Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Johannes rakastaa Jeesusta 2(2)


..Jatkuu edelliseltä sivulta

Jos tänä päivänä tapahtuisi samoin, että meillä kristityillä olisi ensin todella antoisaa ja jopa hauskaa. Herätys alkaisi saada tuulta alleen. Niin mitä tekisimme vaikeuksien tullessa? Rukoilisimmeko kestävästi? Pitäisimmekö yhtä? Vai jättäisimmekö toisen kristityn tai lähimmäisemme yksin? Lähtisimmekö mekin karkuun? Emme haluaisi jatkaa, koska tapahtumat eivät tunnukaan enää kivoilta, vaan vaativat sitkeyttä, toivoa ja uskoa ja ennen kaikkea Jumalan rakastamista yli kaiken.

”Viimeisenä sinä olet multieni päällä” sanoo Job. Kuka seisoi Jeesuksen ”multien päällä”, kun hänet haudattiin? Isä Jumala, Kaikkivaltias. Hän suojeli ja siunasi Poikansa. Oliko Jumala maailmassa? Oli. Hän oli Johanneksessa. Ja miten se on mahdollista? Siksi koska Johannes oli puhdassydäminen. Muuta ei tarvittu. Tarvittiin Jeesuksen lisäksi puhdassydäminen Johannes, ihan tavallinen ihminen. Muuten tämä ei olisi ollut mahdollista. Mitä tapahtuu? Jeesus on siis haudattu. Ja sen jälkeen Kuolema ottaa ohjat, niinkö? Normaalisti kyllä. Mutta kun tässä on nyt kaksi puhdassydämistä ihmistä, niin Jumala huolehtii Jeesuksesta parhaimmalla mahdollisella ja mahdottomallakin avullaan ja suojallaan. Mitä tekee Herramme Jeesus? Hän ei ole moksiskaan, vaan hän tekee taas Isänsä tahdon eli evankelioi kaikki, kaikki ne, jotka ovat kuolleet häntä ennen eivätkä ole uskoneet häneen. Tämä tapahtuu välitilassa. Kaikki pelastuvat. Aikaa oli kolme päivää ja sehän riitti.

Mitä Johannekselle tapahtui kirkastusvuorella? Hän näkee hyvän ja rakkaan ystävänsä muuttuvan hänen silmiensä edessä. Hän näkee Jeesuksen kirkkauden. Se on taivaallista valoa. Hän ei saa silmiään irti Jeesuksesta. Johannes tietää silloin haluavansa samanlaisen kirkkauden kuin Jeesus. Hänelle tulee kaipuu seurata Jeesusta kaikkialle.

Johanneksesta ja Juudaksesta, joka kavalsi Jeesuksen, tuli ystäviä. He tunsivat toisensa kolme vuotta. Johannes luotti Juudakseen ja arvosti häntä. Kun Jeesus lähettää opetuslapset pareittain ihmisten pariin evankelioimaan, niin se on Juudas, joka on Johanneksen pari. Se ei ole sattumaa, koska Jumala halusi testata ja koetella nämä molemmat miehet. He olivat vastinparit. Miksi Jumala laittoi tämän kaksikon tekemään yhteistyötä läheisesti? Paitsi, että Hän koettelee, niin myös siksi, että me hioudumme toisten ihmisten kautta. Pyhä kolmiyhteinen Jumala tiesi jo etukäteen, millainen Juudas ja Johannes ovat. Johannes annettiin avuksi vastinparilleen Juudakselle. Siten, että jos Juudas huomaisi Johanneksesta kumpuavan Jeesuksen valon ja hänen sydämensä puhtauden. Haluttiin testata parhaimmalla mahdollisella ihmisellä, Johanneksella, että jos Juudaksen sokeus väistyisi. Se sokeus mitä saatana meissä vaikuttaa, jos sallimme sen. Ja mehän sallimme, jos valitsemme väärin. Juudas ei läpäissyt testiä. Entä Johannes? -Me kaikki tiedämme, että hänen kävi hyvin.

Johanneksen ongelma oli siinä, että hän oli oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan Juudasta. Hän uskoi tuntevansa hyvin tämän miehen. Ihminen katsoo toista ihmistä ulkoisilla silmillään ja hän muodostaa ensikäsityksensä nopeasti ja hatarasti, jolla on taipumus vahvistua. Kun käsitys on luotu, niin siitä on vaikea luopua. Ihmisen kyky nähdä sisäisillä silmillään on heikko. Näin oli Johanneksenkin laita. Ihminen katsoo toista ihmistä omien silmälasiensa kautta. Johanneksella oli hyvä sydän, Jeesukselle omistautunut. Hän luotti herkästi toiseen ihmiseen. Johannes katsoi Juudasta ylöspäin. Johannes oli koko ajan sekä Juudaksen että Jeesuksen seurassa. Johannes joutuu kovaan kouluun: häntä repivät kahtaalle kaksi eri tahoa. Tahot ovat saatana ja Jeesus. Johannesta koetellaan, hän joutuu tuleen. Koettelemuksen aiheuttaa hänen inhimillinen halunsa tukeutua ja luottaa sokeasti toiseen ihmiseen. Tuo toinen ihminen on niin hyvä kristitty, että hän tietää paremmin kuin minä, mikä on Jumalan tahto.

Hän nojautuu Jeesuksen ja sen lisäksi Juudaksen rintaa vasten. Niin ei voi olla. On vain yksi, johon voimme tukeutua ja turvata: se on Herra Jeesus. Koettelemusten kautta Herra joutuu murskaamaan Johanneksen luottamuksen Juudakseen ja toisiin ihmisiin. Rakastamme toista ihmistä, mutta jalustalle häntä ei voi laittaa syntiinlankeemuksen vuoksi. Me emme kukaan ole kaikkitietäviä. Kun Jeesus on paikalla, niin sanotaan, että Johannes nojautui hänen rintaansa. Mutta jos Jeesus ei ollut paikalla, niin sen paikan otti Juudas. Johanneksella oli kaksi ihmistä, joita hän katsoi ylöspäin. Eräänä päivänä Johanneksen sokeutuneet silmät avautuvat sepposelälleen. Hän ymmärtää vihdoin sen, millainen ihminen Juudas on sydämessään. Ulospäin hyvä kristitty, mutta ei sisimmässään. Hänen luottamuksensa ja arvostuksensa Juudakseen romahtaa täysin. Samalla romahtaa myös hänen uskonsa omaan arvostelukykyynsä. Tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Hän joutuu keräämään elämänsä sirpaleet. Romahtaminen tapahtuu, kun Juudas, kavaltaja, tulee öljymäelle yhdessä vangitsijoiden kanssa. Nyt häneltä on viety molemmat tukipylväät.

Mitä Johannes tekee? Nuori mies kokoaa itsensä. Hän rakastaa Jeesusta syvältä sisimmästä kumpuavalla rakkaudella. Hän haluaa tehdä kaikki Jeesukselle. Miten olla Jeesukselle avuksi? Hän ymmärtää, että Jeesus tarvitsee tukea. Hän hakee Marian, Jeesuksen äidin, paikalle. Olen käsitellyt asiaa blogissani: Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Johannes haluaa nähdä vaivaa ja laittaa itsensä likoon. Hän siirtää oman kokemuksensa syrjään ja auttaa Mariaa ja Jeesusta kohtaamaan tämän viimeisen kerran toisensa. Johannes ja Maria seisovat aivan Jeesuksen ristin alapuolella. Jeesus sanoo Johannekselle: ”Tässä on äitisi” ja äidilleen: ”Tässä on poikasi” ja sen jälkeen Johannes ottaa Marian luokseen asumaan ja huolehtii hänestä nuoresta iästään huolimatta.

1. Joh. 3:9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.
1. Joh. 5:18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta.

Raamattu on kokonaan Pyhän Hengen henkäyttämää ja siksi kokonaan totta. Yllä olevissa lauseissa sanotaan, että kun uskot Kristukseen Jeesukseen, niin et tee syntiä. Uskotko tämän?

v. 2012 uudistuin uskossa, niin kuin olen teille kertonutkin. Samassa yhteydessä tunsin kuinka Herra Jeesus ottaa minusta pois kuin vaatteen. Nostin mielessäni vielä kätenikin ylös, että Hän saa otettua sen pois. Vaate oli likainen vaate eli perisynti. Minusta tuntui kuin iso taakka olisi lähtenyt pois. Se oli kuin raskas taakka olisi harteiltani vyörytetty pois. Herra käytti tätä kuvaa, jotta myöhemmin ymmärrän, mistä on kyse. Kyse oli siitä, että syntinen perusolemukseni riisuttiin eli otettiin minusta pois.

Mitä tapahtuu, kun syntinen perusolemus otetaan pois? Se tarkoittaa juuri tuota, mitä apostoli Johannes y.o. jakeissa sanoo: et voi syntiä tehdä, koska syntinen perusolemuksesi on otettu pois. Miksi perisynti riisutaan pois vasta, kun synnyt uudesti? Siksi koska sinua ei ole ennen sitä koeteltu riittävästi. Uudestisyntyessähän Raamatun sana alkaa kiinnostamaan toden teolla. Jotakin uutta tapahtuu, Herra Jeesus kolkuttaa sydämen ovelle ja Hän aterioi kanssasi, kun avaat. Ja ottaa perisynninkin sinusta pois. Kun Raamatussa puhutaan aterioimisesta, niin se tarkoittaa sitä, että Johannes vietti kaiken aikansa pyhän kolmiyhteisen Jumalan kanssa!

Jos et ymmärrä, että perisynti on otettu sinusta pois, niin sinä ryvet liassa, synnissäsi. Olet kuin vanki pahaisessa sellissä, jossa kaikki kahleet on sinusta irrotettu. Mutta jäät selliisi. Herra Jeesus seisoo vieressäsi ja toivoo, että ymmärtäisit, mistä on kyse. Samassa hetkessä saatana iloitsee, kun saa nokitella Herraa ja se seisoo kädet lanteilla sellisi ovella ja nauraa, kun et ymmärrä. Usko Raamatun sana todeksi. Raamattu on kokonansa totuus. Herra Jeesus todistaa Raamatun sanassa kuinka sinun syntisi on Jumalan sinetillä lukittu, synti on loppu. Oikeasti on niin, että jos näkisit itsesi sielusi silmillä, niin näkisit itsesi valkopukuisena vanhurskauden vaatteessa, putipuhtaana Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan edessä. 

1. Joh. 5:18 sanotaan, ettei Paha saa otetta, koska Herra Jeesus varjelee sinut. Näin toki on, Sana ei tyhjiin raukene. Mutta me tiedämme, että on kristittyjä, jotka käyttäytyvät väärin ja Jumalan kaksi tärkeintä käskyä jäävät noudattamatta. Eli Jumalan rakastaminen yli kaiken eli yli omien toiveiden ja halujen sekä lähimmäisen rakastaminen. Lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa sitä, että sinun pitää kohdella häntä hyväksyvästi, arvostaen ja rakastaen. Sinun pitäisi nähdä hänen sielunsa. Jumalahan sen on luonut. Ja sinä et ole tuomari, vaan hyväksyvä vierellä kulkija ja tukija. Miksi puhun tästä? Koska jos ihminen toimii väärin joka aika, niin kyllä Paha saa hänestä otteen. Ihminen sokeutuu ja kuvittelee olevansa hyväkin Herran palvelija. Raamatun sana vääristyy. Kristitty lukeekin Raamattua lihansa ja omien toiveidensa kautta. Häneltä unohtuu, että Jumala palkitsee sydämen puhtauden mukaan.

Herra Jeesus antaa kyseisen kristityn kulkea tietään sokeudessa, kunnes Hän vetää hihnan kristityn ympärillä tiukalle. Tilanteessa syntyy iso romahdus. Niin se on aina. Herran on rysäytettävä tämä ihminen kunnolla, jotta hän heräisi valheunestaan, saatanan teillä kuljeksimisesta. Ongelma tässä on se, että tällainen kristitty voi alkaa taas kulkea vanhoja polkujaan, koska on niin tottunut niitä tallaamaan. Hän ei elä totuudesta, vaan nauttii pahan tekemisestä. Herra joutuu kaatamaan raskaasti jopa samoja kristittyjä yhä uudelleen. Näin Paha ei saa tästä kristitystä lopullista otetta, niin on Herra luvannut ja se sana pitää. Mutta kristityn elämästä tulee vaikeata ja raskasta, jos hän ei havahdu, että juuri hänessä on jotakin vialla, ei muissa ihmisissä.

Johannesta kutsuttiin ja kutsutaan rakkauden apostoliksi. Johannes puhuu paljon Isän Kaikkivaltiaan rakkaudesta. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Ihminen rakastaa, kun häntä rakastetaan. Ja kun ihminen käsittää, että Jumala rakastaa häntä äärettömästi, niin hän alkaa rakastaa Herraa Jeesusta ja Jumalaa samalla tavalla. Johannekselle kävi näin. Jumalan rakkaushan on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Sen määrä on meillä kaikilla sama, mutta sokeudessamme emme kaikki koe sitä. Ala tutkia Raamatun kaksoiskäskyä, koska niissä on pähkinän kuoressa kaikki. Et tarvitse mitään muuta. On ihmisiä, jotka eivät juurikaan lue Raamattua, mutta luonnostaan suuntautuvat Jumalan ja Herran Jeesuksen puoleen. On saatanan tahto, että Jumala ei tule ylistetyksi niin suuresti kuin pitäisi. Monesti häpeän meidän ihmisten kykenemättömyyttä ymmärtää Jumalan sanaa ja vaillinaista näkökykyä. Pitää muistaa, että ei se ole kristitty, joka ulkoisesti on kristitty, vaan se, jolla on puhdas sydän. Puhdas sydän taas aiheuttaa sen, että teen tekoja, jotka Jumala tekee minussa.