Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Kasvatusmenetelmiä

4.12.2019

Joona 4:1-11 kertoo Jumalan profeetasta, joka suuttui Jumalalle. Joona ei olisi halunnut, että Niniven kansa pelastuu. Ninive oli yksi Israelin vihollisista, eikä Joona voinut ymmärtää Jumalan anteeksiantavaisuutta, laupeutta, kärsivällisyyttä ja hyvyyttä tätä viholliskansaa kohtaan. Herätys oli suuri tässä kaupungissa. Joonan suututtua Jumala kysyy häneltä: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?"

Voin melkein sieluni silmin nähdä kuinka Joona istuu risiinikasvin alla kädet puuskassa lanteilla ja puhkuu epätoivoaan. Niin on käynyt minullekin. Minun on myönnettävä, että itsekin olen pari kertaa huudellut Jumalalle kaikenlaista. Yleensä olen sitten seuraavana päivänä joutunut pyytämään anteeksi, koska olen tajunnut, että juuri tämä kasvatusmenetelmä sai minut käsittämään jotakin tärkeää.

Tänään 3.12.2019 puuskahdin, että "Sinä senkin, teit tämän tahallasi!". Mitä sitten tapahtui? Olen ollut tyytyväinen itseeni, kun olen ollut iloinen töissä ja mieleni on ollut seesteinen. Ihmettelen, kun seesteisen kauden jälkeen yhtäkkiä temperamenttini tulvahtaa yli äyräiden ja suutun töissä kommentoimaan, enkä kovinkaan ystävälliseen sävyyn. Sitten yhtäkkiä huomasin sanovani tahattomasti mielessäni: "Sinä senkin! (tarkoittaen Jumalaa) teit tämän tahallasi!". Ymmärsin asian niin, että Herra näytti minulle käytännössä, että rukoilu on tarpeen, muuten temperamenttini pääsee kyllä esille omassa voimassaan. Pyhä Henki on se, mikä saa minut olemaan seesteinen. Itsessäni en voi mitään. Kun olin suuttunut jo kolmatta kertaa kahtena perättäisenä päivänä, niin kuulen Herran sanovan "Oikeutettua suuttumusta?".

Jumala on kasvattanut minua koko elinikäni, melkein 60 vuotta. Hänellä on erikoiset kasvatusmenetelmät. En todellakaan ole niistä aina pitänyt. Joskus olen ajatellut, etten kestä yhtään enempää. Ja joskus taas olen kyllä nauranut ääneen ja halunnut heti tehdä parannuksen, niin nappiin on taju omasta synnillisyydestäni tullut esille. Kun puhumme Jumalasta, niin Hän on luova Jumala. Hän miettii, mikä olisi paras tapa saada minut katumaan ja tekemään parannusta. Hän miettii minun iankaikkista parastani. Aina, kun tapahtuu jotakin, niin mieti, mitä Herra haluaa tässä tilanteessa sinulle sanoa. Kun keksit sen ja teet parannusta sekä muutat käytöstäsi Hänen avullaan, rukoillen, niin Hänen kasvatuksensa on onnistunut.

Olen myös ihmetellyt Jumalan toimia siinä, että miksi Hän on sallinut minun kaatua niin monta kertaa. Välillä olen ollut kuin sokea muuli. Täysin sokeutunut, kunnes olen alkanut taas nähdä, missä kuljen. Kaikki tämä on kasvatusta. Välillä sokeutuminen on ollut sitä, että olen valinnut itse väärän polun. Polun, josta valo puuttuu ja siten näkökykyäkään ei voi olla. Toisinaan kaatuminen on ollut Hänen sallimaansa, jotta vanha luontoni saadaan murskattua. Sinä et voi olla Herran palvelija, ellet ole särkynyt. Minä olen särkynyt monta kertaa. Särkyneessä ihmisessä näkyy Jeesuksen valo. Pyhä Henki pystyy toimimaan pidäkkeettömästi. Mutta jos sinussa on vanhaa luontoa jäljellä, niin Herra ei voi toimia tahtomallaan tavalla. Sinut on pidettävä syrjässä, koska sinulle on tärkeämpää pitää kiinni omasta egostasi, haluat kenties itsellesi kunniaa ja mainetta. Olet ylpeä. Pidät itseäsi parempana kuin tuota toista kristittyä tai ihan mitä tahansa. Saviastian pitää särkyä suuren Savenvalajan käsissä. Aina. Kun säryin pieniksi palasiksi, olin pitkään alakuloinen, surullinen ja syyllisyys painoi minua. En käsittänyt syytä, miksi kaikki tapahtui, mutta käsitin sen, että kaiken keskellä rakastin paljon Jumalaa.
Eräänä päivänä huomasin myös, etten enää kaadu kuin sokeuden vallassa, vaan minua opetetaan jo eri tavalla. Kun tietää tehneensä pahoin, niin sitä kautta kokee myös Jumalan armon. Joka aamu on armo uusi. Vaikka usko omiin kykyihin loppui ihan täysin, niin minussa alkoi vähitellen syntyä Jumalan mieleistä omanarvon tunnetta. Sellaista, joka ei nosta enää omaa egoa ja omaa vanhan luonnon mukaista itsetuntoa, vaan Herran mieleistä omanarvontunnetta ja totuudellisuutta. Yksinomaan Jumalaan turvaavaa vahvaa uskoa.

Olen kokenut senkin todeksi, kun sanotaan, että olisi hyvä olla hiljaa Herran kätten alla. Anna Hänen tehdä työnsä. Se, mitä Hän haluaa sinulle tehdä hyvässä ja pahassa, on sinulle juuri se paras, mitä sinulle voi tapahtua. Toisaalta: älä turhaan esitä mitään Jumalalle. Ole rehellinen. Jumalahan tuntee sinut läpikotaisin. Jos suututtaa, niin sen kun myönnät sen. Kerran olen jopa polkenut jalkaa Hänelle: "En hyväksy tätä, en todellakaan! Tämä saa nyt riittää! Minä puhun nyt, nyt kuuntelet!". Joskus tuntuu kuin Hän tekisi minulle tahallaan ikään kuin "ketjussa" asioita, jolloin yhtäkkiä havahdun, että oliko syynä se, että olen kuin kynnysmatto. Otan kaiken liian kiltisti vastaan. Minulla on oikeus puolustautua ja olla eri mieltä. Vaikka lopulta on pakko myöntää, että Hän on oikeassa. Jumalalla näyttää olevan rutosti huumorintajua! Sen lisäksi Hän on rakastava, myötätuntoinen, laupias, pitkämielinen ja myös kiivas Jumala. Tee siten kuin Pyhä Raamattu opettaa, niin olet valinnut hyvän osan, oikean tien. Se kapenee, kapenemistaan, mitä edemmäksi pääset, mutta matkan varrella opit tuntemaan itseäsi, sieluasi ja Jumalaa. Herra testaa sinun sydämesi ja käsiesi puhtauden ja maksaa sinulle sen mukaan palkkasi.

Mikä on kristityn tiellä se sateenkaaren pää, aarre? Muistan, että ihmettelin, kun luin Nee Watchmanin kirjaa "Elämän rikkaus Kristuksessa". Siinä on kohta, jossa Watchmanin tuttava sanoo, että ei halua mitään itselleen, vaan kaikki Jeesukselle. Se on se aarre taivaan esipihalla. Sitä pidemmälle ei enää voi päästä matkalla Jeesuksen luo. Olen vasta nyt sen hahmottanut. Välillä minussa ikään kuin jokin kuiskaa: "Mitä haluat itsellesi?". On selvää, että saan paljon siunauksia. Se, mitä tahdon, pelkästään, on sanoa samaa kuin tämä vanha kristitty: "Rakas Jeesus, haluan tutustua Sinuun aina vain paremmin. Haluan sen, minkä Sinäkin: herätyksen Suomeen ja koko maailmaan, että muutkin ihmiset saisivat kokea Sinun Rakkautesi ja lopulta iankaikkisen elämän. Elämän Sinun kanssasi."

Aaro Hellaakoski on tehnyt runon Jumalan kasvatusmenetelmistä. Hän tuli uskoon vasta elämänsä ehtoopuolella.

"Jumala, Henki, en lie ainoa, jolla
vaikea on sinun ahjossasi olla,
paahtua niinkuin lietsottava rauta,
taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi,
tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi.
Muttei auta, muttei auta,
sinähän yksin puhallat kipinän meihin
kylmiin, kovettuneihin.

Jumala, Henki, ahjosi kuumuudessa
uupunut olen ja pihties puristimessa.
Sinä et väsy, et putoa uskostas
ett`olet nostava kerran moukarin alta
työn, joka näyttää valmiimmalta
kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas."

p.s. suosittelen kahta Risto Santalan kirjaa: "Savesta astiaksi" ja "Särkymisen siunaus", jos haluat lähemmin tutustua Jumalan kasvatusmenetelmiin.