Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

”Voi minua ellen evankeliumia julista”



Jeesus antoi lähetyskäskyn ennen nousuaan ylös taivaaseen Matt. 28:18-20 mukaan: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Juutalainen Saul sai tehtäväkseen myös julistaa Jumalan sanaa, evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän sai tämän tehtävän suoraan Kristukselta. Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä (Gal. 1:15-16).

Saul oli ollut fariseus, kiihkeän lakihenkinen. Ap.t. 9:1 kertoo: Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Jeesuksen ilmestyminen hänelle muutti kokonaan hänen elämänsä suunnan. Taivaasta leimahti valo, valo leimahti hänen ympärilleen ja ääni sanoi hänelle: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”. Ylösnoussut Herra ei sanonut, että sinä vainoat minulle rakkaita Jumalan lapsia, vaan sinä vainoat minua. Herralle oli ja on vähintään yhtä paha se, että hänelle kuuluvia ihmisiä kiusataan ja vainotaan.

Tapahtumassa Saul menetti ensin näkönsä, kolmeksi päiväksi, mutta sitten Jeesuksen pyynnöstä, eräs seurakuntalainen meni hänen luokseen ja asetti kätensä Paavalin pään päälle ja tämä sai näkönsä takaisin. Ei ollut lainkaan selvää, että tämä seurakuntalainen, Jeesukseen uskova Ananias, halusi mennä Saulia tapaamaan. Tämähän oli ollut monessa mukana vainoamassa kristittyjä. Ananias ei halunnut ensin hyväksyä Saulia. Saul ei sopinut hänen mielikuvaansa kristitystä. Häntä pelättiin. Mutta kun Ananias epäröi Saulin luo menemistä, niin Jeesus sanoo Ananiaalle näin: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden" (Ap.t. 9:15-16). 

Saulin kääntymys oli täydellinen: kristittyjen vainoajasta evankeliumin levittäjäksi ja kristittyjen puolustajaksi, opettajaksi. Hän uskalsi heti todistaa Jeesuksesta. Hän julisti synagogissa, että Jeesus on Jumalan Poika. Saul oli rohkea ja osasi vanhan Testamentin kirjoitukset. Olihan hän kuuluisan rabbi Gamalielin oppilas. Ap.t. 9:20-22 kertoo asiasta seuraavasti: Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: "Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?" Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.

Saul, jota Raamattu kutsuu apostoli Paavaliksi, alkoi evankelioida nimenomaan pakanoita, mutta hän halusi kiihkeästi myös, että muut juutalaiset ymmärtäisivät, että se Messias, mistä vanha Testamentti puhuu, on Jeesus. Apostoli Paavali sanoo kirjeessään roomalaisille näin erityisesti: ”Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä” (Room. 9:3).

Paavali rakasti suuresti maanmiehiään Jeesuksen Kristuksen rakkaudella. Hän halusi, että kaikki pelastuvat iankaikkiseen elämään, yhteyteen kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Hän tiesi toki itse pelastuvansa iankaikkiseen elämään, mutta hänellä oli valtava ja vahva polte ja vastuuntunto siitä, että kaikki muutkin, joka ainoa, pelastuisivat myös iankaikkiseen elämään. Se polte johti siihen, että hän teki monta lähetysmatkaa, koska Herra halusi, että evankeliumi leviäsi kaikkialle maailmaan. Evankeliumin levittämiseen osallistuivat moni muukin alkuseurakunnan jäsen. Ajan myötä evankeliumi tavoitti myös Suomen.

Paavali näyttää rakastaneen myös muita ihmisiä. Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista.Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua (2. Kor. 11:28). Hän panosti kaikkensa evankelioimiselle. Hän rahoitti evankeliumimatkansa teltantekijänä, jotta hänen rahan tarpeensa ei olisi este evankeliumin leviämiselle. Hän ei säästänyt itseään, vaan hän joutui kärsimään vaivaa evankeliumin levittämisen suhteen. Hän kärsi paljon: häntä kivitettiin, hän joutui kolme kertaa haaksirikkoon ja ajelehti meressäkin vuorokauden. Häntä ruoskittiin viisi kertaa yhtä vaille 40 lyöntiä, hän sai raipaniskuja, hän kärsi nälkää, janoa ja vilua.

Hän oli useita kertoja vankilassa evankeliumin vuoksi. Evankeliointia hän ei lopettanut. Aina hän jatkoi. Vankilassakin hän evankelioi. Jokainen yksilö oli hänelle ja Jeesukselle elintärkeä. 1. Kor. 9:19-23 kertoo näin: Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni [Kristukselle] ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia [johtamalla heidät uskoon Jeesukseen Kristukseen]. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.

Paavali näyttää eläneen kansan keskellä yhtenä heistä. Hän ei korottanut itseään millään tavalla. Kaikki kunnia oli Herran Jeesuksen. Hän julisti evankeliumia siellä, missä sitä ei ollut kuultu ennen. Hän piti tärkeänä sitä, että jokainen kuulee sen. Pian sen jälkeen, kun evankeliumi oli julistettu ja seurakunta perustettu, hän jatkoi muualle, missä evankeliumia ei ollut kuultu. Hän oli tuskassa, sydän raskaana ja kyyneleet silmissä seurakuntalaisten puolesta (2. Kor. 2:4). Samoin kääntymättömien puolesta. Hän tunsi vastuunsa. Hän tiesi mitä niille ihmisille tapahtuu, jotka eivät halua valita Kristusta elämäänsä. He joutuvat kadotukseen: se hirvitti häntä. Hän ei säästellyt ruumistaan, eikä vaivannäköään. Hän oli Jeesukselle Kristukselle antautunut palvelija. Hän oli ollut ennen fariseus, joka ei ollut seurustellut ei-juutalaisten kanssa. Nyt hän todennäköisesti oli menettänyt entiset ystävänsä, mutta siitä Paavali ei puhu. Sen sijaan Raamattu sanoo tämän miehen sanoneen Fil. 3:8: Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.

Apostoli Paavali valitsi Jeesuksen Messiaanaan. Hän ymmärsi, että kaiken muun on väistyttävä hänen elämässään. Kaiken sen, minkä Herra näkee estävän hänen sisäistä kehitystään. Hän ei jättänyt kaikkea pakosta, vaan hän halusi sen niin, koska kaikki muu menetti hänelle merkityksensä. Hän ymmärsi tarttua Herran käteen ja suunnata katseensa taivaallisiin. Samalla, kun hän heitti kaiken roskana pois, hän alkoi rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä. Se on mahdollista, koska Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen (Room. 5:5).

Paavali on meille esikuva siitä, mitä Pyhä Henki voi meissä parhaimmillaan saada aikaan. Elämän paradoksi: rikkoudut kuin saviastia ja menetät kaiken, mutta sen jälkeen olet Herralle Jeesukselle otollinen palvelija, joka parantaa kaikki haavasi ja eheyttää sinut rakkaudellaan. Kun Paavali muuttui sisältä käsin Pyhän Hengen avulla, niin hänen ulkoinen käytöksensä ja puheensa muuttuivat suotuisaan suuntaan.

Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! (1. Kor. 9:16). Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille (Room. 1:14).
Paavali tiesi saaneensa evankeliointi -tehtävän suoraan Herralta Jeesukselta. Hän oli kaikille velassa siitä. Hän halusi tehdä sen niin hyvin kuin vain voi Pyhän Hengen avulla.

Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle (Gal. 6:14).
Paavali ymmärsi Pyhän Hengen kautta ristin merkityksen. Vaikka hän oli osallistunut kristittyjen vainoihin ennen uskoon tuloaan ja vaikka hän oli ollut mukana jopa ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisessä, niin hän ymmärsi, että hänen syntinsä on anteeksi annettu. Hän uskoi, luotti ja antoi täyden arvon Herran Jeesuksen työhön ristillä. Siihen, että kaikki on iankaikkisesti annettu anteeksi. Hänen ei tarvitse enää asiaa pohtia ja kaivella.

Sama on meidän laitamme. Kun syntimme on Herralle tunnustettu ja anteeksi pyydetty Häneltä ja asianomaisilta, niin asia on loppuunkäsitelty.

Paavali puhui paljon ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Ristillä ja Jeesuksen ylösnousemisessa tapahtui kaikki merkittävä. Siihen palaan minäkin aina uudelleen. Sen merkitys syvenee syvenemistään. Herra Jeesus toimi sijaisenasi ristillä. Hän kuoli sinun kuolemasi ja kärsi sinun rikkomustesi tähden. Lisäksi Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja siten todisti, että hänen tekonsa on riittävä Jumalalle sinunkin syntiesi sijaiskärsijänä. Kaikkien ihmisten kaikki synnit olivat hänen kannettavanaan. Ja nyt, ristin työn kautta, myös sinä pääset elämän ylösnousemukseen uskoessasi Jeesukseen Kristukseen. Iankaikkinen kuolema ei voi enää pitää sinua otteessaan, vaan sen tilalla on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

Paavalin syvää rakkautta Kristukseen ja antautumistaan evankelioimiselle todistaa nämäkin jakeet Fil. 1:21-24: 21 Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.

Tuli aika, jolloin apostoli Paavalin tuli aika lähteä tästä maailmasta. Hän tiesi kuoleman hetken tulleen. 2. Tim.4:6-7 hän sanoo: Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.

Paavali kuoli keisari Neron kristittyjen vainoissa n. 63-64 v. jKr. Hän jätti jälkeensä uuteen Testamenttiin 13 kirjettä. Hänen vaikutuksensa puhtaan opin puolesta on ollut vaikuttava ja kauaskantoinen. Paavalin kärsimys ei ollut turha. Jo 2000 vuotta on Pyhä Henki koskettanut ihmisiä hänen kirjoitustensa kautta. Sitä kautta on uskoon tultu ja kristittyjä opetettu pysymään Jumalan sanassa.

Tärkeimpänä kirjeenä pidetään kirjettä Roomalaisille. Uskonpuhdistukseen vaikutti suuresti juuri tämä kirje, jota Martti Luther painotti Galatalaiskirjeen ohella. Luvuissa 1-8 on kerrottu pelastuksen perustotuudet. Luvut 9-11 kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta ja luvut 12-15 Paavali antaa yleisiä ohjeita, miten kristittynä on elettävä.1)

1) Lukujen sisältö kirjasta ”Sisälle Raamattuun”, Jukka Norvanto