Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

IHMISEN KOHTAAMISEN TÄRKEYS


Eräs kuva on piirtynyt muistiini. Se ei jätä minua rauhaan. Se tulee mieleeni aika ajoin. Itse asiassa hyvin usein. Se tapahtui jo kauan aikaa sitten, ollessani vähän yli 20 -vuotias. Puhun kiihtyneessä mielentilassa äidilleni ja isälleni. En muista enää edes sitä, mistä oli kysymys. Äiti ja isä istuvat minua vastapäätä keittiön pöydän takana. He eivät koko aikana sano yhtään mitään. He ovat aivan hiljaa. He vain kuuntelevat, mitä minä sanon. He katsovat minua rakkauden täyteisillä silmillään. En koskaan ole unohtanut sitä. Vasta silloin ymmärsin, että he rakastavat minua. Ennen en ollut sitä tajunnut.

Ihmiselle on merkityksellistä, että häntä rakastetaan. Ihminen kaipaa sitä, että hänet tunnustetaan rakkauden arvoiseksi. Varmastikin vanhempani olivat osoittaneet minulle rakkauttaan monin eri tavoin, en vain ollut sitä käsittänyt. Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja heillä oli yksitoista lasta. Töitä riitti. Isä oli sotaveteraani. Elämä ei ollut helppoa, vaan taistelua.

Raamatussa tulee esille tuhansin eri tavoin Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan. Hän oli valmis jopa kuolemaan vuoksemme! Olen vakuuttunut siitä, että hän katsoi ihmisiä rakastavin, arvostavin ja kunnioittavin silmin. Jeesusta seurattiin kaikkialle. Hänellä oli noin 70 opetuslasta. Lähimpiä seuraajia oli 12. Kun hän kohtasi heidät, hän saattoi sanoa vain: "Tule ja seuraa minua". Saman tien Pietari, Filippus ja moni muu jätti työnsä, josta saivat elantonsa ja lähtivät hänen mukaansa. Sama tilanne on tänä päivänä. Hän kutsuu meitä tulemaan luokseen ja seuraamaan häntä. Rakkaus on hänen ominaispiirteensä. Se on se magneetti, mikä minua vetää ja veti hänen luokseen. Kiitos Jeesus! Muistan kysyneeni Jumalalta joskus alkuvuodesta 2019, että mitä minä voin ihmisille kertoa Sinusta? Hän vastasi: "Jumalan rakkaudesta".

Helsingin sanomissa oli 24.12.2019 artikkeli ruotsin-suomalaisesta Berndt Arell nimisestä henkilöstä. Hän on naimisissa ruotsalaisen (miehen) Mattias Rämsin kanssa. Hänestä tuli ortodoksi Jumalan kutsumana, vaikka taistelikin ensin sitä vastaan. Hän on fyysisen väkivallan uhri entisestä liitostaan. Hänella on paljon meriittiä. Hän myös johtaa ruotsin-suomalaista ortodoksisen seurakunnan kirkkoneuvostoa. Kohtaamme hänessä kaksi tabua. Toinen on uskonnollinen: seurustelu samaa sukupuolta olevan kanssa. Ja toinen: fyysinen väkivalta, joista ei uskalleta juurikaan puhua kaikissa piireissä. Fyysisen väkivallan suhteen hän antaa ohjeen: "Kysykää se kysymys!". Arell olisi halunnut puhua mustasta silmästään, mutta kukaan ei koskaan kysellyt, miten hänen laitansa on.

Me olemme yksi Herrassa Jeesuksessa, vrt. Joh. 17:21 "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." sekä Gal. 3:28 ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”
Voisiko mielestäsi tätä Paavalin listaa lisätä myös muilla sanoilla? Mieleeni tulee tämä: ei ole myöskään heteroa, eikä homoseksuaalia sillä kaikki me uskovat olemme yhtä.

Myös nykyinen pääministeri Sanna Marin ihmetteli, että hänen sateenkaariperheestään ei puhuttu hänen lapsuudessaan. Lähimmäisen rakkauteen kuuluu se, että osaisimme kysyä toiselta ihmiseltä, mitä hänelle kuuluu. Hän ei sitten vastaa, jos ei halua, mutta kysymys pitää esittää. Puhumattomuus aiheuttaa ahdistusta. Olemme sen itsekin kokeneet. Suomessa on jokin puhumattomuuden ongelma. Tämä näkyy työpaikoillakin.

Töissä kävi kerran niin, että eräs työkaveri puhui jostakin hankalasta tilanteesta hyvin ympäripyöreästi. Siinä tilanteessa minun tai jonkun muun työkaverin olisi pitänyt kysyä varovaisesti, että mistä oli kyse. Mutta pöytään laskeutui syvä hiljaisuus. Hetken päästä joku alkoi puhua jostakin muusta asiasta. Toivon, että osaisimme tarttua tällaisiin hetkiin ja kysyä mikä on ongelmana, jos voisimme jotenkin auttaa. Mutta kahvipöytäkeskustelumme aiheet ovat yleensä hyvin kevyitä.
Myös uskonsa tunnustaminen aiheuttaa hiljaisuutta. Kerran puhuimme siitä, mitä teemme, kun emme saa unta. Osallistuin keskusteluun ja kerroin, että kuuntelen radiosta Raamatun opettajaa Jukka Norvantoa. Hänellä on niin tasainen, miellyttävä ja rauhallinen ääni, että nukahtaminen helpottuu. Tämä aiheutti ensin mielestäni hiljaisuuden, mutta sitten joku muu jatkoi omaa ratkaisuaan unettomuuteen. Miksi emme saa puhua meitä koskettavista asioista tai uskon asioistamme?

Olen yrittänyt opetella myös sitä, että jos joku tulee töissä huoneeseeni, niin jätän keskeneräisen työni ja suuntaan kokonaan huomioni tähän ihmiseen. Monasti meillä kaikilla on töissä kiire. Kun joku tulee puhumaan sinulle, niin jatkat töitäsi toisella kädellä. Etkä huomioi lähimmäistäsi tarpeeksi. Ihminen on kuitenkin tärkeämpää kohdata, kuin se saatko työsi tehtyä. Mikään ei ole sen tärkeämpää kuin toinen ihminen. Tämä on vaatinut minultakin asennemuutoksen.

Miten toinen kristitty ja lähimmäinen tulisi kohdata? Aina rakkaudellisesti. Ei koskaan riidellen, rikkoen ja särkien. Tällainen voi kuulijassa synnyttää syviä haavoja. Emmehän halua sitä? Riidat, pelko, rikkominen ja mikä tahansa tällainen hajottava tekijä hajottaa myös kallisarvoista ykseyttä. Ihmistä ja ykseyttämme pitää kunnioittaa. Olen selittänyt ykseyttä edeltävässä blogissani. Siksi en selitä sitä tässä sen enempää.

Oletettavaa on, että meitä kaikkia on joskus loukattu sydänjuuria myöten. Ikävää on kun se toinen on kristitty. Vielä ongelmallisempaa on se, kun se on läheinen kristitty. Ja se, että uusi luontosi on tullut loukatuksi, se on jättänyt syvät arvet. Sinun on lähtökohtaisesti, vanhassa luonnossasi, vaikea antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus taas langettaa sinut syntiin. Joudut ehkä kauankin käymään läpi kokemaasi pahaa. Et siksi, että haluaisit sitä pohtia, vaan siksi, että et voi itsellesi mitään.

Tiedätkö: sinun pitää ajatella asiaa Herran kanssa. Nyt on rukouksen paikka. Sano Herralle, että itse et pysty antamaan anteeksi. Mutta on yksi, joka auttaa sinua. Yksi, joka vie tuskasi pois. Vetoa rukouksessa Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen ja pyydä, että voit antaa anteeksi. Pyydä, että Hän koskettaa sinua kädellään ja parantaa sisäiset haavasi. Kaikki haavasi. Pyydä, että voisitte edelleen olla ystäviä. Vaikka ei heti, niin jatkossa kuitenkin. Muistuta Herraa 1. Kor. 13:7 jakeesta, jossa puhutaan siitä, että rakkaus kestää kaiken, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo ja kaiken kärsii. Rukoile, että Hän vaikuttaisi sinussa tämän. Itse et voi, etkä pysty. Rukoile myös niiden tai sen ihmisen puolesta, joka on sinulle pahoin sanonut.

Ethän siis koskaan itse käytä kovia sanoja.
“Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.” (Brad Meltzer)
Suomeksi: ”Jokainen, jonka tapaat taistelee taistelua, josta et tiedä mitään. Olkaa ystävällisiä. Aina”

"Pane hellyys sanoihisi
kun puhut,
silloin ne putoavat kuin siemenet
lämpöiseen maahan.
Älä lähesty
kovilla sanoilla, ettet pirstoaisi.
Vain kivet kestävät vasaroimista."

(Anni Korpela)

Älä ole vasara, vaan rakasta. Emme saa tehdä pahaa lähimmäisillemme. Emme edes hyvän tai Raamatun varjolla. Näin ei Jeesus tekisi. Sanotaan, että pääkuoremme on hyvin hauras. Jos joudumme liikenneonnettomuuteen ja satutamme päämme, niin meidän käy pahoin. Myös sisimpämme on hauras. Olemme tuntevia ihmisiä. Meillä on tunteet. Onneksi meillä on Herra, jonka puoleen saamme kääntyä, kun meitä on kohdeltu pahoin.

Jeesus sanoi: "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa” (Matt. 23:27). Jeesukselle näin kova puhe oli mahdollista, koska fariseukset eivät uskoneet Jeesukseen ja hän halusi herätellä heitä. Mutta me muut ihmiset emme kykene tähän. Ainoa mitä voimme, on rukoilla Herraa: "Hoida sinä tämä ihminen, en itse kykene. En halua rikkoa häntä. Hän on kallisarvoinen."

Parhaimmillaan toisen kristityn kohtaaminen virkistää ja tuo voimia. Se myös vahvistaa minua ja rohkaisee uskoani (1. Tess. 3:2). Minusta on valtavan ihanaa mennä katsomaan 94 -vuotiasta äitiäni. En aina jaksaisi. Enkä pidä siitä, kun ajomatka on minulle pitkä. Mutta joka kerta ilostun hänen kohtaamisestaan. Voimme puhua yhdessä siitä, mikä meille on tärkeintä. Jeesuksesta. Voimme puhua yhteisistä arvoistamme. Ihan mistä vain. Voimme kohdata toisemme tasaveroisina ihmisinä ja arvostaen toisen mielipiteitä, vaikka ne eivät aina samoja olisikaan kuin itsellä. Meillä on oikeus olla eri mieltä. Hyvässä hengessä.

Kun kohtaat lähimmäisesi, niin kohtelethan häntä niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Anna hänelle läsnäolosi kokonaan. Opettele työntämään muut asiat pois mielestäsi. Kuuntele häntä. Puhu itse vähemmän, jos vain voit. Keskity häneen kuin hän olisi sinulle tärkein tai tärkeä ihminen. Hän on Jeesuksellekin tärkeä, niin myös sinulle. Ole oma itsesi. Älä teeskentele rakkautta, jos sitä ei ole. Mutta pyydä sitä Jeesukselta. Huokaa siinä tilanteessa, missä lähimmäisesi kohtaat, että tule nyt Jeesus tähän tilanteeseen rakastavaksi kohtaamiseksi. Voit sanoa eriävän mielipiteesi, mutta voit myös miettiä, että kannattaako se sanoa. Muistan lukeneeni henkilöstä, joka kertoi olevansa vain vierelläkulkija. Hän ei niinkään tuputtanut omia mielipiteitään, vaan oli hiljaa ja antoi lähimmäisensä pohtia asioita rauhassa.

Palataanko uudelleen mieleeni piirtyneeseen kuvaan? Itseeni noin 20 -vuotiaana? Puhuttelevaa on mielestäni se, että vanhempani eivät katsoneet asiaksensa arvostella minua mitenkään, vaan kohtasivat minut rakkaudellaan. Mietein itsekseni, että miksi he eivät sanoneet sanaakaan! Eikö se ollut outoa? Muistan myös sen, että lähdettyäni heidän luotaan, aloin arvioida tilannetta siltä kannalta, että olinko kenties sittenkin väärässä siinä asiassa, mikä kiihtymykseni oli aiheuttanut. Jos heidän tarkoituksensa oli saada minut uudelleen miettimään ja kyseenalaistamaan kiihtymykseeni johtanutta tapahtumaa, niin he onnistuivat täydellisesti.

Ollaan armollisia toinen toistamme kohtaan. Minä olen sinä ja sinä olet minä. Aamen.