Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Jumalan sydän 2(2)

4.5.2020, jatkoa edeltävältä sivulta


Jeesus rukoili ennen kuin hänet vangittiin, ennen ristiinnaulitsemista, ykseydestä ja Jumalan rakkaudesta näin: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä [Jumala] olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua (Joh. 17:21-23).

Kerronko millainen on Jumalan kultainen sydän? Kultainen kuvastaa täydellisyyttä. Raamatussa sanotaan niinkin, että taivaassa kaupungin katu on kullasta (Ilm. 21:21). Niin täydellistä siellä on. Kultainen Jumalan sydän on rakkautta tulvillaan, rauhaa, uskollisuutta, armollisuutta, laupeutta, pitkämielisyyttä, lempeyttä, toivon säilyttävää, riemukasta iloa, hyvyyttä ja ystävällisyyttä.

Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää. Minä istutan heidät pysyvästi tähän maahan, sen minä teen koko sydämestäni. (Jer. 32:41) Näin sanoo Jumala: Hän iloitsee sydämessään voidessaan tehdä meille hyvää.

Milloin Jumala itkee? Joutuessaan tekemään pahaa, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Hän joutuu kasvattamaan meitä kovalla kädellä, vaikka Hän on Rakkaus. Miksi Hän joutuu sen tekemään? Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi. (1. Kor. 11:32) Hän tekee sen iankaikkiseksi parhaaksemme. Hän näkee lopputuloksen. ”Tämän ihmisen kasvatus on hoidettava niin ja niin, että hän pelastuisi iankaikkiseen elämään”. Hän tietää, että tämä ihminen kiittää Häntä vielä kaikesta siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Kun tämä ihminen pääsee taivaan kotiin, niin hän ylistää ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois (Ilm. 7:17). Ihminen ymmärtää kaikkineen Jumalan tarkoitusperät ja sitä kautta kasvatuksen.

Tämä ymmärrys voi syntyä myös jo täällä maanpäällisessä elämässä. Se tarkoittaa sitä, että alat tuntea Herran Jeesuksen ja sitä kautta Jumalan. Se on aina ylistyksen paikka. Meillä on sanonta, jossa sanotaan, että ”Se joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan.” Se viittaa siihen, että meidän on annettava lapsillemme rajat ja opetettava heitä itseään, muita ihmisiä ja ympäristöä kunnioittavaan elämään. Emme saa toki kurittaa heitä fyysisesti. Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. (Heb. 12:6)

Jos jäätte asumaan tähän maahan, minä rakennan teistä kansan enkä hävitä teitä, minä istutan teidät enkä revi pois. Minä olen murheellinen, kun minun täytyi antaa tuhon kohdata teitä (Jer. 42:10). Mitä sinä luulet, onko Jumalan helppoa rangaista ihmistä? Onko helppoa rangaista ihmistä, jonka Hän on luonut, jota Hän kantaa sydämessään ja mielessään. Jonka Isä Hän on. Joka on kuin vikuroiva villiaasi, joka ei ymmärrä mitään. Jumala murehtii, on murheellinen joutuessaan tekemään meille sen, minkä Hänen täytyy tehdä, koska Hän on oikeudenmukainen Jumala. Hän ei voi katsoa sivusta, jos teet koko ajan väärin ja luovut Hänestä, joka alun alkaen syntymässäsi on jo Hänen lapsekseen tarkoitettu.

Eräässä pilapiirroksessa on kuva pienestä ihmisestä, joka sanoo toiselle, ettei Jumalaa ole. Kuvassa nämä kaksi pientä ihmistä ovat suurella Jumalan kämmenellä. He eivät vain sokeudessaan ymmärrä, eivätkä näe Häntä. On tärkeää nähdä, että on olemassa näkymätön maailma, joka on uskon varassa ja sen totuusarvo on suurempi kuin näkyväisen.

Niinkin voi käydä, että ihminen toistuvasti hylkää Herran käden ojennuksen. Raamattu kertoo näistä ihmisistä: Voi syntistä kansaa, raskaasti rikkonutta sukua, pahantekijöiden perhettä, rikoksiin eksyneitä lapsia! He ovat luopuneet Herrasta, he ovat halveksineet Israelin Pyhää ja kääntäneet hänelle selkänsä. Mihin teitä vielä on lyötävä, kun yhä vain uhmaatte? Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty (Jes. 1:4-6). 

Lopulta heillä ei ole toivoa, koska he eivät halua enää parantua Herrassa. Sen sijaan he haluavat kulkea omaa tietänsä. Se tie on lavea: moni alkaa kulkea sillä. He sokeutuvat ja vaikka Jumala tarttuu heihin aika ajoin, niin tämä ihminen haluaa ehdottomasti ja tiedostaen jatkaa omalla, valitsemallaan tiellä. Hänen päätään ei käännä enää mikään. Hän paatuu. Hän paatuu ja sulkee itse sydämensä Jumalan edessä. Jumala paaduttaa hänet lopullisesti ja mikä hirvittävintä: antaa tämän ihmisen kulkea valitsemansa tiensä loppuun asti (Hes. 11:21).

Se tie vie iankaikkiseen kadotukseen. Se ei ole vain kuolema. Se on iankaikkinen, loputon kuolema. Kuolema, joka ei koskaan lopu. Paikka, jossa itketään ja kiristellään hampaita (Matt. 13:40-42). Paikka, joka on nimeltään tulinen järvi (Ilm. 20:14). Tuli on symboli siitä, että sinut riisutaan valheesta ja vain totuus jää jäljelle. Ihminen tietää siis lopulta kaikki virhevalintansa. Kaikki sen pahan, mitä hän on itselleen, muille ihmisille, ympäristölle, kaikelle tehnyt. Hän tietää myös, että mitä Jumala hänelle oli rakkaudessaan suunnitellut ja kuinka hän aina vain käänsi uppiniskaisesti selkänsä Hänelle. Kaikki johtuu hänen omista virhevalinnoistaan. Siitä, että Jumalan Poika, joka kantoi hänen kaikki syntinsä ristille, kuoli tämän ihmisen kuoleman. Mutta tämä ei kelpaa, ei riitä tälle ihmiselle, vaan hän sylkee Jeesuksen, Jumalan Pojan, ristin työn päälle. Sitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Oma pahuutesi on syynä kuritukseesi, luopumus tuo sinulle rangaistuksen. Nyt saat katkerasti kokea, miten paljon onnettomuutta koituu siitä, että hylkäsit Herran, että et pelännyt minua, Jumalaasi. Näin sanoo Herra Jumala Sebaot (Jer. 2:19).

Miten sinä itse valitset? Koska ajattelit tehdä päätöksesi? Ajattelitko tehdä valintasi, sitten kun.. sitten joskus, kun lapset ovat kasvaneet? Olet laittanut pyykit narulle? Siivonnut? Koska ajattelit voivasi laittaa oman tulevaisuutesi ikuisuudessa järjestykseen? Jumala on antanut sinulle valinnan vapauden. Kumman valitset Herran Jeesuksen ja sitä kautta Jumalan?-vai valitsetko oman tiesi ja sitä kautta Kuoleman, Jumalan arkkivihollisen?

Jos haluat ja valitset Kristuksen Jeesuksen, niin voit lukea tämän pelastumisrukouksen. Hän kuulee rukouksesi. Yksi rukouskerta riittää:
Rakas Jeesus minä ylistän sinua siitä, että kannoit ristille minun kaikki syntini. Minä kiitän siitä, että ne on kaikki anteeksi annettu. Haluan, että johdat minua vastedes aina kaikilla teilläni. Kiitos, että armahdat minut syntisen. Aamen.

Jeesus sanoi ykseydestä niin, että hän on Isässä Jumalassa ja Jumala on hänessä. Hän sanoi myös, että sinä ja minä olemme Herrassa ja siksi olemme myös kolmiyhteisessä Jumalassa. Me kristityt kuljemme Jeesuksen askelissa, kuljemme yhtä matkaa, me jotka olemme valinneet sen tien vaeltaa. Se tie ei ole helppo, lavea tie. Se tie on kapea, joka taivaaseen vie. Se on seikkailujen tie. Yhtään et tiedä, mitä seuraavan mutkan takana on. Sinä et kulje yksin tätä tietä, vaan sinä kuljet sitä yhdessä Herran ja kaikkien kristittyjen kanssa. Miksi puhun tästä? Puhun, koska en voi vaieta. Lähde mukaan sille tielle. Yllätyt totisesti. Mikään ei ole kuin ennen.

On yksi tie vain elämää Se kulkee halki pimeän. Yli vuorien, poikki laaksojen Valaisee kirkkaus ikuinen. Sanat: Yksi tie, Juha Tapio