mainintoja eli se on meillekin esimerkkinä siitä, että se toimii. Ja se on Jumalan mieleistä yhteistä jakamista: kenelläkään ei ole liian paljon, eikä kenelläkään liian vähän. Jumala siunaa tällaisen toiminnan.

Itse asiassa Jeesus antoi meille esimerkin koinoniasta. Siksi opetuslapset pystyivät ottamaan sen käyttöön Jeesuksen kuoltuakin. Se lukee Raamatussa rivien välissä. Juudas oli yhteisen rahakukkaron hoitaja. Jeesus ja opetuslapset kiersivät Israelin maata pitkin kaikki yhdessä ja huolehtivat toisistaan ja yhteisistä ravinnon tarpeista. Myös sanan kuulijoiden ravinnon tarpeista huolehdittiin. Jos joku sairasti, hänet parannettiin.
Ja Paavali sanoi Kor. 2:5 Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille -- ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi.

Aikanaan seurasin televisiosta sarjaa ”Sinkkuelämää”. Pidin siitä paljon. Mikä oli syy, että katsoin niitä jaksoja useampaankin kertaan? No, olihan siinä kauniit ulkoiset puitteet ja Carrie Bradshaw:n mitä erikoisemmat vaatteet. Hienointa ja mieleenpainuvinta siinä sarjassa oli kuitenkin naisten välinen, tiivis yhteys. He rakastivat toisiaan, kuuntelivat ja huolehtivat tosistaan. He yrittivät auttaa toisiaan ongelmien kohdatessa. Ajattelin aina, että kunpa minäkin olisin osa jotakin tuon tyyppistä ryhmää. 

Kun ajattelen koinoniaa, niin innostun siitä. Haluaisin kokeilla sitä käytännössä itsekin. Järkisyyt ei ohjaa siihen suuntaan, ei todellakaan. Mutta mitä Raamattu sanoo asiasta? Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. (-38) Uskon siihen, että koinonia lisää rakkautta moninkertaiseksi. Ja siellä missä on rakkaus, on aina Jumala. Ja siellä missä on kaksi tai useampi koolla, on aina Herra Jeesus keskellämme.

Mieti, miltä ulospäin maailmaan näyttää kristittyjen keskinäinen rakkaus. Tässä kylmässä maailmassa se erottuu edukseen kuin valo pimeässä huoneessa. Uskon myös siihen, että me, joilla on keskinäinen rakkaus, yhdistämme voimamme ja lähdemme maailmaan yhteistuumin pelastamaan sitä yhdessä Herramme kanssa. Ja jos me tarvitsemme jotakin, me tiedämme kenen puoleen kääntyä: Joh. 14:13-14 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

Meidän tulee pestä toistemme jalat Joh. 13:14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Tämä velvoittaa meitä kaikkia. Meidän tulee palvella, palvella ja palvella. On helpompi palvella, kun toimimme yhdessä. Siitä tulee hauskaa ja siinä on voimaa, Jumalan antamaa voimaa. Joh. 13:34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Rakkaus ylläpitää maailmaa, viha ja välinpitämättömyys hajottaa sitä. Siksi meidän pitää yhdistyä ja koinonia on se yhdistävä tekijä. Johanneksen evankeliumin nämä kaikki y.o. jakeet viittaavat koinoniaan. Jeesus puhui varmasti koinoniasta opetuslapsilleen. Johannes muistutti opetuslasten mieliin sen, mitä Jeesus oli sanonut ja he yhdessä toteuttivat sen. Mitä tapahtui? Opetuslapsia ja niitä, jotka liittyivät heihin, arvostettiin paljon ja heidän yhteyteensä tuli lisää paljon ihmisiä. Rakkaus muutti maailmaa silloin alkuseurakunnan aikana ja se muuttaa sitä nyt.

Syvä yhteys, koinonia on koettavissa ehtoollisessa. Viimeinen ehtoollinen oli tilanne, jossa Jeesus murtaa leipää kaikille läsnä oleville opetuslapsilleen. Leipä, elämän leipä, on hänen oma ruumiinsa. Se on annettu meille. Hän antoi henkensä ja ruumiinsa puolestamme ristinkuolemassa. Yhteisessä ateriassa kasvaa ykseyden kokeminen ja toisiinsa sitoutuminen. Aterialla Herra antaa oman itsensäkin meille. Herra voisi sanoa: ”Minä olen tässä leivässä. Syö se. Silloin minä olen sinussa. Sinä saat kaikki syntisi anteeksi. Usko se.” Sitä tarkoittaa Jeesuksen itsensä jakama leipä. Vastavuoroisuutta ei ole. Opetuslapsilla ei ole hänelle mitään antaa. Ei yhtään mitään. Eikä Herra sitä edes vaadi. Hän tietää, että he ovat kaikki tomua, ei muuta. Mutta voi kuinka rakkaita ihmislapset hänelle ovat.

Jeesus kaataa myös viinin kaikille; se on hänen verensä, joka kaikkien puolesta on vuodatettu. Mitä veressä on? Siinä on ihmisen sielu. Hän antaa kaikki, sielunsakin.

Siitä kertoo Jes. 53:10-12 -38 käännöksen mukaan: Mutta Herra [Jumala] näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa [Herra Jeesuksen] vikauhriksi, saa hän [Herra Jeesus] nähdä jälkeläisiä [=”he shall see his seed” viittaa hänen omiin jälkeläisiinsä, lapsiinsa] ja elää kauan [ikuisesti], ja Herran [Jumalan] tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän [Herra Jeesus] saa nähdä sen ja tulee ravituksi [saa palkkansa/palkkionsa]. Tuntemuksensa kautta hän [Herra Jeesus], minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä [Jumala] jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien [=tiettyjen uskovien] kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
[hakasulut minun]

Nämä jakeet ovat erityiset kauniit, koska Jumala palkitsee myös Herran Jeesuksen. Me luemme Raamatusta kuinka Jumala rakastaa meitä äärettömällä rakkaudella. Niin Hän rakastaa myös Poikaansa ja Hän on saava palkkionsa, ruhtinaallisen palkkionsa. Näissä jakeissa voi nähdä sen, mistä Herra Jeesus joutui luopumaan. Hän joutui luopumaan itsestään: omasta hengestään, ruumiistaan ja sielustaankin. Enempää ei voi kukaan ihminen antaa toisen ihmisen, Sinun, puolestasi. Kaikki ylistys kuuluu Hänelle, meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, Messiaalle. Tämän vuoksi Hänen nimensä on ylempi kaikkia muita nimiä. Tämän vuoksi Hän istuu Isän, Jumalan oikealla puolella. Tämän vuoksi Hänelle on annettu tuomiovalta ja kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Vain Isä, Jumala on ylempi kuin Hän. Aamen.