Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Rakkaus Raamattuun

Jesus said to him, “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me." (Joh. 14:6)

Ilo

Valoa Isän kämmenellä pimeässä maailmassa - lue myös blogini: "Maailmankaikkeus 1-3"

Rukous itseni ja muiden puolesta

 

I SEE THE LIGHT

 

Rakas Isä, taivaallinen Isämme. Kiitos siitä, että havahdutat minut huomaamaan, että välität minun kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani. Kirjoitan blogia parhaillaan suuresta asiasta. Siitä miten nälänhätä ongelma saataisiin ratkaistua. Luulin jo, että asia oli loppuun käsitelty, mutta sitten haastattelin miestäni ja tajusin, että minulla on suuret unelmat, mutta ei maalaisjärkeä eikä käytännön ratkaisuja. Työ tyssäsi siihen. Monta, monta päivää olen kiertänyt aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Olen jopa alkanut miettiä muita blogiaiheita. En voi tätä blogia kirjoittaa, mutta Herra haluaa, että läpikävisin tätä unelmaa.

Ymmärrän yhtäkkiä tänään, että me kaikki olemme kuin lintuja lintuhäkissä. Meillä on vapauden kaipuu. Mutta kun vihdoin pääsin häkistä ulos horjuvin jaloin, niin en osaakaan enää lentää, vaan makaan Jumalan kämmenellä. Hän yrittää saada minut lentämään eli pitämään haaveestani kiinni ja toteuttamaan sen. En pysty lentämään vapauteen ja onneen taivaan tähtitaivaan alla ennen kuin hyppään tuntemattomaan. Olen edelleen silloinkin Jumalan kämmenellä. Mikään ei muutu kuin se, että Hän vapauttaa minut lintuhäkistä, hän avaa lintuhäkin oven ja yrittää nostaa minut jaloilleni ja opettaa lentämään turvallisesti Hänen huomassaan.

Päätän siis jättää muiden blogiaiheiden miettimisen. Ja lennän suoraan kohti sitä haavetta, etten katsele sivusta rakkaiden lähimmäistemme tuskaa ja ahdinkoa. Mitä minä voisin tänään tehdä? Vaikka jotakin hyvin pientä. Sellaista pientä, mikä maailman mittakaavassa tuntuu kovin mitättömältä, mutta jokin sinussa alkaa kuin kuplia. Mitä se on? Se on sitä, että sinun kallisarvoinen sielusi alkaa liikehtiä, se innostuu: nyt tuo ihminen vihdoin huomaa minun tarpeeni ja haavani ja pienin askelin alkaa toteuttaa sisimmän itsensä näkyä. Näkyä, jonka Jumala on luodessaan meidät meihin istuttanut. Halleluja Herralle!

Mitä nälänhädästä? Luin jostakin lehdestä, että se pitäisi saada ratkaistua. Miksi sitä ei ole sitten tähän päivään asti ratkaistu kysyn minä. Kuka hyötyy nälkäongelmasta? Elämmekö täällä auvoisessa maassamme välinpitämättöminä muiden ongelmille? Mielestäni emme. Olemme vain tottuneet siihen, että joku instanssi hoitaa tällaiset asiat. Näyttää kuitenkin siltä, että minun ja meidän yksilöinä on noustava barrigaadeille. Barrigaadeille siitä, että ensin tulee yksilö ja vasta sitten instanssit. Tarkoitan sitä, että ensin pitää ratkaista yksilötasolla asiat ja sitten vasta mietittävä politiikka. Luemme lehdestä jatkuvasti siitä, että mitä meidän ja muiden maiden politiikot ja järjestöt tekevät ja ovat tekemättä. Kaikki tapahtuu jossakin meidän ulkopuolellamme. Kysymme ihmeissämme miksi noita nälkää näkeviä tai pakolaisia tai ilmaston suojelua ei hoideta. Tukeudumme siihen, että he hoitavat asiat ja me emme voi asialle mitään, vaan jäämme lintuhäkkiimme suremaan asiaa. Välillä lennämme lintuhäkkiä päin, satuttaen itseämme, koska emme pääse lentämään häkissä riittävästi. Keinot on vähäiset.

Mutta mitä jos me kukin lintuhäkissämme alkaisimme pienin askelin miettimään tykönämme, mitä näille ongelmille voisi tehdä. Siis yksilökeskeisesti, koska meidän sielussamme on kaikki vastaukset. Näin sen pitää mennä. Siten, että ensin oma sielusi avautuu, tulee tutuksi. Sitten pääset vapauteen. Ratkaiset ja toimit yksilönä. Vasta sen jälkeen yhdistyt muiden vapautettujen lintujen kanssa ja muodostat tarvittavat yritykset, jotka toteuttavat teidän yhteiset unelmanne.

Ensin yksilö ja sielun tarpeiden avautuminen ja sitten vasta organisaatio. Ei koskaan toisin päin, koska organisaatio ei vedä ihmisiä ja sieluja, vaan aina toisin päin. Silloin alkavat ongelmat maailmassa taittua.

No niin. Taas unelmia, mutta entä käytännössä? Maailmassa on googlen mukaan 7,7 miljardia ihmistä (7 700 000 000). Tiesitkö, että 11% maailman ihmisistä näkee nälkää
(839 000 000)? Miksi näin suuria lukuja? Tekisi mieli taas sulkea silmät ja jatkaa entiseen tapaan. Vai? Mutta se ei käy. Mitä Jeesus tekisi? Hän käärisi hihat ja ryhtyisi työhön. Sitähän Hän nyt tekeekin. Hän tekee työtään meissä kristityissä. Raamatussahan sanotaan (Gal. 2:20), että "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Kuulostaako aivan hirveältä? Joku muu kuin sinä toimii sinussa? Niin, mutta miten sitten luulisit linnun pääsevän lintuhäkistään? Ei se siitä itse pääse pois. Kyllä Joku sen siitä vapauttaa. Ja miten sitten lintu pystyy lentämään, kun on koko ikänsä ollut kahlehdittuna? Jonkun pitää auttaa sitä. Jumalan.

Pitää perustaa yritys. Yrityksen johdossa, ylimpänä johtajana on Herra Jeesus. Tämä kuulostaa sinusta varmaan oudolta, mutta syy on se, että Jeesus mahdollistaa tämän kaikki. Hän on veturi. Ja tämä on Jumalan mieleistä, siunattua toimintaa, Jumalan käsi on tämän yllä.

Miksi ihmiset osallistuisivat tähän, voisit sanoa, hulluun projektiin? He ymmärtävät, että heidän pitää auttaa muita. Heillä itsellään menee hyvin, ruokaa riittää, on työpaikka, perhe ja turvallinen elinympäristö. Lisäksi meillä on demokraattinen valtio, kristillisille arvoille aikoinaan rakennettu.

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Mitä tämä tarkoittaa? Olen itse vakituisessa työsuhteessa, velat on maksettu, pystyn hyvin käymään jopa ulkomailla useamman kerran vuodessa. Mitä Jeesus tekisi? Hän auttaisi muita ihmisiä. Miksi? Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Joka ainoa meistä. Jumala on istuttanut meihin kaikkiin jotakin ihmeellistä ja uniikkia, jotakin mihin tämän maailman myllerrykset eivät ulotu, eivät voi ulottua. Sielun.

Myös nälkää näkevä on Jumalan kuva ja kaiken Hänen rakkautensa, arvostuksensa ja kunnioituksensa kohde. Mitä muuta Hän odottaa kuin että autamme toinen toisiamme. Miksi Jumala ei itse auta? Auttaahan Hän meitä joka päivä, tietenkin. Mutta uskothan, että meidän kristittyjen pitää näyttää muille suuntaa ja mallia mihin kulkea. Ei me voida vain kulkea eteenpäin muiden kristittyjen kanssa iloisena ja välittämättä niistä, jotka kipeästi tarvitsevat apuamme. Miksi huolehtisimme juuri nälkää näkevistä? koska se on suurin ongelmamme. Näyttää siltä, että politiikot eivät tee mitään asian hyväksi. Miksi emme me tekisi? Tottakai teemme! Tätähän kristillisyys on: muiden ihmisten rakastamista ja auttamista.

Kristillinen arvopohja. Hyvä niin, mutta seuraako tästä hengellistä väkivaltaa? Mitä tarkoitan? Menisimmekö auttamaan nälkää näkeviä siten, että veisimme väkisin heille sanomaa Jeesuksesta? Ei todellakaan! Ei tuputtamista ja väkisin käännyttämistä. Eikä mitään kristillisiä logoja. Vain se mitä tämä ihminen tarvitsee ensi tilassa: ruokaa ja juomaa, mutta myös aitoa huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta. Eri asia on, että jos avustettava itse haluaa tietää sen, mikä yritys häntä on auttanut. Evankeliointia pitäisi tietenkin tehdä johtuen siitä, että se on se juttu, mikä ihmisen pelastaa elämään, mutta siten että ihmisen omaa tahtoa kunnioitetaan. Evankeliointi on ehdottomasti jätettävä pois, jos avustettava ei tahdo sitä kuulla. Tätä mielipidettä on kunnioitettava, sitä ei saa polkea. Ei minkäänlaista ristiretkeä! Tällöin tähän varojen keruuseen saadaan mukaan muutkin kuin kristityt.

Koska ihminen ei huolehdi Hänen rakkaistaan, niin Hän puuttuu maailman tapahtumiin. Muistamme, että Hän puuttui asioihin sillä, että Hän lähetti rakkaan Poikansa meille pelastukseksi, jotka uskomme Häneen. Nyt tässä ajassa Hän käärii taas hihat ylös ja ruokkii rakkaat lapsensa, koska emme muuta voi, emme pysty tai kykene itse hoitamaan asioitamme.

Ihmisen pitäisi tuntea itsensä eli sielunsa, jotta hän voisi alkaa toteuttaa itseään. Se on hänen haaveensa, se mitä hänen sielunsa halajaa. Ulkoisen minämme haaveena näyttäisi olevan ulkoisia asioita kuten lottovoitto ja matkustelu. Mutta myös sisäisiä haaveita kuten perheen perustaminen ja yhteisöllisyys. Mitä sielu oikeasti haluaa? Tehdä maailmasta paremman paikan kaikille elää ihmisarvoista ja Jumalan mieleistä elämää. I see the light. Minulla on unelma.