Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Sota kristittyjä vastaan?


Kauan sitten, n. 1000 eKr kaukaisessa Israelissa, oli sotatilanne. Israel ja kuningas Saul vastaan filistealaiset. Laaksoa reunustaa kaksi vuorta. Toisella vuorella israelilaiset, toisella filistealaiset. Tulee kaksinkamppailu. Vastassa filistealainen Goljat, joka on kuusi kyynärää ja vaaksan pitkä (> 3 mtr). Mutta kuka saadaan israelilaisten puolelta hirmuista vihollista vastaan? Se, joka voittaa, se voittaa koko sodan. Kuningas Saul yrittää jo houkutella sotamiehiään kaikella hyvällä, mitä hän saattaa keksiä. Taistelija tulisi hyvin rikkaaksi ja saisi hänen tyttärensä ja koko hänen sukunsakin hyötyisi (1. Sam. 17:25). Miehet empivät 40 päivää, peläten voimakasta ja ylivoimaista vihollista. Paikalle saapuu nuori Daavid, lammasten paimen. Häneltä ei näytä rohkeutta puuttuvan. Daavid ihmettelee, mikä tuollainen Goljat on, joka uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä (1. Sam. 17:26). Nuori Daavid lupaa kuninkaalle mennä taistelemaan Goljatin kanssa. Daavidilla on tullut vastaan vaikeita hetkiä hänen kaitsiessaan lampaita. Hän on taistellut leijonan ja karhun kanssa ja voittanut nekin Herran avulla. Daavid sanoo: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!" (jae 37). Goljat tekee pilkkaa Daavidista. Niin mitätön Daavid on hänen mielestään. Lisäksi filistealainen kiroaa Daavidin kaikkien jumaliensa nimeen. Mutta Daavid vastaa: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala, ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme. Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä” (1. Sam. 17:45-50).

Mitä Herra haluaa meille kertoa tämän kertomuksen avulla? Onko nyt sota? Kristityt vastaan muu maailma? Hän haluaa sanoa, että sotaa ei voiteta, jos sitä ei käydä. Jos kukaan ei tartu aseisiin, emme voi voittaa. Emmehän? Nyt puhun pelkästään hengellisistä aseista, en muusta. Mikä taistelutilanne nyt on menossa? Kristityn kannalta katsoen tuntuu siltä kuin kaikkia kristillisiä arvoja oltaisiin ampumassa alas. Tuntuu kuin kaikki muu on sallittua, paitsi kristilliset arvot. Kristittyjä arvostellaan suvaitsemattomiksi, mutta muu maailma on suvaitsematon kristittyjä kohtaan.

Suvivirttä ei saisi laulaa. Perinteistä joulujuhlaa ei saisi pitää, koska muun uskoiset voivat loukkaantua. Kirkoissa ei saisi pitää enää koulun joulutapahtumia. Katolisia ja juutalaisia Jumalan palveluspaikkojen seiniä tuhritaan. Ei saisi myöskään enää puhua tytöistä ja pojista.

Tuntuu kuin kaikki kristityt pelkäisivät. Onneksi meillä on rohkeitakin ihmisiä, mutta heitä on vähän. Meillä on Päivi Räsänen, joka näyttää ulospäin olevan vahva nainen. Hän puolustaa näkemyksiään Raamatun valossa. Hän on kuin silmätikku, jota kaikki saavat herjata ja ampua. Hän tarvitsisi tukea muilta kristityiltä. Ja kenties saakin. Ja hänellä on esirukoilijansa. Tärkein on kuitenkin Herran tuki. Me pelkäämme itsessämme, mutta Herra Jeesus on meille kuin muuri tai rakennus, joka suojaa rankkasateeltakin. ”Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan” (Jes. 25:4, -38).

Uskon, että tilanne pahenee Suomessa vielä tästä. Mutta jatko onkin sitten jo eri asia. Kirkko on Kristuksen (virsi 164). Kaikkien meidän pitää nostaa päämme! Älä pelkää! Herra vahvistaa ja varustaa tällä hetkellä kansaansa. Kirkkoinstituutio pelastuu. Herra ei salli muuta. Me emme eroa kansankirkostamme. Pysymme edelleen sen jäseninä. Kirkko on Kristuksen ja meidän. Ei-uskovat eivät saa vallata meidän kirkkoamme. Kirkko on Jumalan palvelemisen paikka nyt ja aina, pyhä paikka.

Tulee aika, jolloin Herran kansa on valmis mittelöön niitä hävittäviä voimia vastaan, jotka haluavat tuhota kristilliset arvot ja jotka eivät kunnioita Jeesuksen ristintyötä. Ei ole epäilystäkään siitä kenellä on kaikki kunnia, valta ja voima: Herralla Jeesuksella Kristuksella. Sota on Jumalan. Niin kuin Daavid sanoo y.o. Raamatun jakeissa. Olen varma, että Herra puuttuu asioihin voimakkaasti. Suomessa tapahtuu ihmeitä vailla vertaa. Hän odottaa, että aika Hänen puuttumiselleen on oikea. Hän odottaa, että me Hänen kansansa, olemme valmistetut Hänen työtään ja ohjaustaan varten. Hän tietää täsmälleen sen, mitä sanoa ja tehdä, kun aika on kypsä.”..älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki” (Matt. 10:19-20)

Mitä mieltä Jeesus Kristus on kirkkomme tilasta? Keskustelin asiasta 94 -vuotiaan äitini kanssa, jolle tuli mieleen sama kuin minulle oli tullut; tämä Raamatun jae: Mark. 11:15-17, jossa puhutaan temppelin (kirkon) puhdistamisesta. ”He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat, eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."
Mitä varten Jeesus perusti kirkon? Se on rukouksen huone, paikka, jossa palvellaan ja kunnioitetaan Jumalaa. Jeesus asetti myöhemmin myös ehtoollisen, mikä on kirkonmenojen huippuhetki. Kirkon on pitäydyttävä Raamatun sanassa. Jumala ei muuten siunaa tällaista toimintaa. Hän siunaa tässäkin kilvoituksessa vain ne kirkot ja seurakunnat, jotka toimivat Hänen sanansa mukaan.

”Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua” (Ps. 69:9). Jeesus kiivaili aikansa temppelipalvelusta vastaan. Jeesus on sama eilen, tänään ja huomenna. Kunnian kirkko on vain se kirkko, joka pysyy lojaalina, uskollisena Herralle vaikeinakin aikoina. Kirkko haluaisi houkutella ihmisiä kirkkoon. Kirkko on huolissaan siitä, että ihmiset käyvät yhä vähemmän kirkossa. Uusia jäseniä haluttaisiin lisää. Kirkko voisi satsata siihenkin, että saisi uskovat käymään joka sunnuntai kirkossa. Käykäämme me kristityt kirkoissa, täyttäkäämme ne itse. On tärkeää käydä sanan kuulossa. On tärkeää käydä ehtoollisella ja kokea pyhäin yhteys. ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan” Heb. 10:25. Jeesus haluaisi, että kansankirkko pitää pintansa muuttuvissa olosuhteissa. Hän haluaa, että heräämme. Emme saa olla niiden viiden tyhmän morsiusneidon joukossa, jotka eivät enää ehtineet ajoissa täyttämään öljyastioitaan (Matt. 25:1-13).

Ohjaaja, näyttelijä ja laulaja Mari Rantasila sanoo HS 23.2.2020: ”Pitää seisoa suorassa, sanoa, että minä olen tällainen, ottakaa tai jättäkää. Se on taiteilijalle, ainakin minulle, ehdottoman tärkeää.” Samaa voisin sanoa itsekin. Samoin voisi myös kirkko sanoa: ”Ottakaa tai jättäkää, mutta kirkko on Kristuksen, Kristuksen oma. Me toimimme niin kuin Kristus haluaisi meidän toimivan.”

Mitä sinä voisit tehdä tässä sodassa? Voisitko osoittaa rakkautesi Jeesukseen työkavereillesi ja ystävillesi? Uskallatko näyttää värisi? Aloita ensin vaikka pienin askelin. Se ei tunnu helpolta, mutta on hyväksi ylittää vähän rajojaan. Seuraavalla kerralla uskaltaa taas hieman enemmän. Itse sanoin muutamalle ihmiselle, että olen uskossa ja ostin ristikorun. Erinäisten tapahtumien kautta huoneeseeni päätyi työpaikkani tyhjästä huoneesta, verhojen takaa piilosta taulu, Jeesus taulu. Ihmettelen, miten se oli sinne joutunut. Mutta sain sen käsiini, kun sitä tarvitsin hengelliseksi tuekseni. En pidä sitä sattumana, vaan Jumalan sallimuksena. Laitoin sen näkyvälle paikalle työhuoneeseeni. Tapanani on katsoa sitä rakkaudella. Minusta tuntuu kuin minä ja sinä olisimme se taulun karitsa Jeesuksen sylissä. Mitä muuta olen itse tehnyt? Annoin kaikille työkavereilleni, ystävilleni ja sisaruksilleni tämän blogiosoitteeni. Kaikille näille, joille en oikein osannut suullisesti ilmaista tuntemuksiani. Etkö sinäkin voisi kertoa muille ihmisille siitä, mistä sinun ilosi ja toivosi kumpuavat? Etkö voisi kertoa, mikä sinua lohduttaa ja kuka sinut on haavoistasi parantanut? Työpaikoilla puhutaan avoimesti harrastuksista ja joogasta, mutta ei Jeesuksesta, eikä Jumalasta, saati Pyhästä Hengestä. Uskaltaisimmeko puhua kristillisyydestä? Päivi Räsänen sanoo jossakin artikkelissa, että nyt ovat uskovat menneet kaappiin ja pelkäävät. Mitään pelättävää ei ole, meillä on Jeesus. Onko sinulla Jeesus sydämessäsi?

Virsi 164:

1. On Kristus kirkon Herra, sen luoja ainoa, hän Hengen sille antaa vedellä, sanalla. Maan alhoista sen etsi hän morsiamekseen ja osti kuolemallaan iäksi itselleen.
2. Kansoista kooten yhteen hän uhriverellään sen yhteen uskoon liittää ja yhteen elämään. Hän, Kristus, yksi Herra, kaikilla lahjoillaan yhdessä pöydässänsä rakentaa kirkkoaan.
3. Ja vaikka maailmassa on kirkko vieras niin, häväisty, haavoitettu, revitty uuvuksiin, sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa.
4. Näin seurakunta Herran melskeessä taistelun tähyää täyttymystä rauhansa luvatun. On kerran juhlariemu silmissä voittajan, ja kilvoituksen kirkko on kirkko kunnian.
5. Vaan nyt jo yhtyy Herraan se kolmiyhteiseen ja riemuitsevaan kirkkoon, pyhien autuuteen. Voimasi, Kristus, anna nyt kuuliaisuuteen, armossa meidät kanna juhlaasi taivaaseen.

(Samuel John Stone 1866)

Jes. 40:11 Sinä ja minä Jeesuksen sylissä