Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Paha saa aikaan hyvää

 

I: Daavid, soturi ja kuningas, teki syntiä, kun hän toteutti halunsa laskea sotakuntoiset miehet (2. Sam. 24 ja 1.aikak. 21). Hänen olisi pitänyt uskoa ja totella Jumalan sanaa. Synnin tekemisellä on seurauksensa. Daavidin piti valita Jumalan antamista kolmesta ehdosta yksi. Daavid valitsi siten, että kolmen päivän aikana tuli maahan rutto. Rutto tappoi seitsemänkymmentätuhatta miestä.

Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen" (2. Sam. 24:17,-38). Tämä synti sai Daavidin käsittämään käytännössä kuinka tärkeitä hänen lampaansa eli kansa oli hänelle. Daavid oli tässä mielessä Jeesuksen esikuva ja lisäksi, kuten tiedämme, Jeesuksen esi-isä (Matt. 1:6).

Jeesuskin sanoi itseään ihmisten paimeneksi. Jeesuskin halusi kuolla vapaaehtoisesti lampaidensa eli meidän puolestamme. Hän on kuollut sinun ja minun kuolemani, sen mikä meille olisi tekojemme vuoksi kuulunut. Daavid myös poltti vaadittavat uhrit Morian alueella, vuorella, jota kutsuttiin jebusilaisen Araunan puimatantereeksi. Tällöin ruttoepidemia loppui. Tälle samaiselle alueelle Salomo, Daavidin poika, rakensi hulppean temppelin Herralle. Se oli sen ajan rakennustaidon mestariluomus. Jumalan asuinpaikka, niin sanotaan Raamatussa. Tällä synnillä oli siis myös hyvä seuraamuksensa, loppujen lopuksi.

II: Abraham sai 100 -vuotiaana pojan, jonka Jumala oli luvannut. Hänen nimensä oli Iisak. Jumala koetteli Abrahamia. Hän pyysi Abrahamia viemään Iisakin Morian maahan ja uhrata hänet siellä. Abraham luotti Jumalaan, että Hän saa kuolleetkin heräämään henkiin. Siksi hän sitoi poikansa uhrialttarille, jonka hän rakensi ja oli jo uhraamassa poikaansa, kun taivaasta kuului Herran enkelin ääni, joka pyysi lopettamaan. Jumala koetteli Abrahamin kuuliaisuutta Jumalalle. Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi" (1. Moos. 22:12). Abraham uskoi Herraan ja Jumala halusi siunata hänet ja tehdä hänestä kaikkien uskovien kantaisän. Nyt meitä uskovia on kuin tähtiä taivaalla tai hiekanjyviä meren rannalla.

Abrahamin ei tosin tarvinnut uhrata poikaansa, mutta Jumala uhrasi ainoan Poikansa. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16). Vanhan testamentin aikainen uhrikäytäntö on tarpeeton Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen. Ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Jeesus on se puhdas, virheetön ja täydellinen uhri. Hänen verensä puhdistaa myös meidät kaikesta rikkomuksesta Jumalaa kohtaan uskoessamme Häneen.

Miten kummassa pahalla teolla voi saada aikaan hyvää? Jos aiheutan jollekulle ihmiselle pahaa, niin se aiheuttaa minulle ja tuolle toiselle lähimmäiselle vahinkoa. Pahasta teosta aiheutuu pahaa. Se on kuin, jos heittäisin kiven veteen, niin siitäkin syntyy väistämättä jonkinlaiset laineet.

Mutta kun on kyse Jumalasta, niin asia on toinen. Hän voi saada pahankin muuttumaan hyväksi. Oletko huomannut tämän? "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa" (Room. 8:28). Joskus olen jopa ahdingossa yhtäkkiä iloinnut, kun olen miettinyt, että mitähän hyvää Herra tästäkin taas saa aikaan. Mitä siunauksia tälläkin pahalla olollani on tulevaisuudessa? Tätä sanotaan "siunaukseksi alhaalta". Jotenkin Herra tämänkin kääntää taas edukseni. Hän tekee mahdottomastakin mahdollista. Herra on hyvä. Häntä minä kiitän. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Aamen.