Runoja, kevät 2020



Elämä on absurdia

Sinä luulet eläväsi,
vaikka olet kuollut!

Menetät elämäsi,
mutta saat sen,
kun annat elämäsi Kristukselle

Et ole enää kuollut,
vaan virkoat eloon,
Olet ollut kadoksissa
elämän labyrintissä
Kadoksissa itseltäsi
ja nyt löytynyt

Sinä ja taivaallinen Isäsi
riemuitsette ja iloitsette:
vihdoinkin pääsette yhteyteen ykseydessä


Elämä on luopumista

Elämä on luopumista
Että saat tilalle parempaa

Elämä on särkymistä
jotta eheydyt

Lasin on tyhjennyttävä,
jotta se voi täyttyä

Vanhan on väistyttävä,
jotta pyhyys Jeesuksessa
voi kasvaa 


Näkymätön ja näkyvä

Näkyvä maailma,
vääristynyt kuva,
kuin Linnanmäen peilisali

Mikä näistä kuvajaisista
oikein olen minä ja Sinä?

Kuvajainen, ulkoisilla aisteilla havaittu.
Epäselvä, epätarkka
Puolitotuus,
emävalhe?

Näkymätön maailma,
vain sisäisillä silmillä koettu
Aavistus totuudesta.
Armoa, armoa kaikki

Sisäiset silmät
syvällä sisimmässä
näkevät kauas ja
perimmäisen totuuden.


Vastakohtaisuuksia

Sinun pitää rikkoutua palasiksi,
jotta Sinusta tulee kokonainen,
oma itsesi

Olet heikko ja pelokas,
mutta voi niin vahva
Kristuksessa Jeesuksessa!


Suojaverkko

Turva ei ole minä ja olosuhteet
Eikä ystävä,
kallehinkaan

Turva on heittäytyä trapetsilla
joka aika
Herran käsien varaan.

Hyppy tyhjään,
ilman suojaverkkoa,
siltä tuntuu?

Suojaverkko on Herran syli!


Vuorilinna
(mm. Ps. 91, Luuk. 15 pohjalta)

Herra on Sinun turvasi ja linnasi,
Hän on Sinun Jumalasi
Huuda Häntä avuksesi,
Huuda: ”Jeesus auta!
Herra armahda!”

Herra ei nuku, eikä torku
Hän katsoo taivaastaan,
eikä Hänen kätensä
ole liian lyhyt
Sinua auttamaan

Kun olet eksynyt
ja voi niin kaukana
Hän näkee ja tuntee ahdinkosi
Hän juoksee Sinua vastaan
ja ojentaa kätensä puoleesi
”Anna nyt jo minun Sinut armahtaa!”

Hän lankeaa kaulaasi,
suutelee Sinua hellästi
ja siunaa Sinut
kädellään ja hyvyydellään

”Anna Sinä minulle rikkomuksesi,
Minä annan Sinulle Jeesuksen
ristin työn ja ylösnousemuksen.
Älä koskaan lähde
ristin luota pois.
Siellä tapahtui kaikki
Kaikki on kaikille anteeksiannettu”

Hän on vuorilinnasi ja pelastajasi.
Turva,
oiva verraton.


Otteita vuorisaarnasta

Jeesus sanoo:
Rakasta vihollisiasi
ja rukoile
niiden puolesta,
jotka Sinua vainoavat

Jos rakastat niitä,
jotka rakastavat Sinua,
mitä ihmeellistä siinä on?

Älä kokoa 
itsellesi aarteita,
Maanpäällisiä turhuuksien
turhuuksia,
Kokoa itsellesi
aarteita taivaaseen

Missä on aarteesi,
siellä on sydämesi

Etsi ennen kaikkea
Jumalan valtakuntaa
ja Hänen vanhurskasta tahtoaan,
niin Sinulle annetaan kaikki

Mene sisään ahtaasta portista
se vie elämään
Jos menet avarasta portista
se vie pois Jumalan luota.

Isä Jumala, kaikkivaltias
antaa aurinkonsa nousta
niin hyville
kuin pahoillekin
ja Hän lähettää sateen
niin hurskaille kuin
jumalattomille