Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Sielu


Raamatun mukaan ihmisellä on ruumis, sielu ja henki. Tänään aion kertoa teille sielusta. Olen sitä avannut jo aikaisemmissakin kirjoituksissani, mutta nyt aion pohtia sitä enemmän.

Mitä sielulla ymmärretään? Sielu on sisin olemuksemme, ydin. Se on yksilöllinen. Ei ole kahta sinua, eikä minua. Jumala on luonut sielun. Siksi se on alun perin ollut kaunis, hyvä, pyhä, turmeltumaton, ylväs ja täydellinen. Sielussa on kaikki hyvään elämään tarvittava. Sielu on elävä, katoamaton. Vai onko?

Jumala on siis luonut sinut sieluinesi. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että sielu on rakennettu 10 käskyn perustalle. Se on kivijalka. Sielusi voi sitä paremmin, mitä jykevämpi ja ehyempi kivijalka on. Mikä vaikuttaa kivijalkaan? Usko Jeesukseen (Heb. 10:39) sekä sinun omat valintasi. Mikä sitten on sielun ravintoa ja juomaa? Raamatun sana. Varaa aikaa Raamatun lukemiselle ja sen mietiskelylle. Tee päätös lukea sitä joka päivä. Jumala palkitsee sen.

Tehdäänpä luettelo siitä, mitä Raamattu sanoo asiasta. Mitkä ne kymmenen käskyä olivat, mitä pitäisi edelleen noudattaa?
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Missä kunnossa sielusi on? Onko se tärkeää? Se, että uskot Jeesukseen on elintärkeää sielullesi (Heb. 10:39). Millaiset ovat arvosi? Pelkäätkö tuottavasi vahinkoa lähimmäisellesi, hänen sielulleen? Näetkö kaikissa ihmisissä Jeesuksen? Tuo ihminen on äärimmäisen tärkeä ja rakas Jeesukselle. Niin tärkeä, että hän kuoli tämänkin ihmisen puolesta Golgatalla. Olkoon tuo ihminen millainen hyvänsä. Niin todella: millainen hyvänsä. Sinun sielusi ei pidä siitä, että vahingoitat toista ihmistä. Ethän sano, etkä tee kenellekään mitään pahaa, älä edes ojenna häntä pahoilla sanoillasi. Älä lyö sanoin, äläkä teoin. Älä arvioi ja arvostele. Ole rauhassa kaikkien kanssa, mikäli vain voit.

Se, mitä sielusi vihaa on riidat ja toisten Jumalan luomien arvostelu. Oletko huomannut, että se että arvostelet ääneen jotakuta toista, vahingoittaakin sinua. Sillä ei ole mitään hyvää vaikutusta tähän toiseen ihmiseen. Ja ystävyytenne on koetuksella. Riidan luominen ja arvosteleminen jäävät tavallaan pyörimään päässäsi. Et pääse siitä eroon. Se on kuin korvamato, mutta nyt kuin muurahaiskuhina päässäsi. Myös Raamatussa puhutaan siitä, että se mitä pahaa sanot, saastuttaa sinut itsesi. Se saastuttaa sielusi! ”Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos” (Mark 7:15). Älä vahingoita sitä puhdasta, hyvää, yksilöllistä ja täydellisintä osaa sinussa, jonka Jumala on sinuun luonut. Ethän? Me olemme vastuussa sielumme tilasta Jumalalle, tekijällemme. Kork.v. 4:7 mukaan kaikki meidän sielussamme on kaunista, me olemme täydellisiä. Tämä olkoon se taivaallinen päämäärä, mikä näyttää olevan vielä näkymättömissä, mutta kuitenkin jo todellisuutta.

Mitä sitten ihmiselle tapahtuu, jos hän jatkuvasti tekee ja sanoo pahaa? Hahmotan asian niin, että sydän vähitellen paatuu, pimenee ja sitä kautta sielu. Ymmärtäisin niin, että sydämellä ja sielulla on yhteys keskenään. Jos haluat tuntea sielusi, niin Herralla on avaimet sinne. Lukittu puutarha ja sinetöity lähde avautuvat (Kork.v. 4. luku). Mutta myös sinä itse vaikutat sydämeesi ja sieluusi. Muistathan mitä Raamattu sanoo siitä faraosta, jonka sydän paatui. Raamatussa kerrotaan kuinka farao itse paadutti sydämensä useasti. Sen jälkeen sanotaan, että lopulta Herra paadutti faraon sydämen. Ensin sinä itse teet valintoja ja paadutat pahimmassa tapauksessa itsesi ja sen jälkeen kun sydämesi on täysin pimentynyt, niin paadut lopullisesti.

2. Moos. 8:32 ”Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.”
2. Moos. 9:34-35 ”Mutta kun farao näki, että raesade ja ukkonen olivat lakanneet, hän palasi taas väärälle tielleen, ja hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä. Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin.”
2. Moos. 11:10 ”Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.”
Heb 3:13 ”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.”
Hes. 18:4 ”Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu-ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.” (-38) Amplified Holy Bible: ”Behold (pay close attention), all souls are Mine; the soul of the father as well as the soul of the son is Mine. The soul who sins will die.”[loppuosa suomeksi: sielu, joka tekee syntiä kuolee]

Jaak. 5:20 ”niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” (-38) Haluaisin avata vähän tätäkin jaetta. Loppujen lopuksi se on Herra, joka eksyneen palauttaa laumaansa. Ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan. Hän tuntee tämän eksyneen läpikotaisin. Ei ihminen mitään voi. Ihminen toimii omista lähtökohdistaan käsin. Eikä näe tämän toisen ihmisen sisintä. Jos näet, että joku on eksynyt, niin olethan varovainen sen suhteen, mitä hänelle sanot? Me emme voi koskaan sanoa kenellekään pahasti. Meidän olemuksestamme ja silmistämme heijastuu rakkaudettomuus ja kovuus. Haavoitamme liian usein toista ihmistä. Meidän eleemme ovat monesti pahempaa kuin sanamme. Mutta sanammekin jo yksistään haavoittavat. Unohdamme liian helposti sanoistamme sen, että Jeesus on jo kaikki syntimme sovittanut. Ja että Hänen armonsa kestää iankaikkisesta iankaikkiseen sinunkin kohdallasi. Jeesus sanoi: ”.. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' (Matt 25:40). Se paha mitä me teemme lähimmäisillemme, me teemme Jeesukselle! Me olemme yksi. Onneksi me voimme rukoilla toistemme puolesta ja pyytää Herraa, että hän pehmentää tämän ihmisen sydämen vastaanottamaan totuuden. Ilman että sanomme mitään. Emmehän murskaa heikkoa ihmistä sanoillamme, viesteillämme ja lakihenkisyydellämme, josta puuttuu rakkaus ja armollisuus toista ihmistä, Jeesukselle rakasta ihmistä, kohtaan.

Olen päätynyt tähän päätelmään, koska se perustuu Raamattuun ja kokemukseeni. Kokemukseeni siinä, kun itse loukkaan muita ihmisiä ja siinä, että itsekin olen ollut loukkauksien kohteena. v. 2012 uudistuin uskossa, aloin lukea innokkaasti Raamattua. Muistaakseni v. 2013 kesällä sain voimakkaan synnintunnon. Katumukseni heräsi ja halusin pyytää loukkaamaltani ihmiseltä anteeksi. En kuitenkaan tavannut tätä ihmistä kuin vasta kolmisen viikon päästä. Se oli vaikeaa aikaa. Olin kuin tulisilla hiilillä. En voinut oikein nauttia kesälomastanikaan. Olin Herran koulussa. Kun taas tapasin tämän henkilön, niin menin pakon ajamana puhuttelemaan häntä ja pyysin anteeksi erittäin huonoa käytöstäni. Yllätyksekseni hänkin pyysi minulta anteeksi. Ja sen jälkeen pystyimme puhumaan keskenämme arvostavasti ja hymyillen. Koko vihani (mielestäni se on oikea sana) oli kuin pyyhkäisty pois. Jumalan armosta se ikään kuin suli pois, sitä ei enää ollut. Jossakin vaiheessa, kun synnintunto painoi kovin, niin mieleeni tuli, että kyllä Jeesus on minunkin puolestani kuollut ja saan syntini anteeksi. Näin pääsin synnintunnostani eroon. Tämä oli minulle hyvä koulu siitä, että toisesta ihmisestä ei saa puhua pahaa. Kuvittelin tekeväni oikein. Mutta päämäärä ei hyvitä keinoja. Rikkomus oli siinäkin, että tein pahaa hyvän varjolla. Niin ei Herra tekisi. Hän ei aiheuta sinulle ja minulle mitään pahaa. Ei edes hyvän varjolla. Hänessä ei ole mitään pimeyttä, mutta minussa on. Häpeän sitä, että olin niin kuin pahainen piikki tämän kiusatun henkilön lihassa. Vähän kuin se kuuluisa piikki Paavalin lihassa! Minulle tuli myös tämän muutamia vuosia kestäneen episodin vuoksi ongelmia: ruumiillisia vaivoja, unettomuutta, ahdistuneisuutta ja ”ajatushyökyjä”. Sieluni voi huonosti. Ymmärsin, että minun piti muuttua. Juuri minun, ei kenenkään muun.

Siksi painotan sinulle, rakas lukijani: älä koskaan sano tai tee lähimmäisellesi, älä edes vihamiehellesi, mitään pahaa. Se saastuttaa sinut itsesi. Ja lisäksi, jos saat synnintunnon, niin selvitä se heti. Pyydä anteeksi siltä ihmiseltä, jota vastaan olet rikkonut ja sen lisäksi Jumalaltasi, joka sinut on luonut tuottamaan lähiympäristöllesi hyvää. Ei pahaa, ei koskaan. Hyvässä ei ole tippaakaan pahaa! Tiedätkö, että sinä ja minä olemme kuin vesitippa, joka putoaa mereen. Me aiheutamme aina jotakin värinää veden pinnassa (lähiympäristössä). Olkoon se hyvää!

Sielu voi paatua ja kuolla. Mutta paatunutkin sydän voi parantua ja puhdistua! Tapahtuu ihmeiden ihme: Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa ja ihminen haluaa tarttua Hänen käteensä. Ihminen ymmärtää syyllisyytensä Jumalaan ja muihin ihmisiin nähden. Hän katuu ja se riittää. Herra avaa sielun lukitun tarhan ja sinetöidyn lähteen ja elämä alkaa virrata. Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisessä, niin että tämä itsekin sen huomaa ja lähiympäristö.

Mikään maailman rikkaus, kunnia ja maine ei korvaa sinun sieluasi. Et saa sitä takaisin, jos sen menetät. Korvaathan kovat arvosi pehmeillä arvoilla. Mark 8:36-37 ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” Amplified Holy Bible, jae 37:”For what will a man give in exchange for his soul and eternal life [in God´s kingdom]”

Luuk 12:20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu? Tässä Raamatun kohdassa Jeesus viittaa siihen, kun kyseinen mies piti varallisuuttaan elämänsä ohjenuorana. Se oli kaikkein tärkein asia hänen elämässään. Hän ei rakastanut Jumalaa, vaan itseään ja rahaa. Monet ihmiset eivät tunne sieluaan. He keskittyvät ns. ulkoiseen hyvinvointiin eksyen siitä aarteesta, mikä heidän sisimpäänsä on annettu. Meidän pitää ulkoisen hyvinvoinnin sijasta kiinnittää katseemme taivaallisiin. Ei siis siihen, mitä saavutamme tämän maailman aikana ulkoisesti, vaan siihen mikä meidän asemamme on iankaikkisuudessa.

Mistä tiedät, että sinulla on terve, puhdas sielu? Sielu rakastaa Luojaansa. Luet Raamattua ja huomaat, että virkistyt ja voimaannut. Sinä alat ylistämään Jumalaa sydämesi pohjasta ja spontaanisti. Kiität Hänen nimeään ja tekojaan. Sen huomaa myös siitä, että et halua loukata ketään missään tilanteessa. Arvostat hänen synnyinoikeuttaan olla Jumalan lapsi ja hänen kallisarvoista sieluaan. Näet hänessä Jeesuksen kasvot. Jeesus oli ja on hyvä ja täydellinen – niin lähimmäisesikin sisimmältä olemukseltaan Jumalan kuvana. Itket, kun kuulet ja näet pahaa tapahtuvan maailmassa. Sinulla on ymmärrys, tieto siitä, että sielun perimmäinen tarkoitus on se, että pääsemme kaikki Jumalan yhteyteen. Jumalan helmaan ja suojaavien siipien alle. Iankaikkiseen elämään ja rikkomattomaan yhdessäoloon Jumalan ja muiden ihmisten kanssa.

Korkea veisu, luku 4, kertoo siitä, millainen sinun sielusi on Herran yhteydessä. Sen mukaan se on kuin paratiisi. Sitä ei voi sanoin kuvata. Siksi se on kuvattu niin kuvaannollisesti. Minunkin on mahdoton sitä tyhjentävästi selittää. Kaikki on sanottu tuossa luvussa. Sielusi sykkii ja elää Jumalalle.


(Jatkuu seur. sivulle)